Ensin mentiin Kempeleeseen. Ovella taas hieman vastahakoisuutta havaittavissa, mutta kun päästiin halliin niin homma pelitti hyvin. Edellisestä kerrasta viisastuneena annoin koiran sikailla ... jotta en latistanut sitä kautta sen meinkinkiä ja virettä tms. Nyt tehtiin vähän jotain temppusiakin ja koira oli aika tohkeissaan.
Kunnes. Hallissa kuului ääniä. Metallisten rallytokokylttien kolinaa. Ei mitään erityisen kamalia ääniä, ihan perusääniä mitä harrastettaessa voi kuulua.
Kikin olemus muuttui eikä sillä enää ollut kivaa. Kertaalleen se pääsi myös pakenemaan ulko-ovelle. En näet kokoaikaa pitänyt hihnasta kiinni kun koira oli ollut ihan reippaana tekemässä juttuja ja komentamassa nameja.
Julmana koiranomistajana en lähtenyt hallista pois niin kauan kun koira oli hakeutumassa hysteriaan (yritti paeta paikalta). Ei menty minnekään. Istuin hallissa ja odotin, että koira rauhoittui. Teetin jotain temppuja ja kun se kykeni tekemään niitä ja kykeni taas syömään, niin ootettiin sittenkin vielä tovi ja poistuttiin sitten vasta paikalta. Ja poistuttiin rauhallisesti eikä häsätty itteämme hallista ulos.
Heti kun oli päästy "pahuuden pesästä" ulos niin Kiki oli taas reipas oma itsensä.
Hieman meinaa masentaa. Minua. Että tokkopa tästä mitään tulee. Tästä eläinkokeiden harrastamisesta ja koiran siedättämisestä.
Ajelin kuitenkin vielä Haukkikselle, olihan Nemin spessupäivä kun oli sen synttärit. Ensin kävin Nemin kanssa leikkimässä hallissa. Sitten hain Kikin sinne kanssa. No siitähän ei mitään tullut, kun Nemi oli kiinni hallin reunakoukussa ja huusi niin Kiki oli että "voi ei onkohan nyt syytä olla huolissaan" (ja huonokäytöksinen Nemi ei vaiennut vaikka yritin sitä komentaa).
Menin koirien kanssa takaisin ulos ja laitoin Nemin autoon ja menin Kikin kanssa kahdestaan halliin. Oltiin kentällä kolme. Kentällä yksi oli joku reenimässä aksaa, eli toisinsanoen hallissa oli ääniä vaikkei mikään täystohina ollutkaan päällä.
Kiki oli ihana <3 Ihan reippaasti kierreltiin kenttää, annoin koiralle namuja. Se oli hiljaa, mutta reipas ja innokas. Tehtiin sitten ihan oikeita tokoharjoituksia (seuraamista, paikkista, liikkeestä seisomista ja liikkeestä maahanmenoa + kaukoja). Koira jopa rupesi tarjoamaan sen lempitemppua eli hanskan nostoa. Sekä kävi tökkimässä Nemin vinkulelua. En siis edes yrittänyt leikkiä sen kanssa leluilla kun se niistä ahdistuu (hallitilanteissa, kuten olen aiemmin selittänyt).
Onneksi kävin siellä Haukkishallissakin tuolla reissulla, jäi sitten paljon kivempi fiilis itselle :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti