Josko nyt sitä tokoa?

Ilmoitin Kikin tokon alkeiskurssille, jos me nyt (ts huhtikuun lopussa) päästäisiin oikeasti aloittamaan tokottelut.

Torstai 27.4. 4.5. 11.5. 18.5. klo 18-19

Päivä nro 122

Aamuruuan yhteyteen eucahaistelut, kummallekin.

Aamulenkkinä yhteiskävely ns abc-lenkki. 

Tähän mennessä koirat ovat käyneet jo pari kertaa takapihalla, en ole heitellyt sinne niille nameja, vaikka ne molemmilla kerroilla niin olettivat. Nemi pissas pihalle kummallakin kerralla, Kiki kävi jälkimmäisellä kerralla vissiin kakalla ... 

Ennen viimeisintä ulkoilukertaa tehtiin noseworkharjoitus. Otin neljä eri muovilaatikkoa ja teippasin jokaisen pohjalle puolikkaan topsypuikon, mutta vain kahdessa oli tippa eucalyptystä. Ensin pistin Kikin häkkiin ja päästin Nemin remmissä nuuskuttamaan laatikoita, palkkailin kun se haistoi oikeaa topsypuikkoa. Sitten kun Nemi oli suoriutunut haistelu-urakastaan niin laitoin Nemin makkariin (eli oven taakse) ja hain Kikin häkistä. No Kikille olin antanut häkkiin purutikun, jota se ei ollut syönyt, mutta kun avasin häkin oven niin sille iski kauhee hätä, että joku muu nyt syö sen tikun, että ihan heti ei kyllä noselaatikot kiinnostaneet. Laitoin häkin oven kiinni ja purutikku jäi sinne turvaan ... Sitten Kikikin kävi haistelemassa laatikot, ja ehkä se hieman innokkaampi/parempi (?) oli siinä kuin mitä Nemi. Kumpaakin kiinnosti enemmän ne laatikot missä oli hajua niissä topsyissä. Laitoin tosiaan kaikkiin laatikoihin ne topsypuikot sinne pohjalle ettei vain näön perusteella koirat olisi suunnistaneet jollekin tietylle laatikolle. 

Päivä nro 121

Lötköpäivä.

Aamulla abc-lenkki yhdessä, molemmat kävivät tarpeillaan. Sitä ennen tietty aamupala. Sitten puruluutikut kun Eetu lähti töihin. Päivällä pari visiittiä takapihalle, pissalle ja syömään/etsimään namuja hangesta.

edit.
10.03.17

No pääsihän ne koirat eilen vielä lenkeillekin, erikseen. Lisäksi kävivät omalla pihalla pissalla. Mitään erityistä ei taidettu puuhailla?

h_n 5/17

Kampailin Nemiä aamupäivällä 1½-2 tuntia olkkarin lattialla katsellen samalla telkkaria. Kiki yritti osan aikaa syödä irtokarvoja (joista koostuneen mötkäleen se oksensi äskön lattialle).

Kiroilevan Kokin Kaakaokakku

Kiroilevan siksi, koska kakun teon vaihe "kaavi taikina vuokaan ja tasoita pinta" aiheutti kirosanan jos toisenkin. Kunnon someblogikokki olisi tietysti ottanut kuvan myös siitä tekovaiheesta kun taikina oli kovana klönttinä (näytti isolta koirankakalta, koiran joka on ahminut liikaa puolukoita syksyisestä metsästä ... ) yhdessä osassa vuokaa eikä todellakaan levittynyt mitenkään helpolla. Jäiset marjat tekivät tehtävänsä ... ;)

Ainekset:

• 2 kanamunaa
• 2½ dl sokeria
• 75 g voita
• 1dl + 1/3 dl vanHoten kaakaojauhetta
• 1½ dl vehnäjauhoja
• rasia jäisiä puolukoita (~ 3dl)

Miten?

1. Sulata voi
2. Laita uuni päälle, 175 asteeseen
3. Sekoita sulaneeseen jäähtyneeseen voihin kaakaojauhot
4. Sekoita kanamunat ja sokeri keskenään
5. Yhdistä edelliset seokset
6. Lisää jauhot ja sekoita 
7. Kääntele jäiset marjat taikinaan
8. Ota vuoka, laita siihen leivinpaperi
9. Kaavi taikina vuokaan ja tasoita pinta (=vuoassa kohmettunut klontti taikinaa, joka ei niin vain levittynytkään ...)
10. Paista uunissa ... 15-20 min
11. Anna jäähtyä ennen kuin syöt

Tuotos ennen uuniin menoa:

edit.
Oli se. Hyvää nimittäin :)

Päivä nro 120

Juhlahumuista arkisimpiin päiväkertomuksiin.

Aamulla käytiin kokolauma lenkillä ja kierrettiin Abc-lenkki. Kumpikin koira kävi tarpeillaan. Ennen lenkkiä ne saivat aamupalansa. Kun Eetu lähti töihin niin annoin niille possunkeuhkot rouskutettaviksi:

--

Päivän aikana koirat pötköttelivät sisällä ja takapihalla käytiin pari kertaa. Siellä koirat kävivat pissalla ja etsivät lumihangesta namusia (äkkiä ne tuohon taas tottuivat, kesäharrastukseen, jota nyt jo melkein vaativat kun on sitä nyt muutaman kerran puuhasteltu aktivoinniksi - eli se että koirat tahtovat takapihalle ei välttämättä tarkoita että niillä olisi "vessahätä" ...).

Päivällä käytin Kikin lähipellolla ja toteutin jälkiliina -ulkoilutuksen mitä olin jo jonkun aikaa miettinyt. Ideana oli siis, että Kiki saisi vapaudentuntua ilman, että se karkaisi likeiselle autotielle tai ylipäänsä olisi niin ettei tottelisi luoksetulokäskyä.

Homma lähti näinkin lupaavasti liikkeelle:


Naru sai olla syltyssä hangella ja koira pyöri lähietäisyydellä ihan normaalisti tai hyökki kassini kimppuun, repi narua, yritti ryöstää hanskan jne. Lopulta se irtoili lähietäisyydelle sen verran ,että sain otettua siitä jotain kuvia. Kun sormet olivat ihan jäässä niin pistin kameran takaisin kassiin.

Kun kamera oli kassissa niin koira alkoi paremmin liikkumaankin, jäi välillä nuuskuttamaan jotain ja mä pystyin kävelemään 5-10 metriä eteenpäin ja sitten huikkasin koiran luokseni. Jee kun sillä oli kivaa, ja jee kun mä kehuin sitä loistavista syömään tulemisista eli luoksareista. Ei ollut kyllä yhtään epäselvää että tulisko luokse vai ei. No ei ollut kyllä häiriötekijöitäkään, mutta silti ... Hyvät treenit :-) Kun vaihdoin pellolla vähän suuntaa niin Kiki reagoi heti siihen ja tuli sinne päin missä mä menin. Tuolla retkellä Kiki kävi myös kakalla.

Viiden aikoihin koirat saivat ruokansa ja hieman sen jälkeen lähdettiin kokolaumalenkille. Kuljettiin taas muutamien peltojen kautta joelle, jota käveltiin jonkin matkaa (sillan ali toiselle puolen) ja sieltä teitä myöten kotiin. Tuolla lenkillä molemmat koirat kävivät kakalla. Sen jälkeen ei olla puuhailtu ihmeitä, Kiki on käynyt kertaalleen takapihalla pissalla.

edit. 09.03.17 klo 16:55

Eilen illalla tehtiin viel Kikin kanssa jumppatemppuja, Nemi sai "älä oksenna aamulla" nappulansa ja käytin koirat pissalla ennen kuin mentiin nukkumaan

Miksi tänään on juhlapäivä?

"Lopullinen paraneminen vie 2-4 kuukautta."
Lähde: Leikkauksesta saatu kotiuttamisohje.

Kiki tänään päivälenkillä. 

Tänään tulee kuluneeksi neljä kuukautta Kikin kyynärniveloperaatiosta. Lopullinen paraneminen? Ei taida olla tämä matka vielä ohi, elämä ei ole vielä täysin normalisoitunut. Noh se aksa tietty on ollutta ja mennyttä eli siihen ei enää palata vaikka miten kuntouduttaisiin. 

Mutta. Ollaan me silti jo valtavan pitkällä. Neljä kuukautta meni jo, ei tarvitse enää palata niihin ensimmäisten päivien ja viikkojen supervarovaisiin aikoihin. Omasta mielestään Kiki on tietysti jo täysin tervehtynyt, sillä on paljon energiaa ja se haluaisi liikkua ja tehdä asioita. Ja kyllähän me jo enenevässä määrin liikutaankin ja puuhastellaan jotain. 

Tänään katselin Kikin liikkumista aamulenkillä (mä talutin Nemiä ja Eetu Kikiä niin pystyin hyvin tarkkailemaan sen liikettä) enkä kyllä havainnut sen ontuvan ollenkaan. Välillä se toki ei kävele/ravaa puhtaasti, mutta siihen nyt voi olla monta eri syytä (tassuissa lunta, tassuja palelee, koira ryntää yhtäkkiä jonnekin, kropan lihaksisto on epätasainen jne). Aamuinen havainto ei tietystikään tarkoita sitä (välttämättä), että oltaisiin jo täysin päästy ontumisesta eroon. Ehkä. En voi tietää. Mutten ihmettele jos se joskus hieman kulkee epäpuhtaasti, mutta hyvällä mallilla toipuminen jo on :-)

Joitain asioita pyritään välttelemään edelleen, en esim tohdi päästää Kikiä leikkimään toisten koirien kanssa (edes Nemin), se ei ole vieläkään päässyt vapaaksi (asia on työnalla eli pitäisi järjestää sopivat olosuhteet koska luoksetulo ... ), liukastelua yritetään välttää (toisinaan mahdonta) samoin kuin vähänkään korkeammista paikoista alaspäin hyppäämistä (pihalla toisinaan saa olla sukkelana hoksottimet kohillaan, jotta saa napattua koiran syliin ennen kuin se hyppää alas jostain lumikinoksen päältä). 

Vesikävelykuntoutusta jatketaan toistaiseksi samoin kuin tehdään fyssarilta&hierojalta saatuja jumppatemppuohjeita satunnaisen ahkerasti. 

17 viikkoa / Päivä nro 119

Seitsemäntoista viikkoa operaatiosta. 

Tottakait toipuminen on mennyt hurjasti eteenpäin kuluneiden viikkojen aikana. Mutta yhä edelleen minun täytyy toppuutella itseäni etten ahmi tai suunnittele Kikille sellaisia aktiviteetteja mitkä olisivat sille vielä liian raisuja. 

Esimerkiksi. Näin fb:ssa jotain paimennuskuvia (ja Porokoirakerhon ilmoja taippareihin/leireille jne), ja tuli mieleen, että olisihan se kiva viedä Kikiä tuollaisiin toimiin. Mutta ei. Ei vielä. Paimennuskokeilujen aika tullee toivottavasti myöhemmin. 

Tai jos itse toivoisin voivani olla sosiaalisempi ja ehdottaa joidenkin kavereiden kanssa yhteislenkkejä. Niin vaikka koiria ei irti päästettäisikään (kuten aiemmin sanottu, Kiki ei ole vielä sellaisessa vaiheessa toipumisprosessia että se voisi vapaasti, tai muutenkaan, leikkiä toisten koirien kanssa) niin siltikin toisten koirien läsnäolo saisi varmastikin Kikin turhan villiksi eikä se malttaisi vain kävellä niiden seurassa. 

Mitä taas tähän päivään tulee, niin aamulla käytiin normaalia pidempi arkiaamukävelylenkki koko sakin toimesta. Eli mentiin lähipellon, lehmäpellon ja lammaspellon poikki joen jäälle, jossa tallusteltiin (kuusamontien)sillan toiselle puolelle ja sieltä teiden kautta (Jaarisreittiä) kotiin. Kumpikin koira kävi kakalla. Kun noustiin joelta pois niin mä kaatua muksahdin mikä oli Kikistä jännää ja se hetkeksi intaantui riekkumaan, mutta muutoin se käveli tosi hyvin koko reissun ajan (mitä nyt kotikadulla alkoi jumimaan kun ei olisi halunnut vielä kotiin). 

Kotona koirat ovat lenkin (ja aamupalan) jälkeen nukkuneet ja etsineet namuja sekä sisällä että ulkona (plus käyneet pihalla pissalla).

edit. 18:46

Koirat pääsivät päivällä vielä toistamiseen yhdessä takapihalle. Kumpikin kävi pissalla. Lisäksi käytin Kikiä pellolla lenkillä (kävi kakalla). Paluumatkalla koira yritti viivytystaistella sisälle tuloa. Myöhemmin käytiin Kikin kanssa taas takapihalla, heittelin sille pensaan alle ja muihin hieman hankalampiin paikkoihin nameja, jotta se joutui vähän tekemään töitäkin niitten etsimisessä.

Nemi pääsi Eetun kanssa juoksulenkille kun Eetu tuli töistä.

Kikin kanssa tehtiin hieman jumppatemppusia eli jalkojen nostelua ja huojutusta (etupalkalla) lisäksi tehtiin paikkamakuuta. Siinä oon miettinyt, että miten saan ... [ajatus katkesi]

Iltaruualle koirat saivat taas haistella eucaa. Alkaa olla säätöä tuo koirien ruokkiminen kun kummallekin laitan nivelainetta ruokaan, lisäksi Nemille virtsankarkailulääke (saa olla tarkkana että antaa oikealle koiralle oikean kupin) ja nyt vielä nuo euca-topsypuikot. Siihen sain kouluttajalta hyvän vinkin, eli laitan eucapullosta tipan lautaselle ja otan sen hajun siitä sitten harjoitukseen / kastan topsypuikon pään siinä tipassa. 

11. ja 3.

Kiki oli 11. paras lappalaiskoirapentu viime vuonna (Lappalaiskoirat ry:n vuoden koirakilpailuissa - kaikki rodut) ja Nemi oli 3. paras (ts nätein) ruotsinlapinkoiranarttu.

Siitä en sitten tiedä mitään, monesko Nemi oli veteraani- ja tähtisarjoissa (liekkö tulokset edes menneet perille ko sarjoissa).

Päivä nro 118

Voi hyvän tähen tuota pikkukoiraa. Tässä kasa kummia kuvia ja selitystä tulee myöhemmin:

Takki oli koiran päällä (ainakin semi-)normaalisti kun lähdettiin Hundspasta:



edit. 21:17

Tulipa mieleen, niin kerron, että ostin Hundspasta pussillisen Mush-pyöryköitä. Eli taas koirille osittain raakaruokaa sapuskoiksi.

edit.2 Kikillä tosiaan oli Merrin vanha froteekylpytakki päällä kun lähdettiin Hundspasta- mutta se oli pyörinyt sen itselleen vyötärölle tiukasti eli kaula-aukko taisi olla siellä vyötäröllä ja mun ei auttanut muu kuin saksia se froteetakki pois sen päältä... Tuon jälkeen en ole koiralle takkeja autoon pukenut ...