Soittaa selkää

Sakset sanoi:

Niks ja naks.

Sormet poikki!

- yks ja kaks.



Hän ottaa selvää, tekee selvää

- mittatikulla soittaa selkää

potkii, hakkaa, tukistaa

- hän kurkut katkoo, kuristaa!

---- YUP: Paha Vaatturi---

 Selkä on kipee. Alaselkä siis. Niin, että moni asia tuottaa tuskaa kun yrittää tehdä. Kuin vaikka kumartua poimimaan jotain lattialta jne. Ärsyttävää. 

---

Kuitenkin kävin eilen juoksemassa. Sama lenkki, aina vaan. Nyt meni pari minuuttia kauemmin aikaa kuin perjantaina. Ku tuntu, että housut tippuu  - liekkö avaimet housuntaskussa painannu niin paljon - nuo seikat kuitenkin häiritsivät menoa. Ja ehkä lauantain aksakirmailut, tai mikkälie, vaikuttivat niin että en ihan niin kovaa päässyt kuin perjantaina. 

Huhtikuun kisaturnee osa3 (Pello)

 Käytiin Nemin kanssa eilen Pellossa aksaamassa Mika Moilasen radoilla. Ensin hyppäri ja sitten agirata. Molemmista hyl, hyppyrata oli lennokkaan hieno - aksarata ei niin mainio. 

Kevään ensimerkit, kaikenlaiset muka urheilijat kaivautuvat ulos koloistaan näennäisen inspiraation vallassa ;)

 Niin siis tein minäkin. Ja kävin pe-iltana juoksulenkillä. En kovin pitkällä sellaisella. Kun tarkoitus -ei edelleenkään- ole kyetä juoksemaan pitkästi, vaan se että kykenisin yhä nopeammin ja nopeammin juoksemaan sen mitä aksatuksessa täytyy  Ja kyllähän tuo kunto on vuoden aikana tosiaan kohentunut, kun nyt tuo sama lenkki mitä edellisellä juoksuintoilullani kiersin (viime keväänä/kesänä?) niin tuli nyt porhallettua about puolet nopeemmasti. 

Jalassa tällä kertaa Lancerit. Kun tasasella juoksee, ja ihan etuperin, niin voi käyttää korotuskenkiä ilman muljahteluja jotenka ei hajota selkäänsäkään niin kovasti. 

Tekikisihän tuo mieli juosta jo pian uuestaan. Mutta kun alaselkä on hieman kipeä eilisen Pellon alfaromeoturbolättänöinnin jäljiltä ja jalat ehkä hieman sen oloiset että Pellossa olisi pitänyt lämmitellä paremmin ennen kuin lähtee spurttailemaan, joten ootetaan viel tovi... 

Keskiviikon agit

 Ke-iltana harkattiin Mikon ohjauksessa kunnon pääsiäisaiheiset reenit, about 30 esteen mittaisella radalla 

Pihalättänät

 Löytyivät melkoisen hakemisen jälkeen tänään Ruskon cittarista. Varsin rasittavaa vain oli sovittaa niitä, kun olivat "sidottuna" muovisella sydeemillä toisiinsa kiinni ne kengät. Siinäpä sitten hippastelin ja tunnustelin kenkien soveltuvuutta kun molemmissa jaloissa oli kengät joista roikkui parinsa koko ajan matkassa. Niin kuin niin ärsyttävää. GRR! Ostin kuitenkin lopulta yhet sovittamistani tossuista. Vasempaan tällä kertaa kokoa 38 ja oikeaan 36. Tuo 36 oli pienin lenkkarikoko mitä aikuisten osaston lenkkitossuista löytyi... 

Näil ei oo viel nimee. Vai onko ne vaan Pihalättänät? Vai ulkoilmalättänät? 

talvikauden tokot

 On toksuteltu. Viime sunnuntaina oli viimeiset treenit. Viime aikoina on harjoitutettu ohjattua noutoa (lelusysteemeillä onnistui paremmin kuin namipalalautasilla), erilaisia versioita paikallaolosta (istuen, maaten, eri häiriöillä, piilossa, näkyvillä jne). Seuraamisen käännöksiä. Noudon eri osa-alueita. Hakattu päätä seinään luoksetulon kanssa saamatta siihen oikein mitään tolkkua. Ruutua on jotenkin aina ilo reeniä, siinä on ehkä hieman edistyttykin. Kaukoja, temputtaen, koemaisesti ja miten millonkin. Takapään käyttö harjoitteita, mitä kummallisempia, enemmän ja vähemmän onnistuneesti. 

Seuraava tokorupeama alkaa keskiviikkona 04.05

Vaikka joka päivä sitä tulee kotona tehtyä jotain toksutteluharjoitteita.... 

Huhtikuun kisaturnee, osa2 (Kokkola)

 Kisarallailu jatkui lauantaina Kokkolassa Kpkk:n uuden hallin avajaiskisoissa. Tuomarina tuolla toimi Vesa Sivonen. Olin ilmoittanut Nemin kahdelle radalle, normi aksaratoja molemmat. 

Eka rata kaatui siihen, että ohjasin huonosti ja Nemi kiersi jo aika alkuvaiheessa pari hyppyä - kokonaan. Vänkäystä siis, että sain sen suorittamaan kyseiset esteet. Sitten ois pitänyt saada koiruli pujotteluun, mutta en jarruttanut ajoissa tms jotenka koira meni ensin vauhikkaasti putkeen ja vasta sitten pujoon. Vauhti oli hyvä. Samoin kepakot (jahka sinne joudettiin). Kontaktien suoritukseenkin olin tyytyväinen. 

Toisella radalla jätin koiran puomille ja juoksin eteenpäin. Välissä oli muuri ja ois pitänyt sen jälkeen kääntää koira vasemmalle parille hypylle. Kun vapautin koiruuden puomilta en hoksannu/muistanu käyttää käsijarrua jotenka koiruus ampaisi täyttä laukkaa putkeen joka ootti siinä muurin eesä. Hupsista. Siittäku sitten jatkettiin matkaa niin jonku aikaa meni ihan jees, kunnes mun eteenpäin vievä liike johatti koiruuden taas hieman harha-askeleille  Se siis sinkoili sinne sun tänne. Otin sen sieltä taas jatkamaan rataa ja sitten mentiinkin ihan jees. Tokavika esteenä oli aa ja siitä selvittiin taas kunnialla - eli vaikka Nemi polki kaasua menemään niin ei silti ihan aivot narikassa kiihytelly. Mää tykkäsin tästä menosta! Vielä kun oppisin käyttämään sitä jarrua oikeisiin paikkoihin, niin hyvä siitä tulee 

Toko, agi, toko, agi

 Kokkolan agikisojen jälkeen on kerennyt olemaan neljät ohjatut reenitkin. 

Ensin sunnuntaina oli Merrin tokoharkat. Sitten tiistaiaamupäivänä Nemin agireenit (meni hirmu hyvin, olin ihan fiiliksissä oivissa), sitten tiistai-iltana oli Merrillä korvaavat aksat  edit. hups, pieni ajatusharhamo, tokoreenit ne tiettty oli (sielläkin oli erityisen kivameinkinki) ja sitten torstai-iltana Nemin aksareenit. 

Näin saatiin Nemin talvikauen aksareenit pakettiin, Merrillä on vielä tän viikon sunnuntaina yhet tokotukset. 

Kiitos koutseille = Jennille, Marille & Mikolle 

Hajoo

 Millon selkä ja millon lonkka ja millon jalka. Kunto on parantunut, että kipittämään pääsee paremmin kuin joskus aiemmin. Mutta se ei muuta miksikään sitä tilannetta, että epämääräisen ajan tai käytön jälkeen jalka on rikki. Välillä unohdan, jostain ihme syystä, mistä asioista jalka rikkoontuu. Ehkä siksi, koska pitkään meni ns hyvin. Ja kuvittelin ettei se nyt taas kipeydykkään. Nyt sitten ollaan taas siinä pisteessä, että hajoohan se. Mutta sen kanssa nyt vielä ns pärjäisi, tai oon tietty tottunut siihen jo vuosien saatossa että jalka nyt vaan on välillä kipeä. Mutta tuo selkä. Se se vasta kurja onkin, hittoako se nyt on alkanut oikuttelemaan. Vaikka tiiänhän minä - se oikuttelee siksi kun vaihtelen noita kenkiä. Pidän välillä liikkuessa kenkää jossa ei ole korotusta, vastoin parempaa tietoani, ehdoin tahdoin hajotan itseäni - koska korotuksettomalla kengällä liikkuminen on helpompaa. Helpompaa sillä kyseisellä hetkellä, nilkat ei mulju eikä jalka hajoa -sillä yhdellä tietyllä tavalla. Paikat hajovat sitten muutoin. 

Varsinaista maanis-depressiivistä menoa meikäläisellä. Ilopiikit menevät kipukausien mukaan. Jos lonkkaan, selkään tai jalkaankaan ei satu ja reenit (tai mistä ikuna onkaan kyse) luistaa hienosti niin ollaan kuin rouva aurinkoinen konsanaan - ja sitten taas kitistään ja valitetaan... *huoh* Koitan olla pahasti kitisemättä muille, kun minkäs te tai kukaan mihinkään voisi. Mutta välillä tulee valituksen purkaus, sorgelo vaan. Kitisen sitten taas epämääräisinä kausina tänne ja niinpoispäin. 

Ja kaiken kitinän kruunun on ihan kymppiahistus kun pitäisi mennä kenkäkauppoja kiertelemään. Osakathan hajosivat Pietarissa, joten tarttisin kävelykengät. Lancerin oik.kengän pohja on ihan vino = en tykkää käyttää niitä superkalliita kenkiä kun astun niillä ihan tavan liikkuessakin ihan päin kettulandiaa = jalka hajoo. Jos en raski ostaa kaksia lenkkareita niin sitten talsin Lancereilla.. huolimatta hajoamisesta. Kun ois tarkoitus ostaa ulkoilma-lättänät (huolimatta tuosta kaikesta kipulitaniasta), kun kerta oon keksiny että lättänöillä on helpompi aksata... Tai sitten se vaan johtuu siitä, kun Lancerit on niin kököt kengät että jalan hajoamisaste on niin korkee. Mene ja tiedä. Tylsiä asioita pitäisi tehdä, ja se jos mikä ottaa kupoliin. 

Mutta. Positiivista tässä kaikessa jalkaepisodissa on se, että en ole varmaan koskaan ollut niin hyvässä kunnossa kun nyt. AD-"jumppatunneista" on selkeesti hyötyä, plus niistä omista kotoisista "kidutushetkistä" (aamujumppa) 

Huhtikuun kisaturnee, osa1 (Jyväskylä)

 Oon ilmoittanut Nemin pienelle kisaturneelle alkavan kevään kunniaksi, tai jottain. Viime lauantaina aloitettiin kisakiertue ajelemalla Jyväskylään (minä, Maissi, Nemi & Kossi). Siellä oli Jattin uudessa (?) hallissa kilipailut, 2-luokat tuomaroi Sari Mikkilä.

Hallissa oli kivituhkapohja, joka ois voinut mun makuun olla parempikin. Rataantutustumisessa aattelin, että enpä tykkää. Mutta kyllähän sitä sitten kisat juoksee kun adrenaliinit virtaa  Hallin ympäristö oli todella kurainen, epätasainen, siel oli paljon muita halleja ja ravirata. Raviradan likelle käveltiin aina lenkille, mutta siel oli leikelty paljon ruusunmarjapensaita ja sekä Kossin että Nemin turkkeihin tarttui koko ajan jotain piikkioksia. 

Sarin radat oli "mukavan tuntuisia" mutta eka rata meni meiltä ihan metsikköön. Ensinnäkin alun ratasuunnitelma ei ollut kunnollinen. Ts tokihan olin päättänyt lopulta mitä aion tehdä, mutta Nemi karkasi hieman lähöstä ja myöhästyin kaikesta ja koiruus kiersi -oisko ollu kolmannen hypyn- ennen kuin sain sen menemään oikein. Sitten mentiin hetki kohtuudella. Puomi oli nopee ja koiruus ei karannut minnekkään. Sitten päädyn putki&hyppykiemuroissa ois pitäny tehä parempi suunnitelma, se minkä tein ei näet toiminut, Nemi karautti väärästä päästä yhteen putkeen. Sitten ois ollukki kepit, mutta taas koira karkasi putkeen (eriin tällä kertaa). Jahka sain koiran kartalle niin pujo ja loppurata taas ihan jees. Eli kaikenkaikkiaan aika rikkonaista menoa. Mutta siel oli hyviäkin juttuja. Vaikka koira oli melkoisen lennokkaalla tuulella niin kontakteja ei otettu hurlumhei-asenteella. Plus muutamiin hyppelypaikkoihin olin tyytyväinen kun ei tullut pelkäämiäni esteenkiertoja. 

Toinen rata sitten taas... Jälkeenpäin aateltuna mun ois pitänyt juosta lujempaa  Sillä tuloksemme oli 1,20. Aan jälkeiseen valssiin oisin voinut lähtee nopeemmin liikkeelle. Ja sen vekkipaikan suunnitella paremmin ts lähtä siinäkin aiemmin ed esteeltä liikkeelle jotta oisin ehtiny vekkaamaan. Leikkaus toimi hyvin, pujo hyvä, kontaktit hyvät. 

 

Cosmokselle koti

 Ruotsinlapinkoirapojan alku Cosmos etsii omaa kotia. 

http://carebearskennel.blogspot.com/2011/04/kuvia-care-bears-captain-cosmos-9-vko.html

Pentu sijaitsee kasvattajan luona Vöyrillä. 

Ja mulla ei ole mitään kytköksiä pentuun, kunhan täällä huutelen, koska kukapa ei haluaisi itselleen omaa ihunaa ruotsinlapikasta?  

Päällejuoksuja

 Sunnuntain kävin Nemin kanssa hallilla reenimässä päällejuoksuja.

Ja tiistaina reenittiin kolmea eri ratapätkää Mikon vetämissä harkoissa. Nemi oli aika villinä - liekkö vaikuttanut kun sunnuntaina villitsin sitä hallissa 

Juhlakoe, Okk:n halli Virpassa 03.04.11

 Merrin 10v. synttäreiden kunniaksi (tai jotain) ilmoitin koiran ex-tempore Virpiniemessä pidettyyn tokokokeeseen, kun huomasin että kokeeseen vielä mahtui (ilmoittauduin siis 28.03.)... Sillä pitäähän meidän energiamummolla jotain puuhaa olla, vaikka on jo vanha (onko?) niin eläkkeellä ei vielä olla. Vaikka niinhän nuo "oikeet eläkeläiset" tuntuvat sanovan, että sittenhän sitä puuhaa vasta onkin kun eläkkeelle jää 

Kuten oinastelinkin, niin se hallin lattia oli ihan liian haasteellinen meille. Merrin nenä meni turhan tiheään ruuan etsintä vaihteelle. Mutta. Huolimatta tästä. Koe ei mennyt niin huonosti kuin pelkäsin tahi se olisi voinut mennä. Jep jep, mun toksuttelutavoitteet eivät ole kovin korkealla 

Kokeen tuomaroi Piritta "Pipa" Pärssinen. Jos "Allu" on hövelein pisteissä - niistä toksutuomareista mistä mulla on kokemusta - niin Pipa on sitten tiukin. Toisaalta myös kehittävää ja positiivistakin palautetta saa, ja jos Pipa sanoo jonkun asian olevan mallillaan, niin ehkä näin myös on 

Pari kuvaa Mersusta kokeessa, kuvat otti Sari Eskelinen (kiitos!)

Pisteet:

Paikallamakaaminen 0

Levoton heti alkuunsa, kuikuili maahan (ruuan etsimistarkoituksessa). Sain koiraan kontaktin ja hetken luulin kaiken olevan ok. Koiruus meni ekasta käskystä maihin. Pysyi paikallaan aikansa, mutta tuomarin mukaan oli ollut levoton. Jossain vaiheessa liikkuri haki mut piilosta kun Merri oli noussut ylös ja kun menin kentälle niin koiruus tuli mua vastaan... 

Seuraaminen taluttimetta 6,5

Tosi pitkä seuraamiskaavio. Pidempi kun pitkään pitkään aikaan missään kokeessa missä olen käynyt. Merrin eka puolisko seuruusta oli ihan sikahyvää! Mä tietty olin ihan kauhusta kankeena, että millon se kontakti katkeaa. Ja katkesihan se, jotenka loppuosassa sain antaa lisäkäskyjä jotta koiruus palasi takas ruotuun.

Tuomari moitti mun käden paikkaa/asentoa. Ei ollut eka kerta eikä eka tuomari joka sitä kommentoi. Ja reenatessa mä pyrinkin kiinnittämään asiaan huomiota, mutta kun kokeessa jännitän niin teen sitten vissiin vaistomaisesti/ajattelematta niin kuin teen. Tosin olen miettinyt sitäkin, että onko se keino estää kättä tärisemästä? Ja jos on, niin voisinkohan saada siihen lääkärintodistuksen? Tosin kelle lekurile mä selittäisin tokokokeista ja ja ja.. ei taitaisi onnistua.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9,5
Nopea. Hyvä. Pysy. Meni vinoon, siitä puolen pisteen vähennys.

Luoksetulo 5
Ei aikomustakaan pysähtyä.

Seisominen seuraamisen yhteydessä 0
Meni maihin. Mutta mokasin, en sanonu koiralle liikkeen aloitus juttua. Tai en tehny sitä "seremoniaa" joka liittyy arvausliikkeisiin.

Noutaminen 6
Äännähti mennessään kapulalle. Meni kyllä reippaasti. Vilkaisi jotain maassa ollutta roskaa, mutta onnekseni ei mennyt tutkimaan mikä se olisi. Mutta. Tiputti kapulan ehkä puolen metrin päähän minusta. En sanonut mitään ja koiruus otti kapulan omatoimisesti takaisin suuhunsa ja toi mulle - tosin mihin kohtaa se sen toi? En muista enää.

Kauko-ohjaus 8,5
Ja miten arvomme kaukot tänään? En näyttäny ekaan vaihdokseen kättä, kun oletin ettei se vaikuta siihen -- kun viime aikoina on tuntunut ettei käsimerkillä istumisessa ole Merrille mitään merkitystä -- Merri ei vaihtanut asentoa. Uus yritys ja käsimerkki mukaan, ja tadaa, vaihdokset toimivat. Kaikki loput vaihdokset menivät hienosti. Ei mitään hytkymisiä tms. Tuomari tykkäsi Merrin kaukoista - mutta ei mun "sotilaallisesta" käskytyksestä

Estehyppy 9
Muuten ihan jees, mutta hyppy ois vissiin saanu olla reippaampi/innokkaampi. Mun pitäs ehkäpä kokeilla reeneissä mikä lautamäärä Merrille sopiva ja alkaa kiinnittää asiaan parempaa huomiota kokeissa. Ehkä Merrin ikä sitten näkyy tässä asiassa?

Kokonaisvaikutus 9




Pistemäärä 111,5, AVO3 , sij.5/7

Tekniikat radalle (osa se ja tämä)

 eilen oltiin aksaamassa Mikon ratareenissä. Yritettiin käytännössä tehdä niitä vekkejä ja takaakiertovalssi juttuja. Ei ollu enää kovin helppoo. Nemi meinasi koko ajan lähtä maatakiertävälle radalle huutelemaan tyhmyyksiä ja mun kroppa käänty väärään suuntaan tämän tästä. Saatiin me jotain onnistumaan, onneksi, joten ei ihan surkeita oltu 

Päällejuoksuja

 Keskiviikkona olin Nemin kanssa korvaavuusaksoissa. Mari opetti meille päällejuoksuja ja itsekseen tehtiin pujoa vedättäen ja keinua.