Jahkailusta toimeksi

elikkä varasin Nemille ajan sterilointiin. Kyseinen operointi tapahtuu tammikuun neljäs päivä.

Congratulations

Jotkut ne vaan ON taitavia, päteviä ja kauniita.

• Hirrmuisesti onnea Nemin ja Merrin mahottoman pätevälle koutsille Marille PM-JOUKKUE-KULLASTA & PM-HOPEASTA!!!


• ja Grattis till Nemi's uppfödare för nya titlar från Helsinki hund utställningar
  
  = Nemin sisko Daima sai kaksi uutta titteliä eli siitä tuli sekä Voittaja-09 että Pohjoismaitten Voittaja -09. Lisäksi Daiman lapset saivat junnuvoittaja titteleitä ja Voittaja & Pohjoismaittenvoittaja titteleitä. Molempina päivinä Daima oli vsp ja Daiman poika "Trolle" oli ROP.

     

Valaisevaa

Mun flunssa sen kun jatkuu jatkumistaan

Mutta Nemi pääsi eilen aksailemaan Mari-koutsin ohjaksissa. Ja olipa kiva nähdä miten koira toimi - itsehän niitä tilanteita ei aina niin ehdi näkemään ja hoksaamaan. Ja toisaalta pystyttiin, ja pystytään jatkossa, kiinnittämään entistä enemmän huomiota joihinkin Nemin heikkouksiin (onneksi niitä on vain muutama, heh heh).

Kuten siihen, että kieltoja tulee helposti jos ohjaajan jalat lakkaavat liikkumasta. Nemi ei tunnu välittävän käsien heilumisesta/ohjauksesta tuon taivaallista, jos tassut eivät liiku. Eli tähän pitää puuttua. Samoin kuin sen ärsyyn tapaan kieltäytyä helposti hypyiltä - ja tuossa mun pitää saada elämäntapamuutos aikaiseksi, eli ei helpotusta/korjausta vaan koiralle huomautus että sitä piti niin kuin hypätä. Sillä kun Mari huomautti Nemiä niin se hyppäsi heti, ilman mitään ongelmia (just siitä kulmasta missä oli) "aijaa, pitikö hypätä no okei..".

Lisäksi tehtiin (myös minä yhellä esteellä, ilman köhköh-juoksemisia) leikkaus ja valssi -harjoituksia niin että kädet ohjaa kauempaa mutta koiran pitää silti suorittaa se este. Aika hyvin toimi. Sitten vaan kasvattamaan etäisyyttä ja suuntia muuttamaan.

Mutta Nemi oli kyllä ihqu, taas kerran, kun niin tomerana toimi Marinkin kanssa

Vaihdos

Tilasin tänään uuden lisenssin, siis kilpailuoikeuden ensi vuodelle.

Samalla vaihtuu sitten edustusseura ensimmäisen kerran agilityeloni aikana. Täytyy kyllä todeta, että mutustelin ja pyörittelin seuran vaihdosta kauan. Minkä läheisimmät ihmiseni saivat totta totisesti kokea, kun pyörittelin asioita ees-sun-taas. Mutta kun päätöksen olin lopulta tehnyt, niin "sieluni valtasi rauha" noin niin kuin kauniisti ilmaistuna.

Viies

Kävin siis Nemin kanssa kaksistaan retkellä Seinäjoella. Yövyimme Sokos Hotelli Lakeudessa [samassa hotellissa oltiin jokunen vuosi sitten kun lappalaiskoirien keväterkkari oli Sjoella]. Lauantaina oli WallSporttAreenalla kolme rataa 1 & 2 -luokkalaisille. Ykkösten ekan radan (agirata) arvosteli Sari Mikkilä ja kaksi seuraavaa (hyppäri ja agirata) Johanna W. [joku uus tuomari joka oli mulle uus tuttavuus ja jonka sukunimeä en nyt muista tarkemmin]

1. Eka kisa. Päätän olevani ns tosissani. Tai jotain muuta hoopoa Varmistelen liikaa ts odotan koiraa enkä vedätä. Alussa on a, siis kolmantena esteenä, alastulon vieressä oikealla puolen on mutkaputki, jonne koiran pitää mennä aan jälkeen ja vasta sitten aan edessä odottaville hypyille. Mietin rataantutustumisessa, että saas nähdä miten käy, kun en voi itse liikkua aasta nähden eteenpäin kovinkaan paljoa. Mutta hienosti se kohta menee. Ainut vaan, että Nemi nuuskuttaa maata hieman putkesta tullessaan. Keinun  (joka olisi voinut olla sukkelampi) jälkeen on hyppelöitä (3kpl) ennen pujoa. Hypyt ovat niin että ajattelen että mun pitää mennä valssaamaan (tai jotain) toisen hypyn jälkeen. Tämä ohjaus epäonnistuu ja koira lähtee väyväy-retkelle kun yritän ohjata sen pujotteluun. Koira tulee retkeltään - eikä ihme kyllä saanut kieltoa - ja saan sen pujoon ok:sti. Kääntö putken avulla ja sitten loppusuora minkä koira irtoaa hienosti.
   
   Hetken luulen Nemin saaneen nousunollan, mutta mutta, varmistelu ja ylimääräiset kiemurat ovat syöneet aikaamme ja tulos on 2,06. Sijoitus 5/37.


2. Toisena ratana on hyppäri. Ainiin, Nemin lähtönro oli koko ajan 32. Ensin ajattelin sen olevan ikävä juttu, mutta lopulta se osoittautui ihan hyväksi. Sillä ehdin ihan hyvin käydä kiertämässä hallin (ulkoa päin) rt:n jälkeen ja ennen meidän ratavuoroa.
   
   Duunailin jotain niitä näitä häkin luona, koira vieressäni eikä häkissään, kun katsahdin sattumoisin toiseen päähän hallia. Ja mitä ihmettä siellähän tutustuttiin jo rataa. Kääk! Työnsin koiran äkkiä häkkiin ja juoksin hallin läpi rataantutustumiseen. Ilmeisesti en ollut missannut paljoa, sillä kerkesin kiertää radan pariin kertaan. Onneksi olin aiemmin seurannut radanrakennusta joten tiesin jo etukäteen miten rata menee ja miten kutakuinkin aion ohjata koiraa.
   
   Rata meni superisti Virheittä maaliin ja aika n. -11! Sijoitus jälleen viides. Lähtölistan mukaan koirakkoja olisi startannut päälle neljäkymmentä, mutta kisakirjassa taisi olla maininta jostain reilusta kolmestakymmenestä. Aika huikeeta silti. Varsinkin kun paikalla oli ihan joitain gurujakin


3. Vikana agirata. Kolmas ja neljäs este ovat vierekkäin, sellainen perus hyppy-takaahyppy -kuvio ja niiden jälkeen kepit. Mutta Nemi päättää, että sille riittäs jo. Ja kiersi sen neloshypyn ainakin kolmen kiellon edestä. Vänkään sen menemään sen hypyn ja kuvittelen sitten ohjaavani sen kepeille. Joille se menee mutta toistamiseen kakkosväliin. Grrr... onneksi lopulta koira kuuntelee mitä sanon sille ja saan sen oikein kepeille. Loppurata meni muuten ihan hyvin, mutta puomilla oletin koiran menevän esteelle kun vedätin mutta se juoksikin mukanani. Palasin takasin jotta saatiin tehtyä edes kontaktitreeniä jossei muuta...

Vuoden vikoista kisoista Nemi sai viidennen nollansa ykkösistä. Nyt sillä on siis neljä hypärinollaa ja yksi agiratanolla. Saas nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan

Sairasta menoa

Torstai-iltana olo ei ollut häävi. Saattoipa olla jopa kuumetta. Mietin, että jos olo jatkuu tällaisena niin mun ei ole mitään järkeä ajella yksikseni reilusti yli 300km (yhteensuuntaan) joittenkin koirakisojen takia. Noh, perjantaina olo oli jopa lähes ok - tai ainakin selvästi parempi kuin torstaina. Joten. Nii-in. Tottakait mä lähdin Perjantai-iltana hotellilla olo oli ihan oukei - ja päätös kisoihin lähtemisestä tuntui ihan hyvältä ratkaisulta. Lauantaina oli kisat  joiden jälkeen ajelin takaisin kotia. Paluumatkalla pysähdyinkin usiampaan kertaan juomaan jotain kuumaa. Kurkku oli -taas- ihan helekutin kipiä. Ja tuon jälkeen olenkin vuoron perään miettinyt mikä kipu on ikävintä, tähän mennessä olen todennut korvakivun olevan kaikista inhottavin vaikkeivat ne pää- ja kurkkukipukaan mitään herkkuja olleet. Yskä, kurkun kutina ja nuha nyt tietty kuuluvat asiaan. Ja huomiset agireenit on vissiin pakko jättää väliin tän räkätauin takia.

Ps. Ei, mulla ei ole mitään käsitystä onko tää sitä paljon puhuttua Possujuttua...

Ravistettava ennen käyttöä

Nemin agit tänään, paikalla Nemi ja Urho-kelpie. Koutsina Mikko.

Lyhyestä virsi kaunis:

• pakkovalssi sujui paremmin kuin Merrin kanssa.. Ehdin jopa tekemään toisen p-valssin putken jälkeen. Mutta tällä kertaa siihen jopa piti tehdä jaakotus (minkä ennustuksenomaisesti tein Merrin kanssakin tiistaina, vahingossa). Sitten hyppy ja törkkäyksellä pujoon jonka jälkeen aa. Nemi oli pätevänä. Törkkäyskin toimi (vielä tuolloin).


• Putkelta kääntyily  (erillisenä käänty nyt palkalle ihan hyvin, pidemmässä harkassa valui vähän kauaksi) treeniä tehtiin omatoimitreeninä. Siinä en ensin muistanut ohjata oikialla kädellä p-valssia putken jälk hypyllä plus jalat oli solmussa tuon jälkeen. Taas unhoitin miten valssi väännetään. Puolivalssi&peruutus kohdassa sai olla tarkkana jottei koira mennyt aalle. Jonne se meni muutamaan otteeseen. Sain kuitenkin väännettyä treenin oikiaksikin.


• Ohjatusti treenittiin sylkkäriä, jossa vasemmalla kädellä tehty onnistui tosi hyvin. Mutta oikiankäden ohjauksen kanssa tuli ongelmia. Siihen siis enemmän perustreeniä! Koiran pitäisi tulla vauhdilla käteen.


• Lopuksi tehtiin vielä sitä puolivalssi-välistäveto juttua. Puolvalssit onnistuivat nyt ihan hyvin, mutta sen jälkeinen pujo-elämä ei meinannut toimia. Nemi haahuili, kun tiesi että lopussa odottaa palkka. Tässä kohtaa sitä piti vähän ravistella, jotta se rupesi taas toimimaan. Koitettiin pujoa ohjureitten kanssa, mikä pisti Nemin vissiin sekasten - ts "junttura" tuulelle. Muutaman kerran koitin ohjata koiraa kädellä alussa ohjureiden kohalla, mutta koira ei tullut millään mun käteen. Ennen kuin otin namin avuksi. Lopuksi otettiin pujo vielä ilman ohjureita ja sitten koira taas teki töitä oikein.
  
  
  
  • Ilmeisesti noita ohjureita pitäisi/kannattaisi opetalla käyttämään, mutta kun se on niin hankalaa. Tai tuntuu että koira ei ala sitten millekkään. Vaikka kaippa se pidemmän päälle olisi hyvä juttu...
  
  
  
  

Tulevaa

Pistin ilmot menemään tammi-huhtikuun agiryhmiin. Samoin kuin tarkoitus on harkata silloin tällöin agia/tokoa lappalaisvuorolla Virpiniemessä. Perjantai ei nyt ole mitenkään ideaali treenipäivä, mutta hienoa kuitenkin kun tuo mahdollisuus on - ja hallille voipi mennä harkkaamaan aina silloin tällöin. Jääpähän pieni tuntuma siihenkin paikkaan/esteisiin. Ja pystyy tekemään tuiki tarpeellisia toistoja/vahvistuksia.

Esi-treenit

Ajelin eilen iltapäivällä uudestaan hallille. Reenustelin hallin viimeisinä vapaina hetkinä eli neljän kieppehillä. Taisin lähtä hallista poikke hieman ennen puol viittä, jolloin ekat iltaryhmäläiset tulivat vastaan heidän lämmittely ja meiän jäähyttelylenkillä.

Piti päästä tekemään jotain juttuja Nemin kanssa. Lähinnä halusin vahvistaa kontakteja ja pujottelua. Teinkin muutamia harjoituksia joissa palkkasin Nemin pujottelun päästämällä sen aalle. Minne se karauttikin vauhdilla. Samalla itse juoksin / kiersin hieman kauempaa aan eteen. Hieman hirvitti kun Nemi tuli niin vauhdilla, mutta onneksi se hienosti pysähtyi tekemään kaks-kakkoset joka kerta. Ja lähti liikkeelle vasta luvan saatuaan.

Mutten malttanut jättää reeniä vain tuohon. Vaan tein myös samoja juttuja mitä olin tehnyt aiemmin päivällä Merrin kanssa, hivenen lyhennettyinä versioina.

Nemillä ei ollut niin hyvät hoksottimet putkelta kääntymisen kanssa kuin Merrillä. Vaikka se palkka olikin siellä. Nemille yritin sihistä tuossa kohtaa. Toisaalta taas se Nemin eteneminen on sikäli mikäli ihan loogista, että Nemille olen nimenomaan opettanut sitä "esteeltä jatketaan eteenpäin" -ajattelua, toisin kuin Merrille.

Tein myös muutaman kerran pakkovalssi-treenejä.

Ja sitä omituista puolvals-harkkaa mikä ei mennyt jakeluun aiemmin päivällä. Asia oli ilmeisesti sopivasti hautunut päässä. Sillä nyt ainakin kuvittelin sen sujuneen - jos hallissa on piilokamera niin filmiä katselevat voivat sitten kummastella että mitähän tuokin kuvitteli tekevänsä Lisäksi sain ko harkasta Nemin pujotteluunkin. Tosin en joka kerta, enkä oikein osaa sanoa miten ne ohjaustavat/käskytykset erosivat toisistaan joilla hypyltä pujon oikeaan väliin meno onnistui ja ne joilla se epäonnistui

Mitähän muuta me tehtiin? Ainakin pari muutaman esteen eteenmeno ja se peruutus-puolvalssi-hyppy-putki juttu. Mikä myös sujui Nemiltä kätsymmin kuin Mersulta. Ehkäpä siksi kun Nemi lähti sinne hypylle paljon Mersua paremmin. 

Valssien eri muodot

Tämän viikon teemoina on valssahdukset ja putkesta kääntyminen. Eli tehtiin Mikon valvovan silmän alla pakkovalsseja, puolivalsseja ja ihan tavan valsseja. Sekä putkesta kääntyilyjä. Siis koiralle pitäisi opettaa joku merkki(ääni) mistä se tietäisi että putken jälkeen kuuluu kääntyä tiukasti jonnekin suuntaan. [muutoinhan on oletusarvona että koira jatkaa putkelta (tai miltä tahansa esteeltä) etiäpäin]

Ensimmäiseen kiekkaan kuului pakkovalssi harkat (muutama hyppelö ja putki). Eka kerta meni näennäisen sujuvasti. Mutta sitten ruvettiin hiomaan ja pakka hajosi. Merri tuli tokahypyn "läpi". Siis sen missä piti tehä se pakkovalssi. Merri varasti lähdössä. Hmm. Mitähän muuta Merri teki.. ? Mutta säätämiseksi meni jok tap. Palkkailin koiraa muutaman kerran siitä, että se tulisi siihen mun käteen. Ohjaus vain yhdellä kädellä. Itte piti olla siivekkeen takana ja varpaitten piti näyttää ... jonnekkin. Sellaisessa kierossa asennossa piti olla. Varpaat tuonne ja kroppa vähän kuin tonne. Jos lähin liian ajoissa liikkeelle niin koira tuli sen hypyn läpi eikä takaahyppynä. Eli Merri ei osaa tuota viel niin hyvin että sen pakkovalssi-käsienheilutus-paikan voisi vain merkata koiralle ja se siitä tietäisi mitä sen pitää tehdä.

Toisessa pakkovalssi paikassa tein yhdellä kierroksella jaakotuksen. Joka tuli vahingossa ja vaistomaisesti. Mutta onkos tuo nyt kummakaan, kun viime viikolla kävin jaakottelemassa tiistaina, keskiviikkona, torstaina ja sunnuntaina.

Toinenkin reeni meni säätelyn puolelle. Siinä tehtiin niitä puolvalsseja, joita allekirjoittanut ei tällä kertaa tajunnut alkuunkaan. Rata kulki siis aita-aita-välistäveto puolvalssilla-aita-pujottelu. Jossa tää teki kaikenlaisia variaatioita ja yhden kerran -varmaan vahingossa- just niin kuin piti. Öö, niin vaikeeta kun vain olla ja voi!

Kolmatta harkkaa ennen harkkasimme itteksemme putkelta kääntymistä. Niin että pitkän-suoran-putken päähän, ts viereen, laitettiin namikippo nameineen. Sitten koiraa lähetettiin putkeen niin että ennen kun koira meni putkeen niin sille sanottiin merkki-sana/käsky, jolla se tietäisi että putken jälkeen kuuluu kääntyä. Minen oikein tiennyt minkä sanan/äänen siihen ottaisin, joten ... tätä pitää vielä pähkätä. Kokeilin sanoa "Merri" mutta se on siitä vähän paha, koska jos sen sanoo liian voimakkaasti niin koira lakkaa liikkumasta. Tottelee vähän liiankin hyvin. Tai kuvittelee mun tarkoittavan jotain muuta kuin tarkoitan.

Sen namikuppi idean sinällänsä koira älysi nopeasti ja kääntyi viivana putkelta. Otin tätä myös hieman kauempaa ts hypyn takaa vauhikkaammin.

Ja kolmantena harkkana oli sitten aita-suoraputki-pakkovalssi-aita-valssi-aita-puolivalssi&peruutus-putki-pujottelu. Jossa ongelmaksi osoittautui se aita ennen putkea. Kun mun piti peruuttaa ihan liikaa jos saattelin koiraa sinne hypylle. Ja jos taas peruutan enemmän niin mun liike lähtee ihan vika suuntaan eli tein ylimääräisen mutkan. Jolla toisaalta varmistin ettei koira mennyt aalle (putki oli siis aan alla), mutta kun kyseessä on mun peruutus niin aikaa kului turhan paljon. Sitten yritin lähettää koiran sinne hypylle, mutta sekään ei aina sujunut. Jos tein aavistuksenomaisenkaan liikkeen jatkaa ite matkaa niin Merri ei mennytkään sitä hyppyä. Ja sitten kun tämä sujui niin Merri varasti kesken pujottelun palkalle. Eli muutamaan otteeseen säädettiin tätäkin harjoitusta.

Mutta saatiinpahan ainakin tehdä. Ja kiva tietty kun ei "päästetä" tilanteesta pois millään ylimalkaisilla suorituksilla