Kisakuume

on vallannut allekirjoittaneen vallan täysin. Ulkokisoja olisi kaikkialla vaikka kuinka Järki-minä ja kisahullu-minä käyvät siis jatkuvaa kädenvääntöä siitä minne haluaisin mennä kisaamaan ja mikä olisi järkevää. Tähän yhtälöön kun sitten vielä sotketaan nuo koirat eli mitä kisoja Nemille ja mitä Merrille niin pääkoppa on jo täysin sekaisin ja soppa valmis.

Voisi siis olla, että juuri tämän "Tahtoo!!!" -minäni takia kisailen Merrin kanssa ehkä enemmänkin kuin mitä kevättalven aikaan olin ajatellut. Sillä ainakin Seinäjoen kisareissusta toipuminen vakuutti minut toviksi siitä, että vaikka Nemi kisapäivänä kisapaikalla olisi aktiivinen eikä väsymys koiraa painaisi, niin sillä menee kuitenkin muutama päivä kisoista toipumiseen. Tulevan viikonlopun kisamaratoni (N neljä rataa, M kaksi) näyttänee sitten sen, että millainen vaikutus pitkällä/lyhyellä matkalla on kisaväsymyksestä toipumiseen.

Toisaalta aika ja kokeilu näyttää senkin, että auttaako tahtotilaan ja hulluuteen Merrin kanssa kisaaminen. Ja toisaalta samana vkonloppuna/päivänä noiden kanssa kisaaminen ei ehkä ole viisasta sen kannalta kun niille pitää tehdä erilaiset ohjaussuunnitelmat. Vaikka toki täysin eri kisaradoilla kirmaavatkin, joten sikälimikälihän mun pään pitäisi pystyä siihen.

Toukokuussa kisaamme siis tällä viikolla Pateniemessä kas:n kisoissa, parin viikon päästä Haukkukeitaalla okk:n kisoissa ja kuun lopussa Rovaniemellä. Rovaniemelle tosin järjestin muuta ohjelmaa (näyttely) lauantaille, joten ainakaan aksastuksesta kumpikaan koira ei rasitu liikaa kun sille on aikaa vain sunnuntaina. Kesän kisasuunnitelmat ovat vielä täysin auki, tai mitä nyt agirotuun on aikomus saada joukkue kasaan... ja varmaan sitä myöten rallatella joku muukin rata kyseisissä zempaloissa.

Ps. Okk:n kisoihin en ole vielä ilmoittautunut, kun mietin miten järjestän koirieni kisailut. Samoin Ragitin kisat on ilmoittamatta vaikka se aika selvää onkin miten siellä menettelen..

Lämmittelyä

Tiistaiaamuna olin sen verran varhain liikkeellä, että ehdin reeniä Merrin kanssa aksaa ennen Nemin ryhmäreenejä. Tein Merrille irtoamisreeniä (hypyillä eteen! ja putkeen lähetyksiä), päällejuoksuja hyppelyillä (toimi tosi hyvin), kontakteja ja pujottelua vedättäen yms yhdistelmä pätkiä. Kivat reenit sain "mummon" kanssa aikaan. Hyvillä mielin suuntaamme siis sunnuntaina Pateniemeen kisaradoille rääkymään - eikun ravaamaan

Saamaton

On Nemin omistaja ja vetkutteli papereita laatikossa ties kuinka kauan. Joten vasta nyt näkyy Koiranetissä Nemin tiedoissa viime syksynä saatu Latvian muotovalion arvo. Ja koska anomus kv-tittelistä lähti samalla kertaa kuin tieto tuosta Latvian valiohommelista niin kestää varmaan melkoisen kauan ennen kuin se on virallista faktaa...

Törnävän kentällä

Ajatus siitä, että pääsisin aksailemaan paikkaan jossa tuli hengailtua monasti 90-luvulla tuntui kovinkin kutkuttavalta. Mutta ajattelin, että reissu olisi turhan rankka jos ilmoittaisin molemmat koirani - ja tietty kallis kun pitäisi yöpyä pari yötä hotellissa jne - joten jätin lauantain kolmosten kekkerit suosiolla väliin ja ilmoitin vain Nemin sunnuntain radoille. Joten sunnuntaiaamuna saavuimme -nyt hieman erilaisilta näyttäviin- Provinssirockin maisemiin Nemin, Kossin & Maissin kera. Tuomareiksi oli viikonlopulle merkattu Kari Jalonen ja Rauno Virta. Jalonen arvosteli sunnuntaina kaikki ykkösten radat (vai taisikohan vaihtua Raunoksi tuomari vikalla ykkösten radalla maxien jälkeen.. - en tiedä oliko vika rata ko tuomariherrojen yhteistyön tulos), joten Virran radoille ei päästy tällä erää laistenskaan.

D-kisoissa rallatelleista tuloksen saaneet  alla (tulokset kaapattu Lagun sivuilta). Miinus ajalle päästiin juuri ja juuri yhen kiellon kanssa. Kieltohan tuli siis a:n jälkeiseltä hypyltä. Olin näet niin järkyttynyt siitä kun koira ei pysännyt kontaktilla että käsi romahti (ohjaus pois päältä siis) ja  taisin jotain huokaistakin siinä tms, joten koira ei suorittanut sitä hyppyä vaan tuli mun mukana siitä ohitte. Hetken matkaa tietty mietin sitä aata, että otanko sen uusiksi vai mitä kettua nyt teen. Mutta koska kontaktien uusimisesta radalla on huonoja(kin) kokemuksia niin annoin olla - viime kesänä Vaasassahan Nemi oli uusinta kerralla kontaktilla (juurikin aalla) ihan yhtä sika kuin ekallakin kerralla, joten ketutti sitten se uusiminenkin.

Tällä D-radalla oli kaikki kontaktit, keikku ja puomi menivät hyvin. Koira tuli reippaasti koko esteen ja pysäs kun piti ja lähti luvan kanssa ja taisipa tehä kaks-kakkosetkin (toisin kuin reeneissä viime aikoina kyseisille esteille). Pujotteluun meni kivasti ja pujotteli hyvällä vauhdilla ja rytmillä ja lenteli hyppyesteiden ja renkaan ihan näppärästi. Rimat taisivat olla 60cm:ssä. Itsekin juosta jolkuttelin menemään aika reippaasti joten kaikkinensa kokonaisuutena ajateltuna kiva ja sujuva rata.

E-kisana oli hyppäri, jossa oli hauskoja suoria putkia kolme kipaletta. Alku oli kinkkinen ja mietin siihen 3-5 esteen paikkeille kaikenlaista. Päädyin pyöritykseen ja leikkaamiseen takana, mutta homma kusi siinä vaiheessa kun Nemi sinkosi kakkosen jälkeen sen verta kauas että omalla liikkeellä vein sitä -varmaankin- eteenpäin jotta se hyppäsikin kolmosen takahyppynä. Joten siitä hylsy. Eikä vitoselle suunniteltu takaaleikkauskaan onnistunut. Mutta tulipahan testattua. Vitska oli siis pujottelu. Koira meni kyllä oikein pujoon sisään mutta sitten tuli uloskin - ehkä erehdyin kehumaan sitä ja kiinnittämään sen huomion minuun tms muuta typerää. Loppuradasta ei ole selkeitä muistikuvia, kepit otin tietty uusiksi kun sain koiran takaisin ruotuun (räkytti tovin kun rytmi hommasta sekoittui), muuta kuin se että hyvin koira rupesi taas lentelemään esteiden yli ja meni vauhdilla putkiin.

Viimeisenä oli sitten taas kontaktirata eli kilpailu F. Radalla oli taas kaikki kontaktit. Hyvin Nemi jaksoi tämänkin radan. Radalla oli selkeitä ansapaikkoja, kuten esin pujottelu ja puomi olivat 90 asteen kulmassa toisiinsa nähden - periaatteessa. Ensin tehtiin pujo ja sieltä puomille, mutta pujo jatkui hivenen puomin ohi eli jos olisi ennakoinut liikaa seuraavaa estettä niin vähemmän varma pujottelija olisi varmasti jättänyt pujon kesken. Noh minä varmistelin ja jolkottelin koiran rinnalla pujon loppuun asti jottei tästä asiasta tullut mitään harmeja. Taas koira tuli aasta läpi Mutta keinun ja puomin suoritti hyvin, vieläkin paremmin kuin ekalla radalla . Tai nyt pidin sitä noilla kontakteilla vähän kauemmin kuin ekan radan kontakteilla joten nyt oli selkeempi se että koira lähti esteeltä vasta kun minä niin sanoin. Radan alku oli mielenkiintoinen, pitkä "suora" jossa oli hyppelyesteitä (myös pituus ja rengas). Mietin alkuun erilaisia ohjaustapoja mutta ihan en onnistunut valinnassani vaan omalla kulkusuunnalla kiskoin koiran ohi "suoran" vikasta hypystä joten siitä tuli kielto. Muutoin rata oli aika loistava (paitsi se a ja tuo kielto, mutta kaikkea ei voi saada).

Tein muuten sunnuntain kisaradoilla muutamia poispäinkääntöjä ja jotain leikkauksia ja havaitsin että mulla oli hivenen erilaiset ohjaussuunnitelmat ja liikkumislinjat (joihinkin kohtiin radoilla) kuin suurimmalla osalla muusta maxi1-väestä. Ehkä jossain kohti mun jalat ois liikkuneetkin valssailemaan yms niin kuin muullakin väellä. Mutta olin kuitenkin tyytyväinen omiin ratkaisuihini, enimmäkseen siis tai ainakin siihen etten tuijotellut sitä että mitä muut tekevät vaan pyrin ajattelemaan ratoja sen oman koirani kannalta ja siten miten me yhdessä teemme hommia agiradoilla.

Ei jääty kauaksi palkintopalleilta viimeisellä radalla - eikä hävitty Luja-belgille kuin  vajaa kuus  sekunttia!

Keli oli sunnuntaina enimmäkseen sateinen, mutta aksatusta ei Nemin kannalta pieni sade haitannut eikä se että nuo olivat ekat ulkokisat tälle kaudelle. (tai ylipäänsä Nemin ekat kisat tälle vuotta) Ja siinä kentällä oli tosiaan hyvä liikkua, ei ollut irtosoraa tms kuten olin vähän peljännyt

Kiitoksia Maissille & Kossille kyydistä ja seurasta!

Omia toksuja

Vaikken sitä tänne ole niin kirjaillutkaan, laiskuuttani ja kun en oo ollut koneella, niin on sitä reenusteltu koirien (lähinnä Merrin) kanssa tokojuttujakin. Olen enimmäkseen tehnyt pikkuseuruupätkiä (sekoaa pallopalkasta, pakko käyttää sillon hihnaa apuna) ja sitä sivulletuloa. Jälkimmäistä nyt myös siis niin että koira tulisi mitä kummemmista kulmista sivulle ja aika hyvin Merriliini sen hoksaakin. Seuraamisessa se siltikin saattaa tehdä tosi vinon istumisen, tai ei heti istahda kun pysähdyn. Nemillä seuruun pysähdykset on sotilaallisen tarkat.. ainakin Nemillä on sellainen ote hommaan, että tän mä tiedän ja oon hyvä tässä!

Lisäksi oon harkannu Merrille suoria luoksareita, jääviä (istu, seiso, maahan) melkohyvällä onnistumisprosentilla. Ts kerran maahanmeno meni seisomiseksi, muuten kaikki toimivat nappiin Tosin seisomisessa ei aina kestä takana käyntiä.

Sitten on tietty temputeltu kaikenlaista turhanpäiväistä -kumpaisenkin kera- ja leikitty.

Korvaten

Mulla oli eilen tylsää, tai kuvittelin niin , ja sitten ei ollutkaan  kun pääsin syystä lenkkeilemään Martinniemeen ja agilityilemään korvaavuusvuorolle Nemin kanssa. Ryhmässä liitelin meidän lisäksi suursnautseri-Soma, sheltti-Bobo ja ... eipä siellä muita sitten paikalla ollutkaan. Oltiin pikkupuolella ja virallisena valvojana toimi Mari.

Periaatteessa ohjelmassa oli kolme harjoitetta: kontaktit, vedätys pujossa ja jokureenimikämeillämenipieleen (sen teema jäi havaitsematta, ehkä se oli yhdistelmä aiemmista reeneistä).

Ensin teimme pikkurataa, jossa oli pujottelu. Rata meni näin:

aita - pujottelu - persjättö kun koira pujossa - aita - hyppytakaa=aita - valssi - rengas - pöytä - hyppytakaa=aita - hyppytakaa=aita - pujottelu (ite nyt vas puolella kun ensin piti olla oik puolella pujoa) - aita.

Homma oli pelottava! Ensin meni pieleen ja sitten ei mennytkään. Hurjalta silti tuntui jättää koira pujottelemaan sinne seläntaakse. Käytettiin ohjureita pujossa, Nemi pujotteli huipusti! Valssi ennen rengasta olisi voinut olla parempikin. Pöydälle pysäs hyvin vaikkei edes namiteltu sitä. Takaahypylle ohjasin liian ylhäältä, käsi huiteli siis missä sattuu. Vikapujo hyvä!

Toisessa pujoteemareenissä piti ottaa niin paljon etumatkaa kun koira oli pujossa, että ehti tekemään pakkovalssin seur hypylle. Tosi hurjaa!! Mutta ehdin!!!

Ei muistikuvia mitä muuta tuossa reenissä oli kuin aita-pujo-aita

Itsekseen reenailtiin aata ja keinua joiden yhteydessä oli yksi hyppy ja pituus. Piti siis teemailla ohjauksilla ja kontakteilla. Keinun jälkeen leikkaus tai kääntö pituuden luona. Aalta ohi pakkovalssailemaan hypylle tai jotain muuta vääntelemään. Nemi oli aika äänekäs, mutta toimiva! Hienosti kesti ohijuoksun ja pystyin olemaan hypyn luona kun vapautin koiran jatkoon, siitä sitten hypyn kautta keinulle ja sieltä joko palkkaus tai pituudelle. Välillä palkkasin myös pelkän aan. Nyt kontaktit oli hyvät, joten siinä mielessä hyvillä mielen kohti sunnuntain kisoja (Seinäjoella). Osaa se kun vain jaksaa aatella.

Vikana tehtiin rataa joka meni osapuilleen näin:

aita - valssi - aita - leikkaustakana - puomi - valssi - niisto - aita - aita - (jotain?) pöytä - rengas - aita - aita - pujottelu - aita.

Ensinnäkin alun vastaanottovalssi ois varmaan voinut olla parempikin? Tai sitten kökön tuntuvuus johtui siitä ahtauden tunnusta kun piti lähettää koira puomille ja leikata takana. Tai sitten koko juttu tuntui huonolta siksi, että mulla ei ollut selvät sävelet ohjauksen suhteen jatkolle. Miksi puomin jälkeen piti valssata, jotta sai koiran valmiiksi niistoa varten - eikö se ollut turha väännelmä. Noh näin piti tekemäni. Mutta havaitsin, että en osaa niistää!! Siis ilman persjättöä heti sen perään - olenko mahtanut juuri muuta harjoitellakaan kuin niistopersjättöä kun sillon kun niisto tuli uutena niin samoin tien sitä reenittiin niistopersjättönä, joka on sitten näköjään jäänyt mieleeni kummittelemaan, että niisto olisi sama asia kuin niistopersjättö ja eihän se sitä olekaan. Noh, joka tapauksessa koska tein sen vääränlaisen niiston niin olin sitten ihan väärin heivaamassa koiraa seuraavalle hypyllekin.. ja tästä tuli takkuamista. Ekalla kerralla taisin saada koiran näennäisesti oikein, mutta ihan erilailla kuin mitä Mari oli tarkoittanut... Sitten kun veivattiin mun pääkoppaa eli ohjausta niin jossain tässä kohtaa Nemi taisi väsähtää ns lopullisesti. Muutenkin kun tuo oli ollut alusta asti vähän rauhattomampi kuin yleensä - liekkö vaikuttanut edellisen päivän reenit, outo ryhmä vai aiemmin päivällä meille saapunut Veera. Vaiko kenties ohjaajan pääkoppa.

Niin tai näin, se niistokohta ei sujunut. Pöytä,rengas, hypyt ja pujo ok. Mitä nyt pujo jo aika hidas.

Puomilla ja keinulla Nemi ei tehnyt kaks-kakkosia. Aiemmin tähän ei olla puututtu, nyt en tiedä onko homma muuttumassa? Pääasia kuitenkin että menee vauhdilla loppuun (toivottavasti) ja pysyy kunnes annetaan lupa liikkua.

Hoidokki

Meille tuli "sukulaiskoira" Veera eilen hoitoon, on seuranamme loppu viikon. Veerahan on siis labradori-mixaus vuosimallia -99. Vaikka Veera on tuttu koira koirillemme eikä likkojen väleissä ole mitään kismaa tms niin ainakin Nemiä "vieraan" koiran meillä olo näyttää väsyttävän (henkisesti).

Aamulla käytettiin yhdessä koiria lenkillä (kuten nyt on enimmäkseen aikomus tehdä muutenkin, mitä nyt eilen Eetu käytti Veeraa kun minä otin molemmat meidän koirat mukaan Martinniemeen), Eetulla oli meidän hurtat ja mulla flexissä Veera. Siitä alkaa olla n.8vuotta kun olen viimeksi taluttanut koiraa flexissä. Merrillä kun aluksi oli sellainen vekotin, mutta en sitä niin ottanut omakseni ja ei ostettu uutta kun se ensimmäinen hajosi. Veera on melkoinen hajusteli, siis pitää tutkia ja tuumailla lenkin aikana vaikka kuinka. Muista koirista ja kulkijoista se ei välitä tippaakaan, että siinä mielessä helppo ulkoilutettava. Mutta hidas se on kuin mikä, lähinnä tuon haaveilunsa (ja ehkä sen lihavuutensakin) takia. Välillä kyllä kulki yllättävänkin reippaasti - ehkä kenties sen jälkeen kun huomasi pääsevänsä tutkimaan maaseutua enemmänkin. "Mansikkamaan" lenkkiin ei mennyt ollenkaan niin paljoa aikaa kuin epäitiin, vaikka kyllä E+M+N saivat aika monta kertaa meitä odotella...

Ainakin noin kun on meidän arkirutiineihin tottumaton koira, niin kolmen koiran kanssa elo on kohtuu haasteellista. Tai sanotaanko vaikka niin, että jotkut jutut eivät suju ihan kuin on totuttu ja pientä järjestelyä vaatii. Mutta ihan hyvin Veera tuntuu "kotiutuvan". Eilen se jo penkoi koirien lelukoppaa ja kaivoi sieltä luun itselleen (kaupan nahkarulla-tyyppinen - oikeista tulisi varmaan riita). Viime yön Veera taisi nukkua olohuoneen sohvalla, ainakin se omi sen sohvan heti kun se oli illalla vapaa.

Maitohapoille

Nemi järjesti mulle tiistaiaamuna ihan oman juoksukoulun (olen lueskellut muutamien oululaisten agiharrastajien fb-seiniltä, että sellaistakin jotkut innokkaat harrastavat ) - kun harjoitusradalla oli jo alunperinkin 2 kertaa puomi, niin Nemi sitten vissiin aatteli, että tätä estettä on niin kiva laukata, että eipäs tehdäkään alastuloa kunnolla. Ts tullaan esteeltä luvatta pois, niin pääsen uudestaan -ja uudestaan- puomille Alkoipa sitten meikäläiseltä kunto loppumaan siinä kun ravasin eestaas sitä puomin viertä.

Tiistaiaamuna oli siis "kesäkauden" ensimmäiset reenit. Koska kenttä ilmeisesti kuitenkin on vielä kohtuu luminen, niin reenit olivat edelleen hallissa. Kuten vissiin on vielä ens viikon reenitkin. Tässä kesäryhmässä kanssamme kiitävät borcol-Sumu, snautseri-Monty sekä parcol-Kossi Tän viikon vetovastuu oli Mikolla. Tehtiin 24 esteen rataa, jossa kontakteista oli siis mukana puomi.

Jos tuota puomia ei lasketa, tai jos se ei loppukiekalla ois mennyt niin persiilleen kun meni, niin reeneistä ois jäänyt tosi hyvät fiilikset.

Rimat oli nyt 60cm. Ei Nemillä edelleenkään hyppyongelmia.

Vauhdikas rata, jota Nemi paineli ihan hienosti! Tarkkana sain olla ettei se sujahdellut putkiin väärissä kohdissa. Tai sujahtelihan se... mutta mikäs siinä kun olin myöhässä jne. Positiivista tuollainen suihkaaminen vaan on.

Jossain käännös kohdassa reenattin sitä, että pysyisin paikallani. Jolloin Nemi kääntyi tiukemmin. Joten sikälimikäli hyvä juttu.

Mutta. Päättäkää jo! Että pitääkö mun liikkua vai olla liikkumatta. Ei blondi voi kahta asiaa tehdä

Kiiltopesu ja vahaus

Pitkään jatkuneen vetkuttelun seurauksena ryhdyin tänään tuumasta toimeen ja pesin (shamppoolla) Merrin ja Nemin aamulenkkinsä jälkeen. Vaikka sen on tehnyt useasti ennenkin niin aina se jaksaa yllättää - siis se vaikeus, kun ruotsinlapinkoiran turkkia ei saa kunnolla märäksi ei sitten millään. Vettä vaan suihkuttaa ja suihkuttaa ja kohta kun kokeilee niin eihän se turkki oikeasti märkä olekaan. Mutta jospa nuo nyt kuitenkin jonnin verran puhtaampia olisivat kuin ennen pesua. Tiedän kyllä, että kelit eivät edelleenkään ole ideaalit ja pöly lentää ja soraa kulkeutuu jne ja  tassupesut lenkkien jälkeen jatkuu samaan malliin kuin aiemmin - mutta se turkki alkoi jo olla sen verta tökkösen tuntunen että pakko kait sille oli tehdä jotain. Plus että koirat rapsuttelivat ittiänsä aika innolla joten jospa pesu auttaisi siihenkin. Edessä on vielä se perusteellinen harjausoperaatio... Nemillä nyt niin paljon ole harjattavaakaan, mutta Merrin turkin läpikäynnissä menee tovi jos toinenkin.

Talven vikat

Tai tuon "pompsin" vikat reenit oli sitten vuorossa Nemillä torstai-iltana. Talven harkkaryhmästämme jää kesäksi yksi koirakko pois (ja tilalle tulee toki uus koirakko), mutta muutoin hauska sakkimme pysyy kesänkin kasassa

Torstaina harkattiin isommalla puolella rataa (jotain 24 estettä) Marin koutsauksessa. Nemille oli nyt rimat 55cm:ssä - kun ollaan kerta reilun viikon päästä menossa kisoihin...

Alussa ei voinut pirkottaa, mikä oli niin väärin! Mutta ei se auttanut kun ottaa koiruus mukaan jo 1-2 välistä... Nemi lähti hyvin pinkomaan ja sain sen hyppylyiden kautta hyvin pujotteluun ja sieltä vauhdilla putkeen. Putken jälkeen ois pitänyt tehdä jotain (päällejuoksun tapaista), mutta kun en tehnyt niin koira juoksi vauhdilla puomille. Hieno kontakti!

Sama kohta uusiksi (putkelta) ja sitä päällejuoksu ja "Nemi" -reenausta, samoin kuin oikea-aikaista liikkumista niin sain koiran puomin vieressä olleeseen suoraan putkeen. Nemi tuli toosi hyvällä vauhdilla, mutta mitä lie ite kämmäsin ohjauksessa muurille tultaessa (vai mistä johtui) että koira hyppäsi huonosti josta seurasi, että kaikki muurin palikat tippui ja koko muuri heilui mutta ei kaatunut. Mutta josta seurasi se että koira säikähti ja teki kauhukaarroksen ja sitten väisti muuria. Hyppyytin koiran toki muurille uusiksi ja kehuin, mutta koko loppu reenin ajan se muuri oli vähän niin ja näin ja esim tarvittavaa leikkausta en voinut ko esteelle tehdä (vaan tein pyörityksen mikä ei maxikoiralle siihen kohtaa ollut paras mahdollinen ratkaisu).

Siitäpä sitten kuitenkin jatkettiin matkaa. Puomi ok, mutta sen jälkeiseltä hypyltä en kääntänyt koiraa joten koira menikin putkeen (radan viides este)... kun oikeesti ois pitänyt mennä pöydälle. Tuon jälkeen rata hetken matkaa ok (tosin jatkoonkin kehitettiin muuta vikalle kiekalle mikä hienosti toimikin Marin ohjeistuksen jälkeen). Sitten tuli tökkö olikohan joku leikkauskohta.. johon sain neuvoksi ppk:n, mitkä toimii hyvin mulla & Nemillä :) jatkoon olisi ollut siisti tehdä yks valssi, mutta Nemi ei irronnut (sille pirun muurille) tarpeeksi hyvin... joten päädyttiin tekemään pjättö mikä olikin toimivampi. Tosin olisi saanut olla vähän paremmalla ajoituksella. Ja sitten loppuun vielä keinu ja hyppy.

Sitten vielä koko rata uusiksi, nollaa ei tehty mutta monet jutskat menivät tosi hyvin!  Ja tässä oli sellainen veikeä havainto, että ehkä ekoja kertoja pystyin lennosta taistelemaan ja muuttamaan hitusen suunnitelmaa kun ei mennytkään tismalleen niin kuin olin ajatellut. Ja silti saatiin ne kohdat menemään ns oikein... Kehitys kehittyy ja me ehkä siinä mukana

Nemi oli tosi päheenä - olin kyllä varsin iloinen tuosta minun pikkumaxiagittajasta, sen kanssa on ilo liitää!