Olen ilmoittanut Taran toukokuun Oulun näyttelyyn (Oulu Nord) ja äsken ilmoitin sen myös elokuulle Iin ryhmänäyttelyyn. Oulussa ruotsinlapinkoirat arvostelee Markku Kipinä (näyttää olevan tuomarimuutos, Tara on ainoa ilmoitettu rlk) - alunperin rlk tuomarin piti olla Erja Nummi. Kumpikaan noista tuomareista ei soita suuremmin mitään kelloja, joten en osaa sanoa kummasta oltaisiin tykätty enemmän tms. Iissä ruotsalaisille on merkattu tuomariksi Tarja Kallio.
Just nyt Taralla on aika massava karvanlähtö menossa, sellainen herkullinen että näkyy tuppoja mistä tekis mieli kiskoa - muttei voi kiskoa koska luulen ettei loppua näkyisi karvanlähdössä. Hillitsen siis itseni, pitää hellästi kammata sitä ennen kehää (tuota Oulun nlyä) ja sen jälkeen harjata kaikki pois mikä lähtemässä on 😁
Pitkin talvea pallottelin ajatusta siitä, että jos hankkisin Taralle hetkeksi yksityisopetusta (lajista tai asiasta x tai y). Muutamia viestejä vaihtelin parin kouluttajan kanssa, parhaiten ajat sain natsaamaan Miran kanssa, joten hän piti meille treenit viime lauantaina. Kyseisen kouluttajan treeneissä en ollut aiemmin käynyt eikä hän muutenkaan ollut tuttu, siis livenä tuttu, somessa olen seurannut häntä jo pitkään ja sen perusteella päädyin kysymään josko hän ehtisi meitä kouluttamaan. [instagram: @lyylijasintti ] Mira kouluttaa myös Ihana Koiruus -koirakoulussa, jonka tiloissa Taran yksärikin oli.
Halusin oppia fiksumpia treenikäytäntöjä. Vireensäätelyä, mielentilaa. Kun tehdään niin tehdään ja jos koira possuilee niin mennään tauolle ja miten siellä tauolla ollaan. Keskusteltiin muunmuassa mun epätoivoisista ja epäonnistuneista vilttitreeneistä ja olikin miellyttävä kuulla ettei ainakaan ko kouluttajan mielestä se tapa (ei siis huonosti opeteltu vilttikäytös vaan ylipäänsä koko konsepti) välttämättä toimi kaikille koirille (maata rauhassa alustalla ja katsella muiden tekemisiä tai olla muuten vaan rentoreiskoina).
Tara opetteli aktivointimattoilua. Siis namien syöntiä sellaisesta matosta missä on hapsuja joiden väliin niitä namuja laitetaan ja koira sitten etsii niitä sieltä ja popsii herkut suuhunsa. Tara oli vähän hötäkkä sen maton kanssa, jos namit olivat liian syvällä se ei käyttänyt nenäänsä vaan oli vaativana, että "tarjoilija - lisää herkkuja". Tästäkin käytöksestä oli sitten puhetta, että koira ei välttis ole tyhmä (vrt lumihangella jos namit menee koloihin tjsp niin T ei kaiva vaan etsii helpommista paikoista), vaan niin kiihkee ettei "voi" keskittyä tarkempaan nuuskutukseen (vaikka on ahne). Täytyy myöntää, että olen ollut skeptinen tuollaisia mattoja kohtaan aiemmin - samalla voin myöntää, että tossa on selkeesti joku juju koirille eli se toimi. Tai on käyttämisen / harjoittelun arvoinen asia. Ei me tietty yksissä treeneissä autuaiksi tultu ja se että homma kantaisi pidemmän päälle ja sillä tavoin että voitaisiin tehdä oikeita treenejä vaatii paljon alkuharjoitteita ja treenejä erilaisissa paikoissa.
Puhetta oli muunmuassa siitä, että tauon ei pidä -eikä tarvitse- olla koiralle rankaisu, ikävä aika eikä paikka. Eli että koira työnnettäisi häkkiin tai pakotettaisi (kuvainnollisesti, harva varmaan konkreettisesti pakottaa) eläin paikallaoloon. En tiedä mistä se ajatus kumpuaa, että koira ei sais haluta tauolle - esim syömään niitä nameja sieltä aktivointimatolta. Sitten jos on pidemmät treenit ja koiran oikeasti pitäisi levätä treenien aikana/välissä on toki parempi viedä koira vaikkapa autoon (ja tai) häkkiin.
Muutaman harjoituksen sain videolle (jatkossa itselle tiedoksi/muistiin, että kamera ei videoi määrättömästi, eli kannattaa välillä stopata nauhoitus ja aloittaa uus pätkä. eli kaikkea en saanut nauhalle).
Tehtiin harjoituksia sekä lelupalkalla että ruualla. Lelupalkkauksessa riitti tekemiseksi se, että koira luopui lelusta ja sai sen jälkeen taas luvan tarttua leluun / leikkiä. Lelu kiihdyttää sen verran, että sen kanssa ei tehty muuta. Eli kunnon leikkituokio, irrotus, pieni odotus ja uusinta leikki ja siitä kehotus mennä matolle (käsky/kehoitussana "tauko"). Namien kanssa tehtiin muutamia temppujakin (ei opeteltu uusia temppuja vaan tehtiin jotain mitä koira osaa. Namimatolle "vapautus" vasta kun oli kuulolla). Kaikesta pöllöilystä (huutaminen, huuhailu, ) vietiin / käskettiin koira matolle.
Olin varannut 45 minuutin yksärin, jatkossa riittänee puoli tuntia. Tuossa ajassa ehdittiin kovastikin keskustella ja tehdä monta treeniä. Tara kävi pari kertaa - yksärin aikana- pihalla pissalla ja tuulettamassa ajatuksiaan.
Jatkossa on yksäreissä tarkoitus myös opetella tokojuttuja käyttäen samalla tätä tehdään / ei-tehdä -metodia.
Kuten sanottu, ostin Kikille irtotunnin rallytokotreeneihin. Harjoituksissa tehtiin ratareeniä, ensin aloluokan rata ja sitten avoluokan rata. Ensin toki aina tutustuttiin rataan -sai kysellä kouluttajalta jos oli epäselvyyksiä - ja sai hieman lämppäillä koiran kanssa ennen ratasuoritusta. Pyysin kouluttajaa videoimaan meidän radat (tai toisen videoi sitten yks treenitovereista, kiitos).
Kiki oli paljon parempi kuin oletin. Se on ollut vähän vaisu eri tilanteissa pitkin talvea / kevättä eikä paljoakaan olla reenailtu (ees höpötemppuja). Itse olin enemmän ruosteessa rallylajitreeniin kuin koira.
Ostaa täräytin Kikille rallytreenit. Ne ovat torstaina 21.huhtikuuta Kempeleessä Kisman koirakoulussa. Ei olla hetkeen ralleiltu, että saas nähdä mitä tulee, mutta hauska päästä silti Kikin kanssa välillä reenailemaan.
Ajeltiin lauantaina räntäsateessa Luleåsta Rovaniemelle, jossa oltiin yksi yö hotelli Pohjanhovissa (vasta perillä minulle valkeni, että lappalaiskoirien kevätkokous oli samassa hotellissa, joten osallistuin sitten siihenkin vaikken ollut sitä alunperin suunnitellut tekeväni). Liityin tänä vuonna takaisin yhdistyksen lehtitoimikuntaan (kysyivät sinne) ja innokkaana kameran ulkoiluttajana tartuin myös "virallisen" kuvaajan pestiin näyttelyn osalta. En onneksi tokikaan ollut ainoa kuvaaja erkkarissa.
Lauantaiaamuna herättiin sika-aikaisin, jotta ehdittiin hotellin aamiaiselle heti kun se alkoi ja heti syömisen jälkeen ajeltiin näyttelypaikalle lähelle joulupukin majapaikkaa. Näyttelykehät olivat aamulla lumisen jäiset mutta loskautuivat pikkuhiljaa päivän edetessä. Ruotsinlapinkoirat aloittivat kehässä kaksi heti yhdeksältä. Tara ja Kiki majoittuivat erkkarin ajan omissa kangashäkeissään, Eetu vahti ja huolsi koiria kun minä suikkaloin pitkin näyttelyä räpsimässä kuvia. Eetu myös esitti Taran kehässä (sen ajan vahdin Kikiä ettei se murtaudu ulos häkistä), ja hienosti esittikin, koska välillä hyvinkin paljon -ja monenlaisia- juttuja kertova Tara ei puhua pukahtanut.
"Riittävät mittasuhteet. Hyvä koko. Selvä sukupuolileima. Vielä kevyt rakenteinen. Kaunis ilmeinen pää. Hyvä otsapenger. Hieman leveä asentoiset korvat. Hyvä kaula ja selkä. Luisu lantio. Runko vielä kevyt. Riittävästi kulmautunut. Liikkeissä vielä epäyhtenäisyyttä edessä ja takana. Sivuaskel jää lyhyeksi. Hyvä turkin laatu."
JUN EH2
Tara pääsi myös mukaan Ataciara kennelin kasvattajaryhmään, jossa edelleen esiintyi kivasti, toki pikku koiraa vähän hämmensi uusi kokemus, koska tällaista tilannetta se ei ollut aiemmin kokenut (eikä harjoitellut). Kasvattajia oli jopa kaksi kappaletta yhtäaikaa kehässä eli koiria sankoin joukoin, joten Taralle roppakaupalla uusia kokemuksia. Ataciara kennel sijoittui ensimmäiseksi ja päivän päätteeksi Tara pääsi vielä isoon kehään sisarusten ja sisarpuoltensa kanssa, mutta siellä se ei enää jaksanut niin hienosti esiintyä (oli äänessä eli esiintyi vähän liikaakin).
Kasvattajaryhmän arvostelu (sama tuomari):
Kaksi yhdistelmää. Yksi uros ja kolme narttua. Tasapainoinen ryhmä. Hyvät mittasuhteet. Selvät sukupuolileimat. Hyvät karvapeitteet. Liikkuvat rodunomaisesti.
Kehän jälkeen ottamani kuva
Tosi iloinen olen kyllä siitä miten Tara esiintyi ja millainen sen eka erkkari oli. Henkilökohtaisella kehäesiintymisellä ei saavuttanut mainetta ja kunniaa, mutta sitä tärkeämpänä pidän hyvää kokemusta. Tämä oli Taran ensimmäinen näyttelyesiintyminen junioriluokassa, kehäkokemusta sillä oli entuudestaan ainoastaan pentunäyttelystä missä se oli ainoa rotunsa edustaja. Ruotsinlapinkoiria oli erkkariin ilmoitettu kahdeksantoista kappaletta, ihan kaikki eivät kehään asti tulleet. Kiva oli tavata vanhoja ja uusia tuttavuuksia sekä heidän ihania koiriaan. Räpsinnän lomassa ehdin vaihtaa hieman jutustelemaankin ihmisten (ja koirien) kanssa.
Tarasta (tuota ryhmäkuvaa lukuunottamatta) itsellä ei juurikaan kuvia erkkarista ole, onneksi kasvattaja otti tällaisen kivan kuvan sisaruksista.
Käytettiin maanantaiaamuna koirat nauttimassa matolääkkeet matkustelua varten ja samalla saivat tuoreet rokotusmerkinnät (ja rokotteetkin tietty) passeihinsa. Olin luullut (huolimattomasti katsonut siis), että Kikillä vanhenisi rokotukset nyt huhtikuun loppupuolella, joten ajattelin, että varaan sellaisen madotusajan jolla samalla saa hoidettua rokotushommelitkin. No eikä mitä, vasta klinikalla selvisi, että nykysäännösten mukainen kolme vuoden aikaraja menisi vasta vuoden päästä umpeen. Huolimatta tästä säätämisestäni molemmille koirille tuikattiin rokotukset niskaan, ovatpa tästä lähin samassa rokotusrytmissä.
Kiki ei enää mennyt pillereiden popsimisessa samaan namiansaan kuin parilla edellisellä kerralla, vaan söi namin ja pudotti pillerit pois suustaan. Hoitaja (Piiu) sai koiran kuitenkin syömään pakolliset tabletit, kita-auki-kita-kiinni -menetelmällä.
Samalla reissulla ostin koirille myös punkkilääkkeet, molemmille oma (kolmen pillerin?) pakkaus. Viime vuonna testasin Kikille ensimmäisen kerran ei-litkuja eli tabletteja punkkien ehkäisyyn ja ainakin vuosi sitten tuo oli parempi ratkaisu kuin turkkiin/selkänahkaan levitettävät tuotteet. Etenkin nyt kun asutaan Luleåssa jossa tulee varmasti kesän aikana kuljettua ties missä rantapuskikoissa niin parempi varautua (täällä on paljon rantoja / vesistöjä). Tosin ei mulla ole mitään tietoa millainen punkkikanta Ruotsissa on (eli mihin kaikkialle ovat levinneet, onko niitä näin pohjoisessa jne). Hankittu lääke on siis Simparica, jonka vaikutusaika on viisi viikkoa (per pilleri).
Tara painoi Sunin puntarilla 12,9 kg ja Kiki 13,3 (vai 13,4) kg.
Tara pissii jotenkin niin, että sotkee perskarvansa. Sen "housukarvat" ovat jo pitkään lemunneet kuselle (sen enempää asiaa kaunistelematta). Jahkailin aikani ennen kuin menin kauppaan ostamaan koirashampoota, en näet sellaista hoksannut pakata kotoa mukaan tänne Luleåån.
Silloin taannoin kun Taralla oli se kakkamatto-episodi niin vaikka pesin sen takamusta muutamaan otteeseen niin pesin vain vedellä koska sitä koirashampoota ei ollut.
Viime viikonloppuna mentiin sitten koiratarvikeliikkeeseen, jossa oli hyllymetreittäin erilaisia koirien puhdistusainepurnukoita. Värikkäitä pulloja erilaisine mainostarroineen. En tiennyt mihin purnukkaan tarttua ja pelkäsin pahimmassa tapauksessa ostavani jotain karvaa valkaisevaa ja pehmentävää ainetta. Myyjä apuun siis, myyjä on avulias ja selittää ummet ja lammet - ruotsiksi - luulen välillä ymmärtäväni jotain sen puheesta. Päädytään lopulta ostamaan joku puteleista.
Tänään iltapäivälenkin jälkeen tartuin härkää sarvista ja lukkuduin Taran kanssa asunnon kylppärissä olevaan suihkukoppiin (täytyy muuten sanoa, että omaan asuntoon en ikinä laitattaisi suihkukaappia, se ei ole kovinkaan näppärä koiranpesuaan. Samaan syssyyn voinen todeta, että onneksi meillä ei ole isompia koiria), todetakseni, että olen ostanut hoitoainetta enkä shampoota. Luulis shampoo sanan olevan kv-laatua eikä väärinymmärtämisen vaaraa olisi. Sitä en tiedä yhtään että ovatko Taran housukarvat nyt pehmenneet tai onko niissä vähemmän takkuja kuin aiemmin kun ne ovat saaneet hoitoainepesun.
Sen ainakin opin -ehkä- että ens kerralla katson itse viimeistään kassalla, että mitä olen ostamassa ;-)
Kovin usein ei kannata nykyisin käydä vilkuilemassa blogilistaani, koska useinkaan ei uutta luettavaa ole sinne ilmestynyt. Sinällään kannatti tuo sivu/blogi aikanaan tehdä, koska se kätevästi nostaa ylimmäksi aina ne missä on tuoreinta luettavaa. Harvoihin blogeihin olen liittynyt lukiaksi, kun olen kokenut, että tuo sivu on siihen tarkoitukseen näppärämpi. Jos bongaan kiinnostavan blogin niin lisään sen siis tuonne. Tätä lisäilyä ei ole kyllä viime aikoina juurikaan tapahtunut ... jos on hyviä ideoita niin edelleen otan sinne mieluusti uusia blogeja (joita edelleen päivitetään).
Pitäisi kyllä itsekin ryhdistäytyä kirjoittelussa. Ihan vaan itselle päiväkirjamerkintöjen tekemisessä jos ei niinkään muutoin.
ps. sain varattua Taralle ensimmäisen yksärin, kerron siitä myöhemmin lisää 👌😊
Käytiin aamulenkillä vanhan kaupunkin luontopolulla. Tarkoitus oli kävellä lintutornille, syödä siellä eväitä ja palata takaisin autolle. Jossain vaiheessa tajuttiin kävelleemme harhaan. Aluksi oli ihan selkeä reitti, mitä oli rällätty paljon moottorikelkoilla - teoriassa hyvä baana kävellä, mutta kyllähän se vähän upotti joten aika rankka oli reissu (mun jaloille). Kun löydettiin se kohta mistä oli lähdetty harhaan niin käveltiin muutama sata metriä jollekin suolle jossa oli joku penkki missä syötiin sitten ne eväät. Tuo pätkä ei ollut hyvin tallattu, joku muukin siitä oli tänä talvena mennyt, mutta reitti oli kapea ja suo osuus oli selkeesti semmonen missä on lumen alla pitkospuut, joitain kertoja astuin harhaan polulta / lankuilta. Onneksi Eetu talutti molemmat koirat tuon kapeapolkuosuuden, koska itsellä oli täysi työ tasapainoilla siinä reitillä ilman enempiä harha-askelia.
Matkaa kertyi reilu kymmenen kilometriä ja aikaa kului hieman yli kolme tuntia.
