Linkkeihin..

..joskus

http://wiki.agi.fi/AgiWiki/AgiWiki

sisältää siis agiohjaus selityksiä

Kaket uusiksi

Eilen reenasin kaukoista istu-maahan menoja molempien koirien kera. Yksi koira kerrallaan kirjastossa suljetun oven takana. Koira paikalleen niin, että sen tassut olivat maton reunan kohalla (jotta pystyin varmasti kattomaan hytkykö se jonnekin suuntaan).

Tässähän on nyt ajatuksena pistää Merrille (ja samalla teen Nemillekin, erikseen tietty) se nami koiran taakse ns takapalkkana, jotta jäisi pois se sen pomppiminen eteenpäin (jota tekee satunnaisen säännöllisesti ittekseen kaukoja reeniessäni - yleensä kokeissa kuitenkaan ei). Ja toisaalta koiran palkkauksessakaan koiran ei tarttis yhtään kurottautua eteenpäin saadakseen namin.

Mutta koska mä tunnen koirani, niin olin kuitenkin sen verta varovainen / hysteerinen, että pistin sen namin rasiaan ja kannen kiinni Eli kun vapautin koiran palkalle niin kipitin sinne itsekkin kehuen koiraa ja avasin sen rasian. En tiedä onko tuo sitten väärin, kun koira ei ihan heti saa sitä palkkaansa. Mutta toisaalta teen samalla myös palkasta ns numeron = isompi palkka, ts nami ja superkehut.

Kannellisen kipon kanssa koiralla ei ole mahdollisuutta varastaa nameja ja saada palkkaa väärästä suorituksesta. Tokihan tuo/nuo sen purkin saisivat auki itekin, mutta sellaiseen toimintaan ehdin väliin - kuhan oon hereillä.

Etäisyyttä koiraan oli noin metri. Tein vain neljä harjoitusta. Ei liikoja heti, eikä nyt muutenkaan kannata samalla otolla liikaa ottaa toistoja. Siirtoina joko yksittäisiä istu, maahan ja kerran molemmat. Eli hyvin vähästä lähettiin liikkeelle. Varsinaiset kaket onnistuivat tosi hyvin, koira ei hytkynyt minnekkään. Mutta se esiasettelu meinasi olla haastavaa kun Merri oli mutkalla tai poistui paikaltaan kun itse siirryin jonnekin --- ja vaan tuijotti sinne namille.

Nemi pysyi suoremmassa asennossa kuin Merri, mutta sen vaihdot asennosta toiseen olivat ehkä hivenen hitaammat kuin Merrillä. Nemi ei myöskään venkuillut esivalmistelujen aikana vaan pysyi just siinä mihin olin sen pistänyt (vaikka kuljin koiran takaa yms).

Seisomista ei pitäisi siis ottaa ennen kuin istu-maahan'it ovat paremmalla tolalla. Ja siihen seisomiseen pitäisi olla eri käsky kuin muiden liikkeiden seisomiseen. Kun tuossa kuulemma koira käyttää eri tekniikkaa. Ensin aattelin, että mitä mää nyt tällä kertaa keksin sanaksi/käskyksi, mutta sitten aattelin, että ehkä se vois olla "App!"?

Harava-toko

Jotenkin ei fiilingit olleet korkealla eilisten toksureenien jäljiltä, joten simpututin koiria tekemällä niille paikallaoloharjoituksen samalla kun itse haravoin pihaa. Koirat siis vuoronperään (siis ensin käskin ne istumaan, palkkasin siitä ja sitten käskin maihin ja palkkasin sen erikseen) istuivat ja makasivat etupihan kuistilla. Kuisti on aidattu, mutta koirat kyllä näkivät minut istuessaan aidan yli tai/ja maatessaan aidan raoista.

Merriä piti muutaman kerran komentaa takaisin paikalleen kun rupesi nuuhkaamaan omiaan - Nemi pysyi paikallaan kuin tatti



Harava-toko teki tehtävänsä ja fiilinki nousi parempiin lukemiin.

Päivin tokovalmennus, osa2

Joopati joop. Ahneen koiran kaikki ajatustoiminta katoaa kun se näkee ruokaa, ts kaikki muu tekeminen lakkaa kiinnostamasta kun edessä on herkkuja - ihan vain kiusana ja riesana.

Kirjoittelen reenikuulumiset sitten kun olen saanut jäsenneltyä tapahtumat päähäni jotenkin fiksuun muotoon. Tai edes sinnepäin..

---

edit 07.05.10 15:22

Tehtiin ensin pareittain paikallaoloreeniä. Koirat sekä istuivat että olivat makuuasennossa. Ohjaajat eivät olleet kaukana koirista. Paikallaolon aikana sekä kouluttaja että muut ryhmäläiset häiriköivät koiria. Yhden kerran Merri nousi ylös, kun kouluttaja taputti kyykyssä lattiaa koiran läheltä.

Sitten tehtiin seuruu reeniä rinkiä kiertäen. Hyvä kontakti oli tavoitteena. Tämä meni mun mielestä meiltä tosi hyvin :)

(tässä oli jotain muutakin seuruu juttuja missä kouluttaja häiriköi leluilla, vai oliko se jo tuossa ed osiossa?)

Sitten tuli se murheen ryyni, eli kouluttaja haki kaikilta ne lelut ja namit ja pisti niitä maahan ja sitten piti seurauttaa koira namien likelle (alle metri siitä suuresta makkarasiivusta) ja koiran ois pitänyt istua perusasennossa tillittäen ohjaajaansa eikä nameja. Ei onnistunut meiltä. Parin metrin päähän pääsin suurinpiirtein ja sitten Merri tempoi vain kohti sitä ruokaa. Jos menin kauemmaksi niin koiralla oli ok kontakti, mutta heti kun tuli jollekin tietylle vyöhykkeelle niin ihan sama mitä tein niin Merri tuijotti sitä herkkukasaa. Ei onnistunut kun yritin, että oisin vaan mennyt vauhdilla läpi siitä läjästä. Eikä onnistunut se pysääminenkään.

Tuon jälkeen ois pitänyt treenata joku viien askeleen pätkä seuruuta hyvässä kontaktissa. Me ei onnistuttu saamaan ainuttakaan askelta, koska Merri tuijotti vain kohti joko kouluttajaa (joka oli keränny herkut pois; "Ne on tuolla! ") tai sitä paikkaa missä herkut olivat.

Vikana tehtiin kaukoja. Sain neuvoksi reeniä niitä takapalkalla jottei Merri hötkyilisi mua kohti ja toisaalta ettei koiran tarttis kurottaa kohti palkkaa (mua sitten kun meen palkkaamaan koiran). Ja että ei vielä sekoitettuna tuohon seisomista ja että sille seisomiselle uus käsky (siitä aiheesta enemmän täällä).

Ps. ei reenattu niitä mitä olin luullut tällä kertaa olevan.

04.05. Nemin aksa

Tiistaiaamuna harjoitteena oli 28 estettä sisältävä rata, rata missä olisi pitänyt olla hereillä ja vireässä aivotoiminnassa koko matkan ajan. Me ei Nemin kanssa oltu, joten meni tökkimiseksi. Koutsina toimi Mari. Rimat taisivat olla 60cm:ssä, hyppelyissä ei ollut ongelmaa - sentäs siinä ei.

Jotain sekavia aatoksia reeneistä:

Radalla oli kaikki kontaktit. Keinun Nemi teki joka kerta huipusti. Aasta se tuli läpi useampaan kertaa, kerran jopa todella röyhkeästi jatkaen matkaa vielä seukki esteenkin vauhdilla eikä minkäänlaisia aikomuksiakaan pysähtyä. Puomista tuli yhesti luvatta pois, tämä johtui kait siitä kun otin liikaa sivuetäisyyttä koiraan. Tuollaisen sivuetäisyyden koira on kyllä joskus kestänyt, mutta ei kestänyt tiistaina. Tässä ja niin monessa muussakin asiassa paistoi läpi Nemin väsymys edellisen viikonlopun kisareissusta (Seinäjoki 2.5.). Onneksi tuli huomautettua läpi menoista koiralle ja vikalla pätkällä koira teki taas nätin alastulon aalle.

Pujottelun jälkeen oli takaahyppy. Nemi tuli pujosta pois kesken, kymppi kepin kohalla. Ekalla kerralla en tajunnut missä viiraa, seuraavalla jo hoksasin. Eli jos hölkkäsin koiran rinnalla pujossa niin koira meni reippaasti eteenpäin, mutta kun erehdyin pistämään just lopussa ohjaavan käden valmiiksi ts näytin sitä pujoa ja sitten olin muka valmiimpi näyttämään sen takaahypyn niin koira jätti pujon kesken ja olisi ollut ilmeisesti valmis muihin ohjauksiin/esteisiin. Kun jätin käden heiluttelun väliin pujossa niin koira pujotteli loppuun asti. Häiriöherkällä tuulella siis oltiin.

Radalla piti tehdä niisto eräässä kohtaa. Rt:ssa tuntui, että jumin paikallani siinä kohtaa. Mutta harjoituksissa niisto sujui paremmin kuin viime viikolla. Hyvä siis, että tuotakin tuli reenattua. Vaikka kyllä se edelleen oli tahmeaa.

Jossain kohtaa olisi pitänyt tehdä persjättöjä, ja jotain hyppelyohjauksia, mutta Nemi ei tuntunut kulkevan tutulla tavalla ja ohjauksen eteen piti tehdä enemmän töitä kuin yleensä. Joten tämä kohta tökki sitten sekä minulla että koiralla.

Putkiin Nemi lähti luikkaasti, rimat pysyivät ylhäällä ja rengas suoritettiin moitteetta. Jos näin niin kuin pelkästään positiivisia juttuja jos reenistä etsitään...

Vikalla kiekalla kun muut tekivät radan kokonaan niin me tehtiin vain radan 10 ekaa estettä ja se pätkä taisi mennä nappiin. Saatiin ehjä pujo ja luvallinen a sekä hyvä takaahyppy ja loppuun vielä kunnon niisto. Joten lopulta ei täysin paskat reenit, vaikka hieman kakat olivatkin

Kisakuume

on vallannut allekirjoittaneen vallan täysin. Ulkokisoja olisi kaikkialla vaikka kuinka Järki-minä ja kisahullu-minä käyvät siis jatkuvaa kädenvääntöä siitä minne haluaisin mennä kisaamaan ja mikä olisi järkevää. Tähän yhtälöön kun sitten vielä sotketaan nuo koirat eli mitä kisoja Nemille ja mitä Merrille niin pääkoppa on jo täysin sekaisin ja soppa valmis.

Voisi siis olla, että juuri tämän "Tahtoo!!!" -minäni takia kisailen Merrin kanssa ehkä enemmänkin kuin mitä kevättalven aikaan olin ajatellut. Sillä ainakin Seinäjoen kisareissusta toipuminen vakuutti minut toviksi siitä, että vaikka Nemi kisapäivänä kisapaikalla olisi aktiivinen eikä väsymys koiraa painaisi, niin sillä menee kuitenkin muutama päivä kisoista toipumiseen. Tulevan viikonlopun kisamaratoni (N neljä rataa, M kaksi) näyttänee sitten sen, että millainen vaikutus pitkällä/lyhyellä matkalla on kisaväsymyksestä toipumiseen.

Toisaalta aika ja kokeilu näyttää senkin, että auttaako tahtotilaan ja hulluuteen Merrin kanssa kisaaminen. Ja toisaalta samana vkonloppuna/päivänä noiden kanssa kisaaminen ei ehkä ole viisasta sen kannalta kun niille pitää tehdä erilaiset ohjaussuunnitelmat. Vaikka toki täysin eri kisaradoilla kirmaavatkin, joten sikälimikälihän mun pään pitäisi pystyä siihen.

Toukokuussa kisaamme siis tällä viikolla Pateniemessä kas:n kisoissa, parin viikon päästä Haukkukeitaalla okk:n kisoissa ja kuun lopussa Rovaniemellä. Rovaniemelle tosin järjestin muuta ohjelmaa (näyttely) lauantaille, joten ainakaan aksastuksesta kumpikaan koira ei rasitu liikaa kun sille on aikaa vain sunnuntaina. Kesän kisasuunnitelmat ovat vielä täysin auki, tai mitä nyt agirotuun on aikomus saada joukkue kasaan... ja varmaan sitä myöten rallatella joku muukin rata kyseisissä zempaloissa.

Ps. Okk:n kisoihin en ole vielä ilmoittautunut, kun mietin miten järjestän koirieni kisailut. Samoin Ragitin kisat on ilmoittamatta vaikka se aika selvää onkin miten siellä menettelen..

Lämmittelyä

Tiistaiaamuna olin sen verran varhain liikkeellä, että ehdin reeniä Merrin kanssa aksaa ennen Nemin ryhmäreenejä. Tein Merrille irtoamisreeniä (hypyillä eteen! ja putkeen lähetyksiä), päällejuoksuja hyppelyillä (toimi tosi hyvin), kontakteja ja pujottelua vedättäen yms yhdistelmä pätkiä. Kivat reenit sain "mummon" kanssa aikaan. Hyvillä mielin suuntaamme siis sunnuntaina Pateniemeen kisaradoille rääkymään - eikun ravaamaan

Saamaton

On Nemin omistaja ja vetkutteli papereita laatikossa ties kuinka kauan. Joten vasta nyt näkyy Koiranetissä Nemin tiedoissa viime syksynä saatu Latvian muotovalion arvo. Ja koska anomus kv-tittelistä lähti samalla kertaa kuin tieto tuosta Latvian valiohommelista niin kestää varmaan melkoisen kauan ennen kuin se on virallista faktaa...

Törnävän kentällä

Ajatus siitä, että pääsisin aksailemaan paikkaan jossa tuli hengailtua monasti 90-luvulla tuntui kovinkin kutkuttavalta. Mutta ajattelin, että reissu olisi turhan rankka jos ilmoittaisin molemmat koirani - ja tietty kallis kun pitäisi yöpyä pari yötä hotellissa jne - joten jätin lauantain kolmosten kekkerit suosiolla väliin ja ilmoitin vain Nemin sunnuntain radoille. Joten sunnuntaiaamuna saavuimme -nyt hieman erilaisilta näyttäviin- Provinssirockin maisemiin Nemin, Kossin & Maissin kera. Tuomareiksi oli viikonlopulle merkattu Kari Jalonen ja Rauno Virta. Jalonen arvosteli sunnuntaina kaikki ykkösten radat (vai taisikohan vaihtua Raunoksi tuomari vikalla ykkösten radalla maxien jälkeen.. - en tiedä oliko vika rata ko tuomariherrojen yhteistyön tulos), joten Virran radoille ei päästy tällä erää laistenskaan.

D-kisoissa rallatelleista tuloksen saaneet  alla (tulokset kaapattu Lagun sivuilta). Miinus ajalle päästiin juuri ja juuri yhen kiellon kanssa. Kieltohan tuli siis a:n jälkeiseltä hypyltä. Olin näet niin järkyttynyt siitä kun koira ei pysännyt kontaktilla että käsi romahti (ohjaus pois päältä siis) ja  taisin jotain huokaistakin siinä tms, joten koira ei suorittanut sitä hyppyä vaan tuli mun mukana siitä ohitte. Hetken matkaa tietty mietin sitä aata, että otanko sen uusiksi vai mitä kettua nyt teen. Mutta koska kontaktien uusimisesta radalla on huonoja(kin) kokemuksia niin annoin olla - viime kesänä Vaasassahan Nemi oli uusinta kerralla kontaktilla (juurikin aalla) ihan yhtä sika kuin ekallakin kerralla, joten ketutti sitten se uusiminenkin.

Tällä D-radalla oli kaikki kontaktit, keikku ja puomi menivät hyvin. Koira tuli reippaasti koko esteen ja pysäs kun piti ja lähti luvan kanssa ja taisipa tehä kaks-kakkosetkin (toisin kuin reeneissä viime aikoina kyseisille esteille). Pujotteluun meni kivasti ja pujotteli hyvällä vauhdilla ja rytmillä ja lenteli hyppyesteiden ja renkaan ihan näppärästi. Rimat taisivat olla 60cm:ssä. Itsekin juosta jolkuttelin menemään aika reippaasti joten kaikkinensa kokonaisuutena ajateltuna kiva ja sujuva rata.

E-kisana oli hyppäri, jossa oli hauskoja suoria putkia kolme kipaletta. Alku oli kinkkinen ja mietin siihen 3-5 esteen paikkeille kaikenlaista. Päädyin pyöritykseen ja leikkaamiseen takana, mutta homma kusi siinä vaiheessa kun Nemi sinkosi kakkosen jälkeen sen verta kauas että omalla liikkeellä vein sitä -varmaankin- eteenpäin jotta se hyppäsikin kolmosen takahyppynä. Joten siitä hylsy. Eikä vitoselle suunniteltu takaaleikkauskaan onnistunut. Mutta tulipahan testattua. Vitska oli siis pujottelu. Koira meni kyllä oikein pujoon sisään mutta sitten tuli uloskin - ehkä erehdyin kehumaan sitä ja kiinnittämään sen huomion minuun tms muuta typerää. Loppuradasta ei ole selkeitä muistikuvia, kepit otin tietty uusiksi kun sain koiran takaisin ruotuun (räkytti tovin kun rytmi hommasta sekoittui), muuta kuin se että hyvin koira rupesi taas lentelemään esteiden yli ja meni vauhdilla putkiin.

Viimeisenä oli sitten taas kontaktirata eli kilpailu F. Radalla oli taas kaikki kontaktit. Hyvin Nemi jaksoi tämänkin radan. Radalla oli selkeitä ansapaikkoja, kuten esin pujottelu ja puomi olivat 90 asteen kulmassa toisiinsa nähden - periaatteessa. Ensin tehtiin pujo ja sieltä puomille, mutta pujo jatkui hivenen puomin ohi eli jos olisi ennakoinut liikaa seuraavaa estettä niin vähemmän varma pujottelija olisi varmasti jättänyt pujon kesken. Noh minä varmistelin ja jolkottelin koiran rinnalla pujon loppuun asti jottei tästä asiasta tullut mitään harmeja. Taas koira tuli aasta läpi Mutta keinun ja puomin suoritti hyvin, vieläkin paremmin kuin ekalla radalla . Tai nyt pidin sitä noilla kontakteilla vähän kauemmin kuin ekan radan kontakteilla joten nyt oli selkeempi se että koira lähti esteeltä vasta kun minä niin sanoin. Radan alku oli mielenkiintoinen, pitkä "suora" jossa oli hyppelyesteitä (myös pituus ja rengas). Mietin alkuun erilaisia ohjaustapoja mutta ihan en onnistunut valinnassani vaan omalla kulkusuunnalla kiskoin koiran ohi "suoran" vikasta hypystä joten siitä tuli kielto. Muutoin rata oli aika loistava (paitsi se a ja tuo kielto, mutta kaikkea ei voi saada).

Tein muuten sunnuntain kisaradoilla muutamia poispäinkääntöjä ja jotain leikkauksia ja havaitsin että mulla oli hivenen erilaiset ohjaussuunnitelmat ja liikkumislinjat (joihinkin kohtiin radoilla) kuin suurimmalla osalla muusta maxi1-väestä. Ehkä jossain kohti mun jalat ois liikkuneetkin valssailemaan yms niin kuin muullakin väellä. Mutta olin kuitenkin tyytyväinen omiin ratkaisuihini, enimmäkseen siis tai ainakin siihen etten tuijotellut sitä että mitä muut tekevät vaan pyrin ajattelemaan ratoja sen oman koirani kannalta ja siten miten me yhdessä teemme hommia agiradoilla.

Ei jääty kauaksi palkintopalleilta viimeisellä radalla - eikä hävitty Luja-belgille kuin  vajaa kuus  sekunttia!

Keli oli sunnuntaina enimmäkseen sateinen, mutta aksatusta ei Nemin kannalta pieni sade haitannut eikä se että nuo olivat ekat ulkokisat tälle kaudelle. (tai ylipäänsä Nemin ekat kisat tälle vuotta) Ja siinä kentällä oli tosiaan hyvä liikkua, ei ollut irtosoraa tms kuten olin vähän peljännyt

Kiitoksia Maissille & Kossille kyydistä ja seurasta!

Omia toksuja

Vaikken sitä tänne ole niin kirjaillutkaan, laiskuuttani ja kun en oo ollut koneella, niin on sitä reenusteltu koirien (lähinnä Merrin) kanssa tokojuttujakin. Olen enimmäkseen tehnyt pikkuseuruupätkiä (sekoaa pallopalkasta, pakko käyttää sillon hihnaa apuna) ja sitä sivulletuloa. Jälkimmäistä nyt myös siis niin että koira tulisi mitä kummemmista kulmista sivulle ja aika hyvin Merriliini sen hoksaakin. Seuraamisessa se siltikin saattaa tehdä tosi vinon istumisen, tai ei heti istahda kun pysähdyn. Nemillä seuruun pysähdykset on sotilaallisen tarkat.. ainakin Nemillä on sellainen ote hommaan, että tän mä tiedän ja oon hyvä tässä!

Lisäksi oon harkannu Merrille suoria luoksareita, jääviä (istu, seiso, maahan) melkohyvällä onnistumisprosentilla. Ts kerran maahanmeno meni seisomiseksi, muuten kaikki toimivat nappiin Tosin seisomisessa ei aina kestä takana käyntiä.

Sitten on tietty temputeltu kaikenlaista turhanpäiväistä -kumpaisenkin kera- ja leikitty.