Tromsassa

Tromssa (Norja) KV:n tuomari oli vaihtunut, ei päästykään norjalaisen Harald Aunen kehään. Vaan tuomarina toimi tanskalainen LEIF LEHMANN JØRGENSEN. Pohjoismaisissa siis kuitenkin pysyttiin 

Näytillä oli kaksi urosta. Aicko (Suomessa asuvan Norrin veli) VAL ERI1 PU2 ja A-Miko (myös Norrin veli) AVO ERI1 PU1 SERT CACIB VSP.

Narttuja esiintyi viisi. Junioriluokassa Norrviddens Diva EH1 KP, avoimessa luokassa kolme: Härkes Caba-Lihkku (se Oulu KV:n sertin saaja) EH3, Nemi ERI2 PN3 ja joku jonka nimeä en ny muista ERI1 PN2 SERT N MVA. Valioissa oli Norrin äiti Sabmeada Skaidi VAL ERI1 PN1 CACIB ROP (Oulu KV:n rop).


Vaikka serti jäi tältä reissulta saamatta niin olen ihan tyytyväinen Nemin sijoittumiseen ja varsinkin siihen että se kuitenkin sai ck:n (eli sa:n). Kiitoksia Sannille Nemin esittämisestä!

Arvostelu meni kutakuinkin näin (hivenen hankalaa käsialaa): 2 år. Ellegant og femi. Bra ansatte örer. M-byne (?) og korr bilt. Bra rygg og velansatt hale. Bra vinkler / benstamme og poter. Bra kropp for alderen. Bev seg litt kort bake. Ok foran. Bra pels / farge og temp. 1/2 ck btk3

Kohti Norjaa..

... tiemme vie, ihan pian. Eli perjantai-iltana nousemme Oulussa Porista lähteneeseen autoon ja suuntaamme kohti Kilpisjärveä. Nemin lisäksi autossa matkaa espanjanvesikoira, pieni (lk) portugalin podengo ja bostoninterrieri sekä neljä ihmistä.

Aikaisin sunnuntaiaamuna ajelemme Kilpisjärveltä Tromssaan (KV-näyttelyyn), ja illaksi takaisin. Ja maanantai-aamuna on vuorossa paluumatka...

Ruotsinlapinkoiria näyttelyyn on aikataulun mukaan ilmoitettu 7. Perästä sitten kuuluu kuinka kävi ...

Nuusk, nuusk ja pelottava nurkka

Nemin ryhmän treenirata näytti eilen illalla tältä (kiitoksia Katille ratapiirrustuksesta):

Ensin tutustuimme koko rataan ja sitten teimme ensin esteet 1-8.

Ensimmäinen hyppy oli n.1metrin päässä hallin päätyseinästä. Kohta oli ilmeisesti Nemin mielestä turhan pimeä, joten se vanha "vaiva" eli esteiden kiertäminen tuli takaisin. Koira siis kyllä pysyi lähdössä kun siirryin eteenpäin  - hieman 2hypyn toiselle puolelle, mutta kun kuvittelin antavani sille sekä käskyn että ohjausnäytön hypyn suorittamisesta niin se kiersikin esteen...
Siirryin hieman lähemmäksi koiraa, ja sain sen onneksi hyppäämäänkin esteen. Tosin sitten jatkosuunnitelmani radasta menivätkin ihan harakoille.. Onneksi Katilta löytyi järkeviä neuvoja ratapätkän suorittamiseen, joten onnistuihan se meiltäkin sitten ihan kivasti

Eli. Koira ekan esteen taakse. Ohjaaja n 2 hypyn kohdalle. Ja liikkeelle. Kun koira hyppää esteet eikä kiertele niitä niin kovasti kehuja (itsetunnon kohotusta).Käskytys putkeen ja siirtyminen kohti 4hyppyä (esteen ohitus sen oikealta puolelta). Lähetys 5 hypylle, kääntö kutoselle ja itse kohti 7hyppyä (ensin menin enemmänkin kohti a.ta ja vedin koiran mukani). Leikkaus takana ja siirtyminen oikealle eli putken puolelle ja lähetys putkeen.

Seuraavalla kerralla oli tarkoitus ottaa koko rata, mutta me otimme alkupätkän (unhoitin siirtyä viimeisessä leikkauksessa oikealle puolelle ja ohjasin koiran melkeen aalle, onneksi se ei kuitenkaan mennyt sinne suorittamaan estettä "väärin" vaan sain sen putkeen). Sitten kytkin koiran ja otin a:n 2 kertaa, totutulla harjoittelutyylillä. Sitten oli tarkoitus ottaa puomilta päin esteet 12, 13 ja 2. Mutta Nemi nuusk, nuusk, nuuskutteli 'maata' ihan tajuttomasti. Lopulta kun sain sen menemään esteen 12 ja käskytin putkeen niin eiköhän se mennyt siihen viereiseen putkeen... mutta putki kuin putki.

Haastava treeni, jossa koimme taas onnistumisiakin - vaikka Nemi meinasi nyssöttää (pimeä nurkka) ja nuuskuttaa..

Seuraavan kerran Nemi agiliitaa perjantai-aamuna ActiveDogs -hallissa. Tai ehkä mini-agiliitää takapihan pikkupikku-estehillä...

Kiitoksia Katille joka tapauksessa ratapiirrustuksesta ja harkoista, ja tapaamisiin taas ensi tiistaina

Merrille pujoa ja putkeen irtaantumista

Maanantaina Raimo oli laatinut Merrin ryhmälle kivan harjoituksen, ilmeisesti viikonloppuna olleen koulutuksen (Okk:n kesäagikouluttajille) jonkin radan pohjalta.

Radalla oli pujottelu pariin kertaan. Takaa hyppyjä. Pujottelusta hypyn kautta putkeen lähettäminen - jossa olisi ollut hyötyä siitä jos koira olisi irronnut putkeen. Toisaalta ekalla kerralla käskytykseni oli selvästi ajoissa ja koira tiesi minne mennä.

Hyödyllinen havainto oli se, että Merrin pujottelu alkaa olla sellaisella tasolla, että pystyn käskyttämään sitä jo seuraaville esteille silloin kuin se vielä tekee pujoa - eikä koira lähde kesken pujon pois. Tai että pystyn vedättämään ja tekemään jonkin ohjauksellisen jutun koiran vielä pujotellessa, kuten tässä tapauksessa (kavereiden sanojen mukaan onnistuneen ) persjätön.

Mitäs muuta.. lähdössä pysyi ihan kivasti paikallaan. Loppunamia (irtoaminen / eteneminen) lähti hakemaan sieltä missä olimme aiemmin istuneet, ja siellä olevasta juomakupista, eikä Pirkolta .. Räminätölkin annoin penkillä istuneelle dobermannin omistajalle (dobberi tokoili paremman puoliskon kanssa toisella puolella harkanneessa tokoryhmässä), kiitos, Merri hieman hämmentyi kun hänen haukkuaan häirittiin, mutta jatkoi silti työskentelyä..

Möllien treenit 15.10.

Treenien rata.

Radan avulla halusin katsoa ryhmämme koirakkoja, koska ovat vielä minulle enimmäkseen outoja. Tarkastelun kohteena oli

• rataan tutustuminen - hienosti osaavat jo miettiä miten missäkin kohtaa kannattaisi koiraa ohjata. Aika paljon ohjaajat käyttävät valsseja, eli niitä on ilmeisesti aikaisemmissa ryhmissä harjoiteltu paljonkin. Näkyi siellä kuitenkin hienoja leikkauksia ja olanyliottojakin (ei sillä, etteikö valssillakin olisi oma paikkansa ohjauksessa)
• lähdössä pysyminen (ja mihin asti ohjaaja menee ennen kuin käskyttää koiran liikkeelle) - onnistuminen vaihtelevaa, jotkut koirat pysyvät tismalleen niin kauan ensimmäisen esteen takana kuin on tarpeen, toiset lähtevät rintarinnan koiransa kanssa. Kotiläksyksi paikallaolo treeniä.
• putkeen lähettäminen - kellään koiralla ei ollut ongelmia putkeen menemisen kanssa, joissain tapauksissa lähetyskäsky olisi voinut tulla aikaisemminkin.
• kaarrehypyt - menivät ihan hyvin. Jos parannettavaa hakee niin aikaisempaa käskytystä (joissain määrin) ja irtoavuutta voisi olla enemmän.
• A - jonkinverran kontaktilta hyppimisiä tai läpijuoksuja. Kaikki koirat eivät pysähdy, vaikka pitäisi tai eivät pysähdy kun ei vaadita, alakontaktille.
• loppusuora, irtoaminen - vaatii vielä runsaasti harjoittelua. Muutama koira irtosi hyvin, palkalle tai muuten vain. Opetetaan jatkossa koiria siihen, että loppusuoran päätteeksi koiraa odottaa jokin niille tosi mieluinen - olipa se sitten nami, lelu tai lelun heitto. Mikä vain kellekin parhaiten sopii.

Seuraavalla kerralla allekirjoittanut on paluumatkalla Norjasta, joten Pirkko vetää teille jonkun kivan treenin - tapaamisiin siis taas 29.10

Tokotus

Hieman epäilytti ottaa koirille ne tokoryhmäpaikat vastaan mitä sain. Ja niinhän siinä sitten kävi, että Nemin kanssa päätin jäädä pois siitä tiistain alkuillan ryhmästä. Kiirushan sinne aina tulisi.. Merrin toko taasen on sunnuntai-iltaisin, viikonloput ovat vähän niin ja näin harkkoihin pääsemisen kannalta. Mutta ollaan kuitenkin tuossa ryhmässä, koska Merriin on tullut jostain hirmusesti intoa tokottamiseen 

Sunnuntai-iltana olin siis Merrin kanssa tokoilemassa ensi kertaa Pirittan ryhmässä. Ryhmästä löytyi muutamia tuttuja, sillä itseni lisäksi Koheltajia porukasta löytyy kolome

Itsekseni treenailin kaikenlaista Merrin kanssa. Eli liikkeestä maahanmenoa (niin että kävin koiran takana kääntymässä, en pysähtynyt sinne, ja palasin sitten palkkaamaan koiran maahan ja palkkaamaan koiran), liikkeestä seisomista (sekä niin että palkkasin koiran heti kun se seisahtui ja niin että siirryin hieman kauemmaksi eli jatkoin matkaa, ja palasin palkkaamaan koiran. Jos koira liikkui niin en tuumannut mitään enkä toki palkannutkaan vaan otin uusiksi. Ihan hyviä toistoja saatiin aikaiseksi), seuraamista, kaukokäskyjä ja noutoa (hakemiseen lähdössä hieman nuuski maata, haki kuitenkin kapulan ja piti suussaan kun käskin sen tulla sivulle - eli noutokin edistyy jonkinlaisin harppauksin ).

Ryhmätreeninä harjoiteltiin luoksepäästävyyttä (Merri otti askeleen tai kaks kouluttajaa kohti), paikallamakuuta (menin oikean etäisyyden päähän, ja about minuutin kohdalla kävin palkkaamassa. Merri pysyi hyvin paikallaan - hieman pää kääntyili kun vieressä olleita koiria käytiin (enemmän) palkkailemassa). Lisäksi kerrottiin Piritalle toiveita ja koirien osaamistasoa, tehtiin pareittain kontaktitreeniä (koirakot vastakkain, pari metriä väliä. Ja kaveri aina kertoi milloin koiralla oli hyvä kontakti jotta sai palkata koiran. Eli ei katsottu koiraa vaan sitä toista ihmistä. Jollen käskenyt Merriä sivulle niin ei se kyllä ottanut sitä kontaktiakaan vaan nuuskutti maata jne. Sivulla sillä oli ihan hyvä kontakti - jopa ilman palkkaakin ). Lopuksi oltiin vielä istumishippaa (muutoin piti liikkua, mutta kun hippa lähestyi niin käskyllä koira istumaan. Eli jos koira istui niin ei tarvinnut liikkua. Ja kun koira istui niin oli turvassa hipalta).

Kiitoksia kivoista treeneistä ja tapaamisiin taas parin viikon päästä

Aamuagia, pe 12.10.07

Aamulla ajelimme tutulla kokoonpanolla Okk:n hallille treenimään. Ratojen rakentamisineen ja harjoitteluineen aikaa hallilla kului yli 2 tuntia. Eikä jääty tuumimaan ja juoruilemaan, joten kovasti tuli touhuttua.

Harjoittelin sekä Merrin että Nemin kanssa samaa ratapätkää kuin viime viikon perjantain (Nemi+Mari) treeneissä. Edelleenkään Nemin kanssa pätkä ei sujunut alusta loppuun asti virheittä, mutta parissa osassa sain sen kuitenkin menemään ihan kivasti. Varsin tyytyväinen olin moneenkin kohtaan, mutta erityisesti 2-putkeen lähetykseen; Nemi haki hienosti sen ns pimeän kulman ts irtaantu hyvin putkeen jottei sitä tarvinnut viedä kovin pitkälle.

Merrin kanssa pätkä kyllä meni kokonaisuutena lävitse, mutta toisaalta irtaantumiset/etenemiset eivät olleet niin hyviä kuin Nemillä.

Lisäksi Nemin kanssa treenin yksittäisinä pujottelua (osin Pirkon avustuksella), a:ta ja rengasta. Sekä rengasta hypyn kanssa (sekä hyppy-rengas että rengas-hyppy) ja hyppyneliötä. Hyppyneliötä otin ensin niin, että laitoin namilautasen toisen hypyn taakse, joten sain Nemin irtaantumaan ja pystyin itse liikkumaan kohti kolmoshyppyä. Lopulta sain Nemin tekemään 4-6 hyppyä. Ensin neliö (aika pitkä väli vierekkäisten hyppyjen välissä) ja sitten vielä suora ja pallo lentoon..

Merrin kanssa harjoittelin myös neliötä ja irtaantumista palkalla. Ja yhdistin ko harjoitukseen myös renkaan. Lisäksi Merri treeni pujoa, jopa loppupalkalla.

Ai niin, a:lla Nemillä alkaa olemaan jo hieman ideaa esteen suorituksesta. Meni vauhdilla esteen ja hidasti vasta ihan lopussa. Ja pysähty kirrailemaan. Ja läks palkalle vasta luvalle. Hyvä hyvä, hyvä siitä vielä tulee.

Puoli pujo

Doddi, nyt on saatu 6 pujottelukeppiä takapihalle. Ja testattu niitä ... Nemin vauhti tuntuu vieläkin hurjemmalta puolikkailla kepakoilla.

Jeejee, tänään treenitään lisää pujottelua iltasella, omalla pihalla

Ei nynnyillä! Eikä nynnyilty :)

Ensinnäkin tähän alkuun ratapiirros siten miten sen muistan, ja siten miten Nemi sen suoritti. Radalle olisi siis kuulunut pujo & puomikin (sekä joku hyppy & putki jotka meiltä jäi tekemättä), jotka otimme yksittäisinä.



Ensin esteet 1-3 (olisi toki pitänyt jatkaa 7:lle asti). Sujui ihan hyvin. Nemi pysyi hyvin lähdössä. Menin 2 hypyn tienoille ottamaan sitä vastaan, ja kun koira oli jossain tuossa 1-2 hyppyjen välimaastossa niin lähdin itse liikkeelle ja ohjasin 3.lle ja yritin ohjata 4-hypyllekin... Mutta toopena käytin vastakkaista kättä, jolloin koira ei hypännyt nelosta.

Alusta uusiksi, ja tällä kertaa koiran puoleisella kädellä ohjaus 4-hypylle. Nyt sitten meni hienosti 6-hypylle asti. Seiska ei enää onnistunut - olin joko liikaa jäljessä (ja sellainen kauko-ohjaus ei vielä onnistu) tai sähläsin jotain muuta.
Seuraavaksi otin harjoituksen 3-esteen edestä (siis koiralle eka suoritettava este oli nro4). Jolloin sain sen suorittamaan kaikki esteet! Siis ne 4-7. Aah, mikä ilon päivä! Nemi sai palkaksi kehut, pallon heiton ja vielä naminkin

Tiedetään, tiedetään. Harjoitus ei varmaan sinällään ollut mikään super-vaikea. Taisi kaikilta muilta, tai lähes kaikilta, ryhmäkavereiltamme ko harjoitus mennä "tosta vaan". Mutta minä kerkesin hetken verran olemaan epätoivoinen kun rataa tehtiin ja kuivatreenittiin. Kuvittelin juuri tuollaisten hyppyjen olevan meille vaikeita. Ja ovathan ne - nyt vain oli jotain ihme tuuria. Ts. hetkellistä luottoa koiraan. Eihän tuohon tarvittu muuta kuin liikkumista ja koiran ohjausta  - eri asia on tietty se, että osaanko ja muistanko tehdä sitä enää seuraavalla kerralla .

Seuraava harjoitus olisi alkanut esteeltä nro 6, mutta me emme suorittaneet rataa samoin kuin muut (koska siinä olisi pitänyt kipittää pujo ja puomi, vauhdikkaasti). Joten otin Nemin kanssa pujoa hihnassa pari kolme kertaa - sujui hyvin, mitä nyt ylipitkät pujokepit hieman häiritsivät hihnaa (tai toisinpäin). Ja puomia erikseen niin, että nostin koiran alastulon yläosaan - tässä oli hieman sählinkiä (ei nostossa vaan esteen suorituksessa muuten, pitää paneutua ko esteeseen paremmalla ajalla).

Ihan lopuksi otimme vielä loppusuoran (oli loppuna myös Katin tarkoittamassa jälkimmäisessä harjoituksessa) eli esteet a-d. Olin jättänyt namikupin d-esteen taakse. Mikä tietysti tarkoitti sitä, että Nemi irtosi ja eteni  l o i s t a v a s t i ! Ja hallissa raikui mun käskytys "Eteen! Eteen! Eteen!" ja Nemihän meni

Ps. Otsakkeen selite: Viime talvena Nemi oli ihan nyhjö tuolla hallissa, ei suostunut tekemään oikein mitään. Minua viisaammat minulle sanoivat, että Nemi ei ole mikään nynny - että jos se hallissa nytkin nynnyilee niin vika on minussa ei koirassa... ja näinhän se tietty on. Tällä kertaa jätettiin nynnyttelyt väliin - vaikka Nemin korvat kyllä pyöri kuin väkkärät.. ja ääntäkin koirasta lähti (odotusaikoina, ei radalla).

Kaikki apu tarpeen...

...sillä agility on vaikea laji 

Sitä kuvitteli ehkä jossain välissä osaavansa jotain, mutta siinä vaiheessa kun harjoittelukaveriksi tuli Merrin lisäksi myös Nemi. Maxi-koira. Niin kaikki kuvitelmat karisivat hyvin äkkiä pois...

Nyt sitten olen sellaisessa lievässä alkuoppimis(mielen)tilassa, jossa (kuvitellaan tajuavansa) ymmärretään kuinka tärkeää perusharjoittelu on. Uskon siihen, että kun perustreeniä tehdään tarpeeksi paljon niin se kantaa hedelmää tulevaisuuteenkin.

Aiemmin, kun olin vielä vääräuskoinen, olisin kisannut (ja kisasin) täyttäpäätä koiran kanssa joka häthätää osasi esteet.. En esim opettanut Merrille kontakteja mitenkään erityisemmin (alussa se ei kyllä niiltä loikkinutkaan, lähinnä pysähtyi ennen kontaktia ja sen sai houkutella tulemaan kontaktipinnalle asti).

Nyt sitten Nemi saa nauttia tai kärsiä (ihan miten kukin haluaa asian ajatella) tästä "uskoon tulostani". Tällä hetkellä ollaan menossa siinä tilanteessa, että

• pujottelussa Nemi on hihnassa. Palkka odottaa pujon jälkeen. Namia kohti mentäessä Nemi on määrätietoinen, innokas. Nemi pujottelee hyvin, pää alhaalla. Ei pompi eikä hauku. Eikä välitä siitä missä minä olen (jos siis joku muu pitää hihnaa). Vinoja sisään menoja ei olla juurikaan vielä harjoiteltu.
• kontakteja mennään hihnassa. Lähinnä on harjoiteltu aata ja kesällä hieman keinua. Puomi on vielä hyvin vaiheessa (pari kertaa olen nostanut koiran alasmenoon, hieman kontaktin yläpuolelle). Tässä siis tarkoituksena on se, että koira suorittaisi esteen vauhdikkaasti ja pysähtyisi kontaktille niin että etutassut on maassa - ja pysyisi siinä niin kauan kunnes saa luvan jatkaa matkaa. Palkka laitetaan metrin-parin päähän kontaktista, palkalle koira vapautetaan (kontaktilla olosta kehutaan suullisesti).
• rengasta ei olla vielä otettu radalle, eli sitä treenitään yksittäis esteenä. Tässä ollaan jo hyvässä vaiheessa menossa, eli yksittäisenä esteenä ainakin 30 edellistä harjoitusta on mennyt oikein.. joten jospa kakru olisi oppinut esteen.. eli josko jossain vaiheessa ko esteen voisi ottaa rataharjoituksiin siinä missä muutkin hyppelyt.. ?

Ja sitten vielä se vaikein. Eli se että minä oppisin ohjaamaan maxi-koiraa... Jopas siinä onkin haastetta kerrakseen. Tämä haaste tuntui sen verta vaikealta selvitettäväksi, että otin ActiveDogsin siihen avukseni. Eli käyn silloin tällöin (nyt syksyllä 5 kertaa, joista yksi on jo takana) Marin yksityisopetuksessa. Eli toivoa on, että minäkin joskus oppisin ohjaamaan Merriä nopeampaa maxi-koiraa

Kisoissa minua & Nemiä ei nähdä vielä piitkään aikaan, ehkä sitten joskus ensi keväänä jos harjoittelu sujuu toivotunlaisesti.