Oltiin siis sovittu Katjan kanssa (jota en voi kylliksi kiittää näistä mahdollisuuksista :-)), että tulemme käymään kun hän on siellä kaverinsa kanssa treenimässä ja katsotaan mitä Kiki sanoo halliin sisälle menosta ja mitä se "kestää".
Kiki muisti mitä viimeks oli tehty hallin pihalla, eli nytkin se himoitsi mun kädessä ollutta namirasiaa. Mä myös yllytin sitä siihen, eli kerroin, että mulla on siellä ihan saiiiraan hyviä nameja ja että Kiki on melkoisen mainio tyyppi. Hallin ovella Kiki oli vähän ? että mitä kettua, en mä ehkä tonne tahtoisi mennä - mutta siltä ei kysytty mennäänkö vai ei. Halliin kun päästiin sisälle niin se vähän vilkaisi häkkien suuntaan (yhyy -ilmeellä), mutta kun en välittänyt sen nynnyilystä vaan hehkutin sille sitä namirasiaa ja annoin sille niitä herkkuja tosi helpoista jutuista niin se rentoutui.
Käytiin kiertämässä hallin reunat, tehtiin matkan varrella seuraamisia, kaukoja, liikkeestä seisomista, liikkeestä maahanmenoa ja minimini paikkis. Plus ihan vaan kontaktia, "luoksetuloa" (kun koira harhautui johonkin). Höpötin koiran erinomaisuutta (lähes) tauotta ja syötin sille niitä herkkuja. Lopussa Kiki alkoi jo komentamaan nameja ja melkein ryösti sen namirasian mun kädestä.
Sanoisinko, että kolmas askel meni paaljon paremmin kuin osasin odottaa ja olettaa. Ei tämä projekti silti vielä ohi ole.
Oli kyllä hyvä, että hallissa oli samalla pari muuta koiraa, joten ei oltu missään steriilissä tilanteessa - ja silti Kiki ei mennyt kipsiin vaikka ne muut tekivät jotain asioita.
 |
| Kiki hallin pihassa, hallissa käynnin jälkeen (kesken hyvän harjoituksen en alkanut säätämään kameran kanssa). |
Kempeleestä ajelin Haukkikselle jossa käytin Nemin leikkimässä hallissa ja sitten käytin Nemin pikkukävelyllä ja Kikin liina-lenkillä. Kiki yritti myös päästä halliin (positiivista) mutten kuitenkaan käynyt sen kanssa siellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti