Kevät keli

Tämän aamun näkymät:

jl 2/20

Käytiin eilen hölkkäilemässä 3,8 km. Hitaasti mentiin kun mun juoksukunto ei ole kummonen :-D

Että ei ollu Kikille rankkaa, se ehti nuuskutella ojissa ja ottaa välillä laukkapyrähdyksiä, enimmäkseen ravasi.

Hätä keinot keksii

Joskus eteen tulee aita, josta ei tiedä miten pääsisi sen ohitse. Sitä kulkee aidan viertä ees-taas ja miettii, että mikäpä neuvoksi.

 Ihana tyyppi olisi aidan toisella puolella. Aidan raoista ei pääse läpi eikä jaksa kävellä niin pitkästi, että löytäisi kenties paikan mihin aita päättyy. Pitää siis mennä aidan ali.

Tämä voisi olla filosofinen pohdinta koiraharrastuksen tämän hetkisestä mielekkyydestä. Vaikkapa siitä, että ensin sitä on tavoitteita. Tavoitteita joihin keksii erilaisia keinoja niiden saavuttamiseen. Asiaa (maalia) kiertelee ja kaartelee, joskus päästen hieman lähemmäksi, mutta aita edelleen on siinä edessä eikä tavoitteet yhtään sen lähempänä.

Lopulta, sitä sitten ajattelee, että paskat - ja alittaa aidan.


Voitte käyttää mielikuvitustanne, että mitä virtuaaliaidan takana oli(si), oikeassa maailmassa fasaaniukko pääsi fasaaniakan luo ...

Kursseille kuitenkin

Ilmoitin Kikin just nosettamaan Avarian Sportsdogs -koirakoulun jatkokurssille. En enää muista kuinka monta noseilun jatkokurssia olen Kikin kanssa käynyt. Mutta koska ei olla ennen Avarianilla nosetettu niin kaikki piilot ja etsintäpaikat siellä ainakin tulevat olemaan uusia. Tämä on sitä pitkään kaivattua aivotoimintaa pikkukoiralle mitä se selkeästi kaipaa ja mitä en osaa itsekseni sille tarpeeksi järjestää.


Jotkut paikalliset koirakoulut ovat siis ruvenneet jo käynnistelemään/jatkamaan toimintaansa poikkeusoloista huolimatta, luonnollisesti kursseilla ja kouluilla on erityistoimenpiteitä koronan takia.

Kun Kiki säikäytti

Olikohan se nyt sitten maanantai-ilta kun Kiki rupesi ontumaan ...

Siinä ehti sitten vilistä päässä miljoona ajatusta, yksi eniten mielessä pomppivista oli -tietysti- itsesyytös, että ollaan liikutettu koiraa liikaa. Treenit tauolla niin ollaan viuhottu toinen toistaan pidempiä lenkkejä.

Onhan se ollut ihanaa, kun ollaan pitkään jo elelty niin ettei kyynärongelma/operaatio ole ollut juurikaan mielessä. Jossain vaiheessa lakkasin kyttäämästä kokoajan koiranliikettä. Tottakait tietyt raamit ovat aina (siitä lähtien kun se pentuna alkoi ontumaan) olleet läsnä Kikin elämässä, mutta akuutista kyynärongelmailusta on päästy eroon. Tai ainakin pitkälle tauolle. Joskus se on tietysti käynyt mielessä, että jossain välissä nivelrikko vaikuttanee pikkukoiran elämään, mutta aika näyttää, että milloin ja kuinka paljon. Eikä kukaan jaksa kokoajan stressata ja kyttäillä, arpoa ja miettiä.

Oli muutenkin ollut mietinnässä, että Kiki pitäisi käyttää hierojalla kun steriloinnista oli jo kulunut kolme viikkoa - ja edellisestä hieronnasta muutama kuukausi - joten tämä ontumisongelma sitten siivitti minut ottamaan heti yhteyttä kaimaan.

Tiistai-iltapäivänä ajelimme Oulunsaloon Vakkurin vastaanotolle. Hoidettavaa koirasta löytyikin kovasti, ei pelkästään kyynärästä vaan muualtakin (osa varmaan sterkasta johtuvaa ja mikä mistäkin). Kyynärtä koira oireili selvästi. Jo hoidon jälkeen koira oli parempana (iloisempi), ihan siellä vastaanotolla.

Loppupäivän tiistaina koira oli hieman vaisu ja väsynyt, mutta jo keskiviikkoaamuna Kiki oli jo enemmän oma itsensä ja selvä ontuminen oli jo poissa. Tottahan toki mä olen ulkona kytännyt sen liikettä, että miten se tepastaa. Toisaalta Kikin liike on aina ollut hieman vaihtelevaa, se esim peitsaa remmissä kävellessään tosi helposti.

Tässä parin viikon sisään oli tarkoitus varata Kikille rokotusaika, joten sainpahan sysäystä senkin asian hoitamiseen, kun totesin, että parempi jutella kuitenkin eläinlääkärin kanssa tuosta Kikin kyynärästä. Ajatuksena siis se, että varalla voisi olla kipulääkkeet kotona jos joskus sattuu vastaavaa niin voi ensiavuksi lieventää koiran kärsimyksiä pillereiden avulla.

Ell tutki koiran, joka oli nyt siis parempi kuin alkuviikosta eli fyssarilla käynnistä oli selvää hyötyä, joten mitään "hätää" ei onneksi ollutkaan. Sain kuitenkin roppakaupalla viisaita neuvoja koiranliikutukseen liittyen ja tosiaan kipulääkkeet varalta matkaan - samaa lääkettä kuin mitä Kiki söi sterkan jälkeen (kun se toimi silloinkin eikä koira vastustanut sen syömistä tai saanut siitä mitään sivuoireita).

Lisäksi keskustelin eläinlääkärin kanssa punkkilääkkeen valinnasta, Kikihän sai viime keväänä Bayvanticista jonkinsorttisia kutinaoireita ja mietin, että kannattaako sitä nyt käyttää vai vaihtaa johonkin muuhun tuotteeseen. Vielä en sitten hankkinut mitään ... mietin asiaa ja seurailen tilannetta (jos koiraan ei edes tartu punkkeja niin miksi sitä varalta lääkitsisi).

Kun kerta liikenteessä oltiin niin otin puheeksi myös närästyksen. Kiki nuolee välillä rasittavuuteen asti lakanaa, sohvaa, tyynyä, ... milloin mitäkin. Syö ruohoa (ei vielä kun ruoho ei viherrä) jne eli ihan klassiset närästysoireet sillä on. Jätetään nivelaine nyt toviksi pois (nyt ollut Hyaluron 365, jota ostin pari kk sitten kun en löytänyt Nutrolinin niveltä - mitä koirat saivat aiemmin) ja syötetään kuuri Pepcidiä.

Eläinlääkärin puntarilla Kiki painoi saman kuin ennen sterkkaa eli 12,5 kg (valjaiden kanssa).

Seuraavan hieronnan varasin kuukauden päähän (18.5).

Puistoissa

Ajelin eilen Kikin kanssa kaupungille ja kävin sen kanssa tallustelemassa sekä Ainolanpuistossa että Kuusisaaressa.

(Liian) Pitkä lenkki

Eilen mietittiin, että mikä pitkistä lenkkivaihtoehdoista käytäisiin tallustelemassa päivällä Kikin kanssa. Sitten tuli mieleen, että "Entä jos?" käveltäisiin Tirinkylän sillalle, sieltä Kiiminkijoen yli ja toista puolta kylälle asti ja sitten pyörätiesillan yli takaisin joen "tälle puolelle" ja kotiin. Että kuinkakohan pitkä lenkki se olisi? Tarkkaa muistikuvaa matkan pituudesta ei ollut, mutta arvelu oli, että jonkin verran yli kymmenen kilometriä siitä varmaan tulisi.

Jaksaisinko minä? Siis särkyisikö jalka (tai selkä). Noh, onhan tässä nyt tehty niitä noin seitsemän kilometrin lenkkejä, että katsotaan miltä tuntuu ... jos tuntuu pahalta niin hieman ennen Tirinkylää voi vielä ihan hyvin kääntyä takaisin.

Eetu on joitain kertoja juossut ko lenkin ja minä olen käynyt sen joskus (vuosia sitten) pyöräilemässä, kävellen ei oltu tehty sitä ikinä.

Kävelyvauhti oli jotain hieman alle 5km tunnissa (vaihteli - keskiosuudella se oli neljä pilkku jotain ja alussa ja lopussa yli vitosen). Kävelytiet (mitkä koostuivat pyöräteistä ja autoteistä - sekä asfalttiteistä että sorateistä) olivat enimmäkseen sulia tai jopa kuivia mutta olipa siellä jäisiäkin pätkiä. Yksi soratie oli hieman hankala kun oli möykyiksi jäätynyttä loskaa.

Jossain hieman kymmenen kilometrin jälkeen vasen polvi rupesi hieman ilmoittelemaan itsestään ja niillä tienoilla, tai sen jälkeen, oikean jalan päkiässä / jalkapohjassa oli pieniä tuntemuksia, mutta oikeastaan yllättävänkin pieniä. Siis siihen nähden, että 6-12 kilometrin mittaisilla juoksulenkeillä (joita en ole käynyt enää aikoihin) jalka on "hajonnut" tosi kipeäksi jossain vaiheessa. Muistan viimeisimmäksi jääneen Kiiminkimaratonini (vartti mara tokikin) jossa jossain pari kilometriä ennen maalia jalka oli jo niin kipeä ettei sillä voinut juosta - hyvä kun kävelemään pystyi ...


Summa surum, polvi ei ottanut sen enempää lenkistä itseensä eikä oireillut lenkin jälkeen. Oikea jalka ei hajonnut lenkin aikana, sillä pystyi ihan hyvin tallustamaan kotiin asti - tai noh ehkä viimeisellä puolella kilometrillä se oli "lievä oireinen" muttei ollenkaan samalla mittapuulla kuin noilla aiemmin mainitsemillani juoksulenkeillä.

Lenkille kertyi pituutta 13,7 km ja se kesti 2h 50min.

Mutta. Lenkin jälkeen kotona oik. jalka äityi todella kipeäksi ja viime yö oli yhtä h*tiä. Nukuin joitain pätkiä - onneksi kuitenkin. En muista, että jalka olisi ikinä ollut näin kipeä. Mutta varmaan se on ollut. Tämä on nyt sellainen "muussijalka" potenssiin x. Jalasta on siis lähinnä kipeänä jalkapöytä ja kipu säteilee hieman siitä ympäristöönsä.

Nosea, lenkkejä, valokuvausta

Kikin kanssa on nyt harrasteltu pitkiä aamu- tai päiväkävelyitä. Tänäkin aamuna käytiin sellainen
6-7 kilometrin mittainen ulkoilu (k-rauta ...).

Tiistaina ajelin ympäriinsä ja kävin ensin kuvaamassa paria shelttiä Kuivasjärvellä. Sitten lenkitin Kikin siellä ja siirryin Linnanmaalle treenimään noseworkia (osa löytyi helposti, osa oli hankalampia - ilmeisesti tuulenvire vei hajupilveä taijotainsemmosta).

Linnanmaalta ajelin Kiviniemeen, missä kuvasin yhtä valkoistapaimenkoiraa. Kiviniemestä kurvasin Koiteliin lenkittämään Kikin ennen kotiin menoa.

Päivä nro 13

Tämä on viimeinen osa Kikin sterkkatoipumispäiväkirjasta :-)

Ensi yöksi ajateltiin vielä koiralle laittaa kauluri, mutta sitten se on täyttänyt tehtävänsä tältä erää, sitä kun oli ohje pitää 10-14 vuorokautta ja leikkauksesta tulee huomenna kuluneeksi kaksi viikkoa. Pikkuhiljaa palataan siis normiarkeen, tai lähinnä tähän korona-arkeen mitä nyt on ollut ... Tosiaan pitää vaan kehitellä Kikille aivojumppa-aktiviteettejä ettei se hypi seinille. Sisällä ei juuri hypikään, mutta ulkona ilmentää kaikenlaista roskakäytöstä kun ei ole päässyt aikoihin oikein tekemään mitään.

Eilen tosiaan satoi lunta. Aamulla käytiin kiertämässä ns Mansikkamaanlenkki.

Takapihalle kun koiran päästää, niin samalta näyttää kuin lenkeilläkin :-D

Päivä nro 12

Aamulla kierrettiin se ns maaseutulenkki, Kiki teki tarpeensa ... ja oli aika jousilla osan lenkistä eli tosi hepposista jutuista meni ihan kierroksille. Pitää ens viikosta eteenpäin ruveta taas teettämään sillä jotain aktivointijuttuja niin saa aivoillekin jotain askaretta.

Päivällä koira pääsi takapihalle ihmettelemään maailmanmenoa:

Lumitilanne näytti alkupäivästä siis vielä tuolta, lumien sulaminen siis. Nyt pihalla on jo jonkun aikaa satanut uutta lunta ...

Aamuruoka maistui koiralle. Saipa vähän juustoakin, ja sekin meni suit sait sukkelaan koiran massuun.

Tänään tarkistettiin miltä haava näyttää, ja hyvältähän se näyttää. Karvat ovat jo alkaneet kasvamaan arven päälle. Tänään koira on ollut jo sisällä ilman kauluria (poislukien se aika kun käytiin saunassa. Muutamaksi yöksi on vielä tarkoitus kauluri sille laittaa.

edit. 20:38

Käytin tuossa viiden-kuuden kieppeillä koiran lenkillä, kierreltiin okt-alueella. Koira teki tarpeensa räntäsateessa.

Lenkin jälkeen se sai ruokansa (nappula-annos ja hieman lammasta). Siitä reilun tunnin päästä pidettiin pieni tempputuokio mikä sisälsi hieman läpi - agi - ympäri - tvist + oik ja vas seuruu -temppusia. Sitten leikittiin hieman noutokapulalla (samassa tilassa kuin aiemmin, nostelee mielellään muttei pidä eikä voi istua kapulan kanssa). Sitten hain pari pyöröpalloa (mini ufot) joihin yritin naksutella etutassujen laittoa. Kiki mietti kauheesti ja tarjoili peruuttamista, palleron siirtelyä, teki niille tanssitemppua ja mitähän vielä - välillä vähän laittoi tassuaan siihen kohteelle ja siitä sitä sitten palkkailin muttei se tainnut tajuta mitä siltä halusin. Lopuksi sai vielä tehdä tassun antoa niille eli nostin sitä pyörylää ja Kiki läppäs tassunsa siihen, sen se hoksas heti eli ei ollut hankala :-)