NäitteKÖ? (Huumetta)

Vietettiin viikonloppu Haaparannassa kisaten ja Keminmaassa yöpyen. Tuomaroinnista kisoissa vastasivat Ritva Herrala ja tuomariharjoittelija Eeva-Liisa pohjanen.

Ens alkuun täytyy sanoa, että oli kivat & leppoisat kisat, mitä nyt aikataulu hieman heitti (oli jäljessä siis). Mutta mikäs siinä kun oli lauantaina aurinkoinen ilma (tarkesi kisata teepaitasillaan) eikä sunnuntainakaan satanut vettä vaikka oli hieman pilvisempää. Tunnelma oli mukava, kiitoksia mainiosta seurasta erityisesti Oulun & Rovaniemen seudun agiliitäjille

Kisajärkkä Hapiksessa oli molempina päivinä 3-3-2-2-1-1. Eli pitkät oli päivät kun kisasin molempien kanssa. Siellä oli siis yks hyppäri kaikille luokille (molempina päivinä), joten kisasin aamusta Merrin kanssa kaks rataa ja iltapäivästä Nemin kanssa yhden.

"Hu-hu-huumetta, hu-hu-huumetta
Hu-hu-huumetta, hu-hu-huumetta
Hu-hu-huumetta, hu-hu-huumetta
Hu-hu-huumetta, huumetta"
-Huumetta, Popeda-

Viimeisin liitely oli sunnuntaina Nestorin kanssa. Kyseessä oli Eeva-Liisan laatima hyppyrata, mikä näytti vaikealta. Mietin jo pelkästään alkua, miten ohjaisin Nemiä. (Nemi katseli lähdössä  taivaalle, oli ihan sen oloinen että oli ihan muissa maailmoissa... koitin sitä vähän oikoa katsomaan eteenpäin mutta siinä se vaan unelmoi.. pysyi kyllä hyvin paikallaan ja onneksi lähti liikkeelle, oikeaan suuntaan, esteitä suorittaen kun käskin )

Rata alkoi viidellä hypyllä (viides muuri), jotka oli heitelty kentälle sikin sokin. Ensin meinasin, että jos oisin mennyt kaikki oikealta puolelta, mutta kun ne olivat niin vinkselis vonkselis niin tuumailin sitten, että en saisi koiraa hyppäämään kaikkia kun hyppäisi kuitenkin niin kauas kolmoselta, että menisi nelosen ohi. Päädyin sitten leikkaamaan. (ja lähtemään siis vasemmalta puolen ens alkuun) Mutta eipä sekään onnistunut, taisi mennä koira muurin ohitte (harmi kun tästä radasta ei oo videoo niin en voi tarkistella mikä siellä oikeesti meni pieleen), josta siis kielto.

Sitten mutkailuputkeen, ja hyppy ja kepeille. Keppikulma oli kamala (viistohyppy josta käännös vasempaan), näin jälkiviisaana voisin sanoa että mun ois pitänyt pistää jalkaa enemmän toisen eteen ja mennä hypyn toiselle puolelle (oisinkohan ehtinyt?) kun koira oli putkessa.. eli jonnekin sinne pujon alkuun ja yrittää syöttää (sylkkäröidä) koira sieltä pujoon. Noh, jok tap koira ei ymmärtänyt mua ja rupesi nuuskuttamaan maata. Tässä meni aika tovi, ennen kuin sain koiran kuulolle ja sinne pujotteluun. Mutta kun sinne sain niin Nemi vihdoinkin heräsi ja homma rupesi pelaamaan.
Loppurata olikin sitten IHAN SAIRAAN SIISTIÄ menoa


Yllä omituinen kuva radasta. Nuo aita ja pituuskin oli niin, että pituuden takana piti leikata, koska jos oisin ottanut aidan vasemmalta puolelta niin koira ois varmaan mennyt pituuden vierestä. Noh, jok tap tää onnistu noin. Kun sain koiran pituudelle ja käännyin ite (käskyttäen) niin Nemi lähti lentoon! Se vaan irtosi ja meni noita hyppyjä (en muista/tiedä onko tuossa kuvatuksessa oikea määrä esteitä) ja mä koitin käskyttää ja tulla perässä. Siinä kohtaa missä homma ei jatkunutkaan eteen ts tuli käännös oikeelle kohti maalisuoraa niin tuli jonkinlainen pyörähdys. Koira ei ehkä tiennyt, että mikä hyppy se nyt pitäs hypätä kun hyppyjä oli joka puolen. Noh hyvä noin, koska mä sain koiran kiinni eikä tuosta tullut virhettä ja sain lähetetyä sen loppusuoralle. Jonne se myös LENSI eli IRTOSI! AIVAN ÄLYTTÖMÄN MAKEETA ihan SANOINKUVAAMATTOMAN UPEETA!!!
[ja jos joku ei vielä tajunnut, niin tää oli sitä huumetta ]

(tulos oli siis kymppi plus yliaikaa 4,23. sij.8)

Ja kun mää vihdoin tulin maaliin (jossa koira jo oli) niin taisinpa pikkasen hihkua Ja olo oli sellainen, että näITTEKÖ kuinka hienosti MUN KOIRA IRTOSI?!? Aivan sama noista muutamasta virheestä ja tuloksesta. Makiata, makiata.

Hapis (jatko)

Lentelyjuttujen lisäksi ne muut radat:

Lauantai. Merrin eka liitely:

Ritvan rata. Hyppäri. Luulin, että selvittiin kiellolla, mutta Merri oli sössinyt jotenkin pujottelun (jota en hokannut sössimisvaiheessa), joten tuloksena hyl.

Lauantai. Merrin toka liitely:

Ritvan rata. Normi kontaktirata. Heitin koiran takahypylle.. kun ei pitänyt, enkä tapani mukaan hokannut korjata sitä. Joten annoin koiran tehdä merrit. Taas kerran. Hyl.

Lauantai. Nemin eka liitely:

Ritvan rata. Näytti kivalta. Päätin tehdä riskillä kaikenlaista. Mikä ei sitten toiminut ts hyl tuli kun saatiin kolme kieltoa (ainakin). Kymmenen ekaa estettä (abbout) ei virheitä, mutta tein huonon syötön pujotteluun (koitin ohjata koiran "väärältä" puolen, en tiedä oliko epäonnistumiseen syynä tuo vai sössinkö homman vain muutoin. Nemin kyllä pitäs osata pujo, sama millä puolen estettä olen) ja siinä kohtaa sitten lanka katkesi. Loppusuoralla sanoin viel "eteen" vaik siellä oli rengas. Noh Nemihän irtosi loppuun asti, mutta valitettavasti meni renkaan alta. Otin koiran vielä takaisin renkaan taakse ja käskytin sen suorittamaan renkaan kunnolla (ja sitten kovat kehut kun teki renkaan ok:sti).

Sunnuntai. Merrin kolmas liitely:

Eeva-Liisan laatima agilityrata. Kivan tuntuinen rata. Ei tehty ratavirheitä, mutta jotain pientä siinä oli (en muista enää mitä) joten aikaa suttaantu, lopulta tulos 4 ja jotain ja sijoitus viides.

Sunnuntai. Merrin neljäs liitely:

Ritvan tuomaroima hyppäri. Hyppyjä sinne tänne ja tuonne päin. Muuten hyvää menoa, mutta yhen persjätön kohalla en puhunut koiralle tarpeeksi. Mutta yleisö oli siinä kohtaa likellä ja joku just sanoi (kuulemma minen tuota kuullut) "tuolla menee Kaisa H.." ja Merri kiinnitti tuohon huomiota ja huomasi Eetun siinä tuon puhuneen ihmisen vieressä. Joten koira pysähtyi. Ja minä hokasin ettei koira tulekaan siellä missä kuvittelin.. ja rupesin puhuun että "missä ihmeessä se koira nyt on" jolloin sain taas koiran matkaani. Mutta vauhti oli hidastunut joten seuraavaan kohtaan suunnittelemani leikkaus ei tietty onnistunut kun sitä vauhtia ei ollut... joten tuosta kielto (ei siitä pers-pysähdyksestä). Ja yliaikaa n.8sek.

Tunnarin alkeet

Otin eilen vähän tunnari-treeniä koirien kanssa. Koitin käyttää naksua mutta meinasi loppua kädet kesken, ja välillä olin turhan hidas.

Ensin Merri. Pidin kapulaa kädessäni ja palkkasin siitä kun koira koski siihen. Sitten siitä, että kapula oli lattialla ja koira koski siihen - tosin hyvin pian Merri myös nosti ja toi mulle sen kepin. Nouto osuus tuon koiran kanssa ei ole ongelma. Pitää totuttaa sitä tuohon tikkuun ja siihen käskysanaan nyt ens alkuun.

Sitten Nemi. Sama homma, ensin kädessä olevan tunnari-tikun koskettamisesta palkkaa. Ja sitten lattialla olevan kepakon koskemisesta (koira myös tökki sitä innoissaan tassuillaan, mutta koitin superkehua sitä jos se koski suullaan ja hyper-super-kehua kun se otti sen suuhunsa).

Molemmat koirat olivat omilla vuoroilla yli-innoissaan ja tarjosivat kaikenlaisia temppuja naksun ja palkan toivossa.

Karva

Harjasin eilen Merristä kasapäin karvaa.. ja totesin samalla, että siellä karvan alla on aika hoikka tyttö. Jossain välissä epäilin koiran jo pullistuneen mutta sopivassa kunnossa se on edelleen. Kesän alussahan tuo oli vallan ylilaiha. Samoin kesälomareissulla. Kotiin tullessa pääsi vähän lihomaan, mutta nyt vaikutti varsin hyvältä. (kiloista ei mitään käsitystä, ts tarkkaa tietoa)

Merri on taas autellut siivoilussa. Se on niin ihana kun se tohkeissaan toimittaa milloin sukkia pyykkikoriin ja milloin nenäliinoja tms roskikseen. Toki se auttaa myös pyykkäämisessä, eli kuskailee likapyykkejä kohti pesukonetta ja imuroinnissa pitää olla mukana bissneksissä myös. Joka imurointi täytyy päättyä siihen, että myös Merriä imuroidaan

Hörhöilyn sijasta sitä tavallista treenitarinaa

Nyt kun tuli tehtyä ne häröilyt muualle, niin voin keskittyä kertomaan eilisistä treeneistä.

Se miten esteet oli hallissa ei luvannut hyvää, tuli mieleen eräät viime talviset (?) treenit kuplahallissa joissa meni ikä ja terveys kun koitin saada Nemiä taipumaan kyseisille hypyille. Pari meni ihan ok:sti mutta neljä... ei todellakaan!
Noh, pidin nämä mietteet ja mölyt mahassani ja kuuntelin mitä Mari meidän päänmenoksi oli suunnitellut. Ja mitä ihmettä, radalla piti liikkua koko ajan, eikä peruutella (mikä ois kyllä mun fysiikalla tyssäyttänyt vauhdin aika hyvin).


Kun ruvettiin tutustumaan rataan niin Nemi rupesi huutamaan hulluna, eihän siinä kukaan kuullut mitään Marin neuvoista. Hain Nemin sieltä minne olin sitonut sen kiinni (jee, palkaksi pääsi matkaan -fiksua) ja mietin mikä neuvoksi. Noh, ei muuta kuin vein sen keskelle hallia, seinän viereen, ja käskin istumaan (paikalleen). Ja Nemihän istui. Kehuin sitä välillä ja se istua törötti siellä häntä heiluen - on se outo koira

Aluksi tehtiin tuo harkka 1-6. Jätin koiran ykkösen taakse ja menin itse jonnekin tuonne 1-2 väliin (lähemmäs kakosta) ja lähin liikkeelle niin että menin ensin hieman kakosta kohti, jotta sain koiran hyppäämään sen hypyn.
Ekalla kerralla kävi vahinko, näytin kaikki hypyt koiran puoleisella kädellä ja se meni ne! Tää oli ihan liian vaikeeta mun pienen blondin aivoille - milloin mikäkin käsi, kroppa hivenen jonnekin suuntaan, koiralle käskyjä ja samalla liikkuen koko ajan vauhilla (tämä on toki suhteellista mikä kenellekin on vauhdikasta, mutta puhun nyt vauhdista oman subjektiivisen käsitykseni ja kykyni mukaan).
Jossain tossa kolmosen kohdalla (?) piti käyttää vastakkaista kättä, ja kun sitä käytti niin kroppakin tietty pikkaisen liikkui eri malliin vaikka samalla jatkettiin matkaa. Joten tuolla pienellä liikkeellä sai koiran tekemään nuo esteet 3 ja 4.
Sitten vaan koira väärään päähän putkea, vastakkaisella mielenkiinto pois ekasta putken päästä ja sinne toiseen.

Muutaman kerran tehtiin tuo treeni. Joka sujui ohjaajasta huolimatta joka kerran paljon paremmin kuin olisin ikinä voinut kuvitella. Voi äly!

Seuraavaksi tehtiin sitten sama homma toisin päin eli esteet 1*-6*. Tässä piti lähtä liikkeelle aika läheltä putkea ts heittää koira sinne ja ottaa se matkaan putken likeltä jotta koiran sai fiksusti ekalle hypylle. Ekalla kerralla en tietty  taas muistanut sitä toisen käden käyttöä...  ja rataantutustuttaessa meinasin ajautua liian lähelle 4 hyppyä. Toisella kerralla harkka meni jo tosi hyvin. On se Nestori vaan taitava

Sitten harkattiin yhellä hypyllä sellaista, että käännyttiin koiraa kohti just ennen hyppyä ja tässätettiin niin, että koira hyppäsi sen hypyn mutta kääntyi välittömästi ohjaajan mukaan. Eli se kaarros mahdollisimman pieneksi. Kuivatreeni sujui hyvin, mutta mitä tapahtuikaan sitten kun otettiin homma käytännössä eli vauhdista?
Kuvassa esteet A-C. Lähdin liikkeelle jostain Xien tienoilta. Ekalla kerralla unohdin sanoa koiralle yhtään mitään pysäytyspaikassa, joten Nemihän hyppäsi aika kauas ja hakeutui pomppaamaan vielä sen viereisen hypyn ... (omituista kun on tuollainen irtoava, joskus jopa estehakuinenkin koira) Toisella kerralla sain sen pysähtymään ennen hyppyä, palkka siitä, ja sitten ohjaten hypyn yli.. pari askelta ja palkka vauhdista.

Hämmästyttävintä tässä treenikerrassa oli siis se, että kohtuu pienillä jutuilla saa koiran toimimaan aika vaikeankin oloisessa treenissä. Ja samalla voi itse liikkua ilman ihme kommervenkkejä.

Kurkkaus tulevaisuuteen? -KO?

Vai pelkkää toiveunta.

Eiliset treenit oli kuin olisi ollut Agilityn Ihmemaassa. Toisinaan tulee mieleen, että onko se miten teen agia Merrin kanssa edes sama laji kuin mitä Nemin kanssa? Ja ei todellakaan uskoisi, että olen harrastanut lajia kuitenkin jo yli kuus vuotta - niin vähän tiedän ja osaan ja niin paljon on vielä oppimista. Mikä varmaan on yksi lajin hienouksista & tekee siitä niin kivaa.

Mä olenkin joskus pohtinut, katsellessani maxi-koirien ohjaajia - että miten miten ihmeessä ne tekee tuon (sen ja tämän, minkä millonkin siis). Ja saa näyttämään sen vielä niinkin helpolta.

[tässä tulee samalla itsetutkiskelun paikka, voinko opettaa tuleville ryhmäläisilleni sitä samaa vanhaa (paskaa) - vai koittaa saada nekin kokemaan tämä sama kumma valaistuminen... ehkä ne luulee sitten että mä oon joku hörhö agilityuskovainen ]

Keetos :)

Kaikille Nemin nollatuloksesta onnitelleille! 
Antoi hieman uskoa siitä, että kakaran kanssa on mahdollista tulla ilman hylkyä maaliin asti..


Kuvassa Nemi Laukaan hotellissa.

Yksityisopetusta

Myöhästyin tänään hieman Nemin tokotreeneistä (ilmoitin kyllä siitä kouluttajalle), kun saavuimme kentälle siellä oli kaksi koirakkoa. Toinen oli paikalla muuten vain (kuuluu oikeasti eri ryhmään) ja toisella oli kiirus agiharkkoihin (reenaa molemmissa yhtä aikaa eli vähän kumpaakin). Toisinsanoen molemmat häipyivät paikalta kun me tulimme kentälle.

Tovin olin, että mitähän tässä. Mutta mitä vielä, sain kivasti yksityisopetusta Pialta - kiitos!

Katsottiin liikkeestä maahanmeno. Jossa kommentiksi heti alkuun, että painostan kovasti koiraa kun kyttään sitä seuruun aikana. Ja turhaan katon / pysähdyn maahan-meno käskyn kohdalla. Kun otettiin uusiksi niin, että katselin kentän takana olevaa rakennusta ja vain käskytin koiran maahan niin meni paljon paremmin. Nemin seuruu oli priimaa ja se meni heti epäröimättä maahan.

Luoksetulo oli loistava. Vauhdikas ja täydellinen loppuasento

Liikkeestä seisomisessa ei ensin pysähtynyt seiso-käskyllä, jatkoi vain matkaa. Kun otin uudestaan niin näytin kädellä hitusen ja käsky oli enemmänkin että seiso. Pitää miettiä josko Nemillekin opettaisin käskyn samaksi kuin Merrillä eli tuo "sei!"joka kenties olisi hitusen terävämpi.

Hyppy. Nami alustalle ja hyppyä kauemmas. Ja kyllähän Nemi sitten menee... Myöhemmin tähän seisomista ja multa sitten extra-nami kun koira pysyy paikallaan (jos saisi nemin innostumaan pallosta niin vois olla helpompi reenata..)

Sitten otettiin pätkä seuraamista. Kääntymiset vasemmalle ja oikeelle hyvät, mutta täyskääntymisen jälkeen mielenkiinto herppaantu ja kakru otti jostain kauheesti häiriötä ja juoksussa meni homma heinikkoon. Mutta alku oli loistava, pysähtymisissä istui terhakkaana ja seurasi niin kuin mikäkin mallioppilas

Mun pitää itse treenata hihnan pitämistä, seuruu-kävelyä ja käännöksiä. Sekä juoksua. Ja Nemin kanssa treenimään enemmän häiriöpaikkoihin (vaikka extranamin kanssa aluksi).

Juttelimme myös Nemin keskittymisestä, viretasosta, leikkimisestä, haukkumisesta, käskynallaolosta jne.

Lisäksi sain neuvoja tunnarin harjoitteluun.

Pari sanaa vielä viikonlopun kisoista

Hyppyyttelin Nemiä ennen rataansa lämmittelyesteillä. Hienosti haki takaahypyt, meni kahdeksikkoa ja miten nyt keksinkin sitä hyppyyttää.

Rataa hieman pelkäsin, koska siellä oli pussi (ja tuuli niin että pienten kohdalla oli jotain hässäkkää, isommille pussilla olikin koko ajan oma ratahenkilönsä). Ei kait siinä muuten mitään, mutta edellisen kerran pussia harkatessa Nemi sotkeentui siihen (Sammalojalla).

Ja entä sitten se rengas.. jota kävin hinkkaamassa Kiikon kentällä torstaina. Siellä koiruus alitti renkaan muutamaan otteeseen.

Mutta, pussista selvittiin ilman ongelmia ja renkaankin Nemi suoritti nätisti. Tyylinäyte jälkimmäiseltä:

Kuvaaja: Juha Lehtikangas.

Kiitoksia Juhalle kuvasta ja Tuijalle videoinnista

Nemin agilityuran ensimmäisen tuloksen ja ensimmäisen nollan syntyä voi ihailla Juutuubissa. Täydellinen ratahan se ei ole, mutta on siinä jotain hyvääkin.. enkä jaksa olla liian kriittinen, sillä on se kuitenkin se eka nolla

Juutuubista löytyy myös Merrin d-rata.

Sunnuntain liidot

Olipas outoa mennä Ouluun agikisoihin niin ettei tarvinnut mennä aikasten aamulla (töihin tai ykkösiin), hienoa kun Oulussa on kaksi agilitykilpailuja järjestävää seuraa 

Tuomarina edelleen Asko Jokinen ja paikkana Pateniemen kiekkokaukalo.

C-rata: Muutoin ihan hyvähköä menoa mutta pujotteluun syöttö olisi voinut olla parempi, siinä tuhlaantu aikaa. Toisaalta taas hyvin monet koirat ajautuivat 2-väliin ts ohjaajansa syöttivät ne sinne. Meille ei tuota virhettä, mutta paremminkin kyseisen kohdan olisi varmaan voinut hoitaa. Tokavika este oli puomi, jonka alastulosta tuli vitska. Taisin sanoa sitä alas-käskyä ja liikkua samalla ja Merrihän loikkasi.. kohti maalihyppyä. Eli vitonen ja kuutisen sekuntia yliaikaa.

D-rata: Vaikka väsy jo painoi mieltä ja varsinkin jalkoja niin ajattelin rataantutustumisessa ottaa radalla tarkasti. eli lyhyillä kaarroksilla, mutta sitäpä en hoksannut ollenkaan ennakoida, että Merri olisi muurin jälkeen menossa kohti maalihyppyä - siitä siis tarpeetonta kaarretta ennen pujottelua. Jotain kohtia radalla varmasti oli joissa olisin voinut itse sijoittua paremmin, joka olisi lyhentänyt suoritusaikaa. Puomin jälkeisen putken ja parin hypyn luona olin jopa yllättynyt itseeni kun en jäänyt odottamaan koiraa, mutta muistin kuitenkin katsoa koiraa.. jotta se hyppäsi sen hypyn ja sain heitettyä sen takaahypylle. Sitten oli putki jonka jälkeen olin ajatellut tekeväni persjätön, mutta en ehtinyt, joten leikkasin a:lle. Sieltä sitten vielä maaliin. Ei virheitä, ihanneaika ylittyi 3,1 sekuntia.

Hyvin se Merrikin on ruvennut taas kisoissa rullailemaan - vaikka huutaakin ihan mahdottomasti