Millon selkä ja millon lonkka ja millon jalka. Kunto on parantunut, että kipittämään pääsee paremmin kuin joskus aiemmin. Mutta se ei muuta miksikään sitä tilannetta, että epämääräisen ajan tai käytön jälkeen jalka on rikki. Välillä unohdan, jostain ihme syystä, mistä asioista jalka rikkoontuu. Ehkä siksi, koska pitkään meni ns hyvin. Ja kuvittelin ettei se nyt taas kipeydykkään. Nyt sitten ollaan taas siinä pisteessä, että hajoohan se. Mutta sen kanssa nyt vielä ns pärjäisi, tai oon tietty tottunut siihen jo vuosien saatossa että jalka nyt vaan on välillä kipeä. Mutta tuo selkä. Se se vasta kurja onkin, hittoako se nyt on alkanut oikuttelemaan. Vaikka tiiänhän minä - se oikuttelee siksi kun vaihtelen noita kenkiä. Pidän välillä liikkuessa kenkää jossa ei ole korotusta, vastoin parempaa tietoani, ehdoin tahdoin hajotan itseäni - koska korotuksettomalla kengällä liikkuminen on helpompaa. Helpompaa sillä kyseisellä hetkellä, nilkat ei mulju eikä jalka hajoa -sillä yhdellä tietyllä tavalla. Paikat hajovat sitten muutoin.
Varsinaista maanis-depressiivistä menoa meikäläisellä. Ilopiikit menevät kipukausien mukaan. Jos lonkkaan, selkään tai jalkaankaan ei satu ja reenit (tai mistä ikuna onkaan kyse) luistaa hienosti niin ollaan kuin rouva aurinkoinen konsanaan - ja sitten taas kitistään ja valitetaan... *huoh* Koitan olla pahasti kitisemättä muille, kun minkäs te tai kukaan mihinkään voisi. Mutta välillä tulee valituksen purkaus, sorgelo vaan. Kitisen sitten taas epämääräisinä kausina tänne ja niinpoispäin.
Ja kaiken kitinän kruunun on ihan kymppiahistus kun pitäisi mennä kenkäkauppoja kiertelemään. Osakathan hajosivat Pietarissa, joten tarttisin kävelykengät. Lancerin oik.kengän pohja on ihan vino = en tykkää käyttää niitä superkalliita kenkiä kun astun niillä ihan tavan liikkuessakin ihan päin kettulandiaa = jalka hajoo. Jos en raski ostaa kaksia lenkkareita niin sitten talsin Lancereilla.. huolimatta hajoamisesta. Kun ois tarkoitus ostaa ulkoilma-lättänät (huolimatta tuosta kaikesta kipulitaniasta), kun kerta oon keksiny että lättänöillä on helpompi aksata... Tai sitten se vaan johtuu siitä, kun Lancerit on niin kököt kengät että jalan hajoamisaste on niin korkee. Mene ja tiedä. Tylsiä asioita pitäisi tehdä, ja se jos mikä ottaa kupoliin.
Mutta. Positiivista tässä kaikessa jalkaepisodissa on se, että en ole varmaan koskaan ollut niin hyvässä kunnossa kun nyt. AD-"jumppatunneista" on selkeesti hyötyä, plus niistä omista kotoisista "kidutushetkistä" (aamujumppa) 
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti