lauantai 17. maaliskuuta 2018

Canicrossia kahdella tavalla

Eetu kävi tänään juoksuttamassa koiria. Ensin Kiki pääsi kuuden kilometrin juoksulenkille ja sitten Nemi kilometrin mummohölkälle (Nemin lenkissä vauhti oli just niin nopea/hidas kun Nemi halusi edetä).

Lisäksi ollaan käytetty koiria pari lenkkiä tänään, nautittu kevättalvesta ja kuljettu taas pitkin peltoja (ja teitä). Ei vaan voi ylistää näitä kelejä liikaa, toivottavasti ens talvenakin on kunnolla lunta 💜

Aamulenkillä kun oltiin kierrelty jo vaikka missä, niin Nemi oli vielä ehdottelemassa uusia reittejä "Mentäskö vielä tästä polusta tuonne metsään" 💙💚💛💜
Kiki nyt jaksaa tottakait - mutta aivan mahtavaa että myös pian kolmetoista vuotias "lenkkeilee kuin nuoret tytöt" :-)

Mitä taas Kikiin tulee, niin se tottatotisesti on tänätalvena tehnyt lumijumppaa; siinä on ollut reisilihakset (ja mikkä lie kaikki lihakset) kuntokuurilla kun pikkukoira hyppii kinosten päälle ja muutenkin tohottaa lumessa. On tullut kahluutreeniä ja ties mitä lumiurheilua harrastettua. Sillä on merkillisen fiksu tapa katsoa (ei toki aina jos aivot ei ehdi mukaan toimintaan) miten se tulee alas kinosten päältä, sillä se saattaa jopa mennä kinoksen harjan reunalle ja ikään kuin romahduttaa sitä reunaa niin ettei seinämä ole enää jyrkkä vaan siitä voi tulla mäkijuoksuna alas (eikä tarvi hypätä).

Ei kommentteja: