Hieman kaksijakoiset fiilikset. Itsellä siis. Ja niin tuntuu olevan Kikilläkin. Jonain hetkenä se on ihan täpöllä treenimässä mun kanssa, tai toivomassa jotain äksöniä. Ja toisena hetkenä se nyhjöttää jossain tai just pakenee paikalta nyhjöttämään (esim. aiempi pahvilaatikkokeissi).
Jos ja kun mä näen jonkun kivan kurssi-ilmon niin het kohta muistuu mieleen, että niin kauan kun en ole kohtuu varma pikkukoiran toimintakyvystä niin mun on ihan turha ilmoitella sitä kalleille halleissa oleville kursseille. Että jos se ei kykenekään siellä toimintaan niin menee rahat hukkaan ja tulee muutenkin vain pahamieli kun pikkukoiraa ahdistaa. Paimentamaan sen tosiaan ilmoitin elokuun lopulle, mutta paimenhommat tapahtuvat tietysti ulkosalla.
Eikä mulla ole harmainta haisuakaan, että johtuuko Kikin aivahtelevaisuus juoksusta -tai jostain muista narttukoiran hormoonihöyryistä- vai jostain muusta. Onko nämä nuoren koiran luonnevaihteluja vai jotain muuta. Ainakin on tullut ajateltua monia juttuja - taas - että se millainen pentu on ei kerro vielä kaikkea (mitään olisi liian jyrkästä sanottu, kyllä se nyt jotain kertoo) siitä millainen koirasta tulee. Esim Kiki ei ole enää niin rohkea kuin se oli nuoremapana. Toisaalta olen myös miettinyt, että noinkohan Kiki on "vaikein" koira mitä mulla on ollut? Kun en tunnu pääsevän siitä perille. Välillä se on ihan überpehmeä ja välillä kova ja itsepäinen. Kun se on pehmeänä niin se muistaa silloin kokemansa todella pitkään, mutta kovis-Kiki ei taaksepäin katsele. Ja näiden kahden ääri-ilmiön välille mahtuu se mitä mahtavin pikkukoira (jota rakastan äärettömän paljon).
Elämä siis soljuu eteenpäin. Nyt ei olla missään kursseilla. Huhtikuun puolivälistä eteenpäin olisi tarkoitus taas tokottaa - hallissa. Saa nähdä miten siinä sitten käy. Nyt lenkkeillään ja ollotellaan ja tehdään välillä erinäisiä harjoitteita (lähinnä tokoa ja höpötemppuja, noseakin pitäisi tehdä - mutta jotenkin siihen pitäisi saada jotain... aikaiseksi treeniä muualla kuin kotona kun kotona olen niin kaavoihini kangistunut).
Koska just nyt tuntuu vaikealta. Siis se, että meistä koskaan tulisi mitään kilpaparia, niin esim noudossa on tehty enemmänkin "pidetään kivaa" treenejä kuin "tämä edistää meitä kohti alokasta" -treneejä. Niistä sitten on tai ei ole hyötyä, jos joskus ollaan likelläkään koevalmiutta. Sama ajatus on muussakin höpsöttelyssä, tempuissa siis. Tosin esim pertsassa ja seuruussa vaadin parempaa tekemistä - enkä tee ehkä samaa virhettä kuin Merrin kanssa, jonka kanssa tosi pitkään tehtiin vähänsinnepäin koska sen arkitoko/tokokursseista mitä se kävi nuorempana ei pitänyt koskaan seurata mitään koejuttuja, niin miksipä tehdä asioita sääntökirjan mukaan ;-)
Koiratanssia varten mulla on visio :-D Luultavasti se visio ei koskaan näe päivänvaloa, mutta siihen treenailen jotain juttuja Kikille aina silloin tällöin. Homma on vielä erittäin palasina. Mutta niitä temppuja on ihan hauska huvinjaurheilun vuoksi tehdä kun siinä ei ehkä kukaan sano että tehtäisin temput väärin tai väärällä tekniikalla ;-)
Niin ja näytelmiin pitäisi neitejä ilmoitella. Kikille on tavoitteena saada tänä vuonna jostain valioitumiseen oikeuttava serti :-o :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti