Samat nimet

 Aiempina vuosina olen muutamia kertoja käynyt hierojalla. Siis minä itse. Hieroja nimi oli Suvi, hän ei kuitenkaan ollut se sama Suvi joka on koiriani hieronut 😊 Sittemmin Suvilta oli vaikea saada enää aikoja (tai lähinnä kait aikataulumme eivät käyneet yksiin) ja tällä hetkellä ko hierontapaikka on suljettuna. 

Jossain vaiheessa sitten totesin, että jotain tarttis tehdä ja vaikka kaikenlaisia parantajia (hieroja, fyssari, osteopaatti) on pitkin Oulun seutua vaikka kuinka niin varasin ajan itselleni kuitenkin Kaisalta. Tällä kertaa siltä samalta missä Kikiä käytän. 

Viimeksi kävin kaimalla 16.9 - sitä oli edeltänyt useita päiviä, että jalkaa oli särkenyt (sitä ns hiljaista kipua). Jalkaa jomottaa joskus päivällä, joskus yöllä - tai ylipäänsä mihin aikaan vuorokaudesta vaan - mutta jos särky iskee yöllä niin sitten en saa nukuttua. Olen kokeillut siihen niin niitä apteekista saatavia jobilaatteja (mitä lie voiteita siis) kuin särkylääkettäkin ja niistä ei kyllä ole mitään hyötyä. 

Kaiman hoito oikeasti auttoi. Viikon verran jalkoja ei särkenyt yhtään. Ah mikä onni ja autuus. 

Nyt oikean jalan jalkapöytä on "muusina" viikonlopun nosework-urakan jäljiltä. Kisasin Kikin kanssa lauantaina ja la-iltana sekä sunnuntaina aamuvarhaisesta alkuiltapäivään asti olin talkoilemassa. Liikaa jalkojen päällä oloa välillä epätasaisessa maastossa teki tehtävänsä. Onneksi tiedän, että kyllä se koipi tuosta taas vertyy. Eilen illalla jalkaterä oli jonkun verran turvoksissa, vähän on pitänyt nilkuttaa, mutta kyllä tämä tästä taas iloksi (tai ainakin normiksi) muuttuu. 

Unelmakamera

 Hain eilen Kaakkurista (eli Verkkokauppapistecomista) sinne elokuun puolivälissä tilaamani kameran. Joskus silloin kahdeksan vuotta sitten kun aloin tutustumaan järjestelmäkameroiden maailmaan ja tie parempaan valokuvaukseen alkoi, niin monet kyseli että onko mulla kumpi kamera. Kumpi mikä? Noh, kroppikennoinen vai täyskennoinen. Mitä ne on? Järkkäri ku järkkäri, mitä välii? Opin, että Tosi Harrastajilla (ja ammattikuvaajilla) on täyskennoiset kamerat. Välillä surffailin kamerasivustoilla ja hitusen haaveilin sellaisesta täyskäristä (apua mikä lyhenne, en ehkä ala tuollaista käyttämään kuitenkaan), mutten ikikuunapäivänä kuvitellut laittavani kameraan joskus niin paljon rahaa. 

Mitä on paljon rahaa? Iso osa valokuvausharrastajista (tutuista ja tuntemattomista) kuvaa joko Canonilla tai Nikonilla. Luultavasti menen metsään tässä raapustuksessa, joten saa mieluusti oikoa virheitäni :-D Yritin googletella minkä nimisiä vekottimia näiden merkkien täyskennoiset peililliset järjestelmäkamerat ovat, ne mitä nykypäivänä ostetaan. Canon surffailuissa törmäsin toistuvasti johonkin EOS 5D Mark IV, mikä lienee suosittu malli? Sen hintalappu näyttää olevan hieman yli kaksi tuhatta euroa. Canonilla on toki jotain kalliiimpiakin kameroita, mutten päässyt ihan selvyyteen, että onko ne nyt sitten peilittömiä "täyskäri järkkäreitä" vai mitä kummia. (esim tämä). Nikonilla vastaavat ilmeisesti ovat d-sarjaa, eli esim Nikon D850 olisi varmaan nyt kuuminta hottia siinä leirissä (Verkkokaupassa rungolle näyttää tulevan hintaa ~2900e).  

Sonyn valikoima kameroiden suhteen on huomattavasti pienempi kuin noilla edeltä mainituilla valtamerkeillä. Kun siis puhutaan sellaisista kameroista mihin meille kerääntyneet objektiivit käyvät. Tällä hetkellä markkinoilla on kolme runkoa: A77 ii, A99 ii ja A68 (tarkemmat tiedot kameroista). Ja näistä ainoa täyskennoinen on tuo a99ii joka kotiutui eilen. Ostin siihen mukaan myös akkukahvan (jonka kätevyyteen totuin siinä vaiheessa kun jonkun aikaa kuvasin käytetyllä a900-kameralla), johon tosin pitää tilata jostain toinen akku, koska kameran mukana tuli luonnollisesti vain yksi akku ja kun kameraa tilasin niin ko liikkeessä ei ollut saatavilla tuohon sopivia akkuja irtokappaleina. Lisäksi ostin niin kyvykkään muistikortin mitä ko kaupassa oli tarjolla (SanDisk ExtremePro 128gb 170 mb/s).

Miksi kaksi kameraa? Vastahan ostin sen a68 -kameran. Tähän on useita syitä, kuten esimerkiksi se, että joissain tapauksissa on helpompaa raahata mukana kahta runkoa kuin vaihdella objektiiveja kuvaustilanteen mukaan. Matkoilla (tai muissa tilanteissa) on kiva, että sekä minä että Eetu voimme ottaa kuvia kunnon kameralla (puhelimen sijasta). Jos taas toinen matkustaa jonnekin, niin toiselle jää kotiinkin kamera - tai jos molemmat matkustavat jonnekin (eri paikkoihin) niin kumpikin voi ottaa kameran tahoilleen mukaansa. Aiemmin jo kerroin, että peilittömät rungot eivät ole mun juttu ja koska niihin ollaan kovasti nyt menossa (kamerateollisuus, en minä) niin halusin päivittää kamerat ennen kuin on myöhäistä (eli niin kauan kuin noita oli vielä saatavilla), näiden runkojen luulisi olevan kelvolliset välineet valokuvausharrastukseen ainakin seuraavaksi kymmeneksi vuodeksi - sen jälkeen jos vielä räpsintäharrastus kiinnostaa niin pitää miettiä mille sitten aletaan. Mutta se on sen ajan murhe se. Nyt aion nautiskella räpsinnästä kunnon kalustolla :-)

Ehkä mä nyt hetken olen ostelematta kamera sälää? Paitsi se lisäakku pitää hankkia, jotta saan akkukahvan käyttöön, mutta muutoin josko tämä nyt olisi tässä toviksi? Vaikka ainahan aidan takana olisi vaikka mitä herkkuja mitä puuttuu ;-)

edit. rupesin tututustumaan kameraan ja havaitsin, että siinä on kaksi muistikorttipaikkaa. Ihan uutta minulle tällainen, mutta ehkä tarvitsen kuitenkin toisenkin muistikortin ... :-D

Hämmentynyt

Surffailin taannoin koirien jalostustietokannoissa ja löysin erään pesueen, jossa yhdellä koiralla oli sekä paskat lonkat että paskat kyynärät. Samassa pentueessa oli useampi sisarus, ja näistä jotkut ovat lisääntyneet ja niiden jälkeläisetkin ovat ehtineet saada jo pentuja (joista osalla on kyynär/lonkkavika).

Pidin sitä varsin välinpitämättömänä toimintana, joten esitin armaille fb -tovereilleni kysymyksen

"Koirankasvattajatovereille (tai wannabe-kasvattajille tai muille asiaa pohtineille, asiasta kiinnostuneille) kysymys: Jos jollain kasvatillanne todetaan deetä huonommat lonkat ja/tai kakkosen (tai kolmosen) kyynärät niin jätättekö koko kyseisen pentueen pois (omasta, muiden tekemisiin ei useinkaan voi vaikuttaa) jalostuksesta? Tai jos omistamanne koiran (joka ei ole oma kasvatti) jollain sisaruksella on paskat lonkat/kyynärät niin vaikuttaako se pentujen teettämiseen? Onko rotukohtaista vai kerrasta poikki?
 [Tiedän, että jalostusvalintoja ohjaa monet muutkin asiat kuin terveystulokset]"

Kaikki jotka kommentoivat olivat valmiita käyttämään lonkka/kyynärvikaisen sisarusta pentujen teettämiseen. Kommentoijilla on eri rotuisia koiria eli tämä mielipide ei kohdistu mihinkään tiettyyn kenties suppeaan rotuun tms.

Nosen valmennusryhmä

Kuten aiemmin todettua, niin otin tälle syksyä Kikille teho-ohjelmaan nosework-treenit. Saatiin treenipaikka 1-luokkalaisten ryhmästä Koirakoulu Kismasta, jossa käydään maanantai-iltapäivisin nenähommissa.

On ehditty jo kahtena maanantaina käydä nosettelemassa. Ensimmäisellä kerralla tehtiin kuusi etsintää, yksi ulkona, kaksi sisällä laatikoilla ja kolme muutoin sisällä - kaksi sisäetsinnöistä oli takahuoneessa. Takahuone-etsinnöissä koiran saa (halutessaan) päästää irti hihnasta. Nuo hihnattomat etsinnät ovat selvästi Kikin mieleen kun se voi vapaammin tehdä töitä ja itseasiassa silloin se vähemmän kyselee ja ehdottelee mitään (vääriä).

Ekoissa treeneissä ekat harkat menivät yli-innokkuuden puolelle, puolivälissä treenejä Kikin nenä pääsi kunnolla käyntiin ja roskakäytös jäi vähemmälle. Joka alueella se toki teki löydön, mutta työskentelyaika ja tapa hieman vaihtelee.

Eilen taas oli muutamalla alueella samaa kuin on ollut ennenkin, että hetken näyttää, että mahtaako koira olla töissä ollenkaan kun se ns muina naisina kävelee jonkun paikan ohi aivan kuin sillä olisi muut jutut mielessä ja sitten se kääntyy / palaa johonkin kohtaan aluetta ja kertoo mulle "tässä tää on mitä sää etit" (Ekkönää tajunnu, heleppo homma).

Eilen harjoiteltiin myös korkeita piiloja ja miten koira niihin reagoi tai miten pyrkii ilmaisemaan ne löydöt. Lisäksi oli puhetta siitä, että ei ole välttämätöntä että koira tutkii alueelta joka ikisen kohdan - että pitää osata lukea tilannetta ja koiraa, että onko tarvetta ohjata (ei narupakotteella, koska se on virhe) koira haistelemaan alueita mitä se ei ole tutkinut). Esim eilen Kiki jätti muutamassa etsinnässä jotkut alueen kohdat täysin noteeraamatta (tai konkreettisesti noteeraamatta, varmaan sen nenään haisi ettei siellä päin ollut eucaa) tehden melkonopeasti löydön, tai jos löytö ei tullut heti niin pyöri about samalla alueella kunnes päätyi hajupilvestä oikeaan paikkaan.

Kuvat on eiliseltä päivälenkiltä. Kävin kuvaamassa kaverin islanninlammaskoiria Värtön rannassa ja sen jälkeen käytin Kikin lenkillä Värtössä & Ranta-Kastellissa.

Kuinka vältellä jotain koiraa sukutaulussa

Aina välillä kuulee ihmisten sanovan, että ne eivät halua tietyn sukuisia koiria koiransa sukutauluun - tai jotain tietty(j)ä koiraa. Tai että kasvattajat välttelevät tiettyjä koiria tai tiettyjä sukuja koiria jalostaessaan.

Rupesin sitten ihan huvin ja urheilun vuoksi itse selvittelemään asiaa ja otin erään tietyn uroksen siksi koiraksi mitä etsin ruotsinlapinkoirien sukutauluista ja kyllä vaan, jos tätä koiraa tahtoisin vältellä (vaikkapa seuraavaa pentua etsiessäni, jos seuraava koira mikä meille tulee on rlk) niin voisipa hankalaksi pennunetsintäprosessi mennä.


Jos haluaisi ottaa koiran jolla ei olisi mitään painolastia sukutaulussaan niin pitäisi vaihtaa rotua, ja nimenomaan johonkin sellaiseen rotuun pitäisi vaihdos tehdä mitä en ole seurannut yhtään näinä vuosina kun meillä on koiria ollut - koska kyllä näin vannoutuneena ruotsinlapinkoiraharrastajana olen seurannut montaa muutakin rotua ja joistain tiedän enemmän kuin toisista.

Ihan kiva kotikoira harrastusbonuksilla

Tähän kirjoitukseen on kaksi teemaa, toinen on ns harrastuskoira -teema ja toinen on kivakotikoira -teema.

Ensinnäkin se, että olen pitkin kevättä ja kesää usein ajatellut sitä kuinka kiva koira Kiki on. Se (kaikesta huolimatta, tässä kirjoituksessa en aio rypeä niissä mahdollisesti negatiivisissa jutuissa) on monissa asioissa helppo koira, helppo joissain arkijutuissa joissa Merrin tai Nemin kanssa piti vääntää. Tai ei välttämättä vääntää, mutta joihin tottui, että ne menevät tietyllä tavalla - se oli osa niiden kanssa eloa. Esimerkkinä vaikkapa lenkkeily, se on lepposampaa Kikin kanssa kuin on aiempien koirien kanssa ollut, koska Kiki osaa paremmin suhtautua muihin tiellä liikkujiin. Tottakait se välillä kiinnostuu toisista (äänellä tai ilman), mutta palautuu niistä tilanteista nopeasti tai saattaa olla hiljaisen kiinnostunut tms.

Muutenkin se on kovin kiva koira. Koira parhaassa iässä, eli aikuinen, joka osaa meidän perheen tavat.

Sitten jos tullaan tuohon harraste-teemaan, niin alkutalvestahan mulla oli niitä kisatavoitteita mitkä korona sitten söi. Kesän alussa kun kisat taas mahdollistettiin, niin mun tavoitteellisuus ja motivaatio, kisahinku tai mikä vaan oli jo kuollut tai haalistunut. Tässä sitten kun olen pitkin kesää seurannut puolikorvalla kavereiden kisatarinoita ja tuloskimaroita niin ne ovat kuulostaneet kuin toisessa maailmassa olevilta jutuilta. Olen jotenkin irrottanut itseni siitä, eikä se haittaa.

Tämä ei ole mikään naula kisa-arkkuun kirjoitus, varsinkin kun nosework-kisoihin olen Kikin ilmoittanut ;-) Vähällä -viimeaikaisella- treenillä mennään ihmettelemään sinne toimiiko Kikin nokka (kun kisat satutaan järjestämään näillä leveyspiireillä). Mutten aio mitenkään väkisten herätellä kisavarpaitani, kattellaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan harrastesaralla ja muutenkin koira-arjessa :-)

Kikin pihahuvit syyskesä 2020

Puhelin alkoi oikuttelemaan kesken kuvauksen, kuinkas muutenkaan. Loppu olisi pitänyt editoida pois, mutta enpä jaksanut :-D

En jaksa tarkistaa, että olenko tänne blogiin kirjoittanut tästä Kikin tämän kesän huvituksesta. Eli kun koiran päästää takapihalle niin se vie sinne 1-n osittain syötyä puruluuta. Joskus se vain vie ne jonnekin päin pihaa ja joskus juoksee luu suussaan ympäri pihaa, tai piirittää luuta (jättää sen johonkin ja pyörii luun ympärillä, toisinaan haukkuen samalla) ja toisinaan sitten heittelee luuta ilmaan mahdollisesti syöksähdellen siinä samalla johonkin suuntaan.

Kiki Jäälissä

Valokuvaaja Ronja Haapanen otti eilen Kikistä nämä upeat kuvat Jäälissä.

Brit Care testiin

Sen lisäksi että se edellinen ruokatestinappula pieretti Kikiä niin sillä oli myös kakkausvaikeuksia, joten eipä ollut sopiva sapuska se. Tänään sitten hain M&M:stä seuraavan testisäkin, mukaan tarttui Brit Caren pupuruokaa (ei pupunruokaa vaan pupuruokaa).

Agathaa ja muita sarjoja

Kesän aikana on katseltu Areenasta Hercule Poirot elokuvia ja Mtv3:lta Neiti Marpleja.

Loppukesästä katsoin Canalin tv-pakettitarjonnasta Love lifen mikä loppua kohti muuttui huonommaksi ja viimeinen jakso oli ihan kökkö.

Sitten ahmaisin Pohjoismaisen sarjan "Heikolla jäällä" mikä oli varsin koukuttava. Seuraavaksi katsoin Richard Geren tähdittämän "Mother father son", minkä taso / mielenkiintoisuus vaihteli, mutta missä oli ihan hyvä loppuratkaisu.

Itseasiassa tuon Heikolla jäällä -sarjan katsomisen jälkeen aloin katsomaan sarjaa nimeltä "Devils", mutta se ei koukuttanut minua mukaansa, joten bongasin ensin tuon Gere jutun minkä katsoin, sitten jatkoin hieman matkaa Devilsiä kunnes eilen huomasin sellaisen brittisarjan kuin "The capture", jota olen ahminut eilisestä lähtien.