Neljä viikkoa - 12 viikkoa

 Niin, pentu on meillä melkolailla jo neljä viikkoa. Huomenna Tara täyttää 12 viikkoa ja maanantaina tulee neljä viikkoa siitä kun haettiin pentu kotiin. Pentuarki saatiin yllättävänkin äkkiä rullaamaan ihan kivasti, tottakait hampaiden kiristelyitä tulee välillä (esim kun kuulee tietynlaisen repivän äänen ja havaitsee pennun repivän makuuhuoneen tapettia) ja pikkukoira on välillä rasittava, esim kun se ei meinaa uskoa ettei sen kuulu päästä syömään meidän ruokia olohuoneen sohvapöydältä. 

Toisaalta se on (joskus rasittavan ja joskus huvittavan) toimintakykyinen ja haluaa ratkoa eteensä tulevia ongelmia, kuten esimerkiksi kun estettiin sen pääsy erääseen huoneeseen pyykkitelineen ja sen päällä olleen peiton avulla. Tara kiskoi peiton pois ja rämpytti pyykkitelinettä hetken ja löysi sieltä sopivan kolon ja tuli "esteestä" läpi. 

Tara osallistuu ihan kaikkeen. Kikikin osallistuu, tai osallistui pennunpana enemmän, mutta Kiki esim ei häärää keittiössä (koska siellä kuuluu epämääräisiä kolahduksia ja saattaa tippua vaikka kauha päähän/lattialle, joten kannattaa varalta olla pois jaloista). Tara tykkää maata jääkaapin oven edessä, siis sitten kun sen oven avaa niin pikkukoira on välittömästi siinä viilentymässä. Pentu myös juoksee heti keittiöön jos joku kolistelee siellä jotain, kolina = ruokaa. Ilman, että Tara avustaisi ei voi myöskään sen kummemmin täyttää kuin tyhjentääkään astianpesukonetta. 

Tara luonnollisesti myös pyykkää, auttaa eri väristen vaatteiden lajittelussa ja avittaa puhtaiden vaatteiden viikkauksessa kaappiin. Tara ei ole vielä oppinut hyppäämään sänkyyn tai sohvalle, mutta sillä on ihan jäätävän korkea pomppu, noin pieneksi koiraksi - ja se koira pomppii jos se haluaa ilmaista itseään tarmokkaasti (haukkuen tietysti samalla). 

Tara(kin) on jo oppinut, että ulkoillessa saattaa saada namuja. Useimmiten niitä saa "jätä" -käskyn jälkeen tai kun koira luopuu erinäisistä asioista mitä ulkona kohdataan (eriasia kuin tuo jätä). Joskus nameja saa myös kontaktista tai satunnaisista tempuista. 

Pennun ensimmäisestä kahdestatoista viikosta sanotaan muun muassa näin: 

"Nämä viikot ovat pennun kehityksessä nopean oppimisen kautta. Pentu oppii ja ottaa vastaan enemmän kuin koko elämänsä aikana yhteensä. Sosiaalistumiskaudella pentu tottuu helposti sille esiteltyihin asioihin ja alkaa pian pitää niitä osana normaalia elämää. Tähän ikävaiheeseen kannattaa panostaa, sillä sosiaalistumisiän jälkeen pentu kyllä tottuu kaikkiin uusiin paikkoihin ja tilanteisiin, mutta se ei enää liitä niitä mielessään osaksi ”normaalia elämää”.

Lähde: Hankikoira. fi

Ei olla kyllä joka päivä käyty jossain. Ollaankohan tehty tarpeeksi? Alamäkihän tästä sitten alkaa. Eikäkun "hyvä siitä tulee, älä stressaa" - sanoin aiemmin itselleni, ja sanon uudestaankin.

Omaan viipotuslaiskuuteen on vaikuttanut muutaman päivän rankempi vesisade, mutta ennen kaikkea nämä helteet mitkä ovat tehneet niin koiran/koirat kuin omistajatkin veteliksi. 

Tara oppi tosi äkkiä sisäsiisteyden perusperiaatteet. Tietenkään se ei ole vielä sisäsiisti, mutta se osaa pyytää (tai käskeä, joskus kertoo Kikille jos ihmiset ei tottele sitä) ulos. 

Pentua etsittäessä mietin sitä toki itselle harrastuskaveriksi, mutta myös Kikille koiraseuraa ja voi pojat, sitä se kyllä sai. Koirien tolskaamista on hauska seurata, välillä painitaan, välillä juostaan peräkanaa pihalla, välillä kiskotaan samaa lelua, välillä kiistellään kellä (saa olla) on paras luu. Toisinaan nukutaan vierekkäin (Tara on se joka hakeutuu Kikin viereen, mutta eipä se Kiki siitä -aina- väistä poiskaan). 

Taran kuluneesta (vko 25) kerron myöhemmin, jonain toisena päivänä, tarkemmin. Nyt lähden koirien kanssa iltalenkille (jospa siellä ei nää olisi hirmu helle).