Vapaa-agi

Kävimme perjantaiaamuna koirien kanssa hallilla vähän treenimässä.

Aluksi otin Merrin kanssa esteitä 9-10 - eli harjoittelimme välistä vetoja. Ensin ihan vain yhdellä hypyllä, eli tiukka käännös ja palkka. Ja sitten noiden kahden hypyn avulla. Vaihtelin palkkaa eli välillä kädestä lihapullan palasia ja toisinaan taas heittelin palloa.
Kun tuo sujui niin aloitin renkaalta (15-17), jotta sain hypylle tuloon hieman vauhtia - ihan nätisti Merri tuli välistä... miksi lie olen niitä "merrejä" kisaradoilla tehnyt?!?

Lisäksi harjoittelin pujottelua palkalla ja tuota rataa (1-7) niin että lopussa odotti palkka eli Merrille hieno irtaantuminen :)

Lisäksi treenasin hieman mutkikkaampaa ohjausjuttua (jota Pirkko reenasi Nucan kanssa hallin toisella puolella), jossa laitoin palkkaa vähän joka esteen taakse - ts hivutin palkkaa yhä kauemmas ja kauemmas. Tuo toimi, hitaasti tosin eli kun oma ohjaus oli vähän mitä oli niin Merrikään ei niin irtoillut.

Nemin kanssa harjoittelimme pujottelua (katso Pirkon ottamat videot: pujo1, pujo2) Yritin myös tuolta tuon hypyn kautta mutta se ei vielä onnistunut. Mutta pujotteluun lähetys jostain viiden metrin päästä sujui ihan hyvin. Samoin jonkinlaiset kulmat.
Lisäksi Nemi treeni a:ta, hihnassa.

Ja tuota rengasta.. ensin rengas - hyppy. Sitten hyppy - rengas. Ja lopulta myös putki - rengas. Ja hyvin meni! Tässä vaan täytyy minun muistaa oikea-aikainen käskytys "rrr-rengas!" ja se etten liiku sivuttaissuunnassa silloin kun ohjaan Nemiä renkaalle (eli etten kisko sitä pois esteeltä). Kun putki-rengas sujui niin jatkoimme vähitellen (Pirkko odotti aina palkan kanssa viimeisen esteen takana) ja lopulta Nemi agiliiti hienosti putki -rengas - aita - aita :) -> eteen! 

Ei leluja mutta intoa

Kokeilin eilen Nemin Okk-treeneissä lelupalkkausta, mutta ilmeisesti tuolla hallilla on kakrua sen verran jänskättää ettei lelupalkkaus kiinnosta - joten lihapullat on pop.

Harjoittelin yksittäisinä a:ta ja pujottelua. Pujoon sain treenikaverin avuksi vahtimaan namia niin sujui ihan kivasti. Tein siis kulmia ja vedätystä - kesti molemmat hienosti.

Lisäksi teimme kaksi ratapätkää, joita molempia helpotin hieman Nemille. Ensimmäisessä oli kuitenkin yksi sylikääntö (ja leikkaus), jonka kanssa sain tehdä hieman töitä jotta sain Nemin käänettyä heti hypyn jälkeen luokseni ja siitä taas jatkamaan matkaa.
Radat koostuivat siis hypyistä ja putkista (2 suoraa putkea).

Toisessa harjoituksessa olisi ollut paljon välistä vetoja, mutta ne tuntuivat turhan hankalilta meille siinä vaiheessa iltaa, joten helpotimme rataa sutjakkaammaksi Nemille - ja Nemillä tuntui olevan intoa, riemua ja vauhtia sen tekemiseen.

Oli mukava seurata koiraa kun se sinkoili hypyille ja putkiin, niin sitä pitää - mun taito ohjata koiraa tulee (toivottavasti) ajan myötä - mutta on ihanaa kun koira on niin tohkeissaan ja irtoilee esteille. Mitä siitä, että se tekee omaa rataa...

Tulokset

Viime viikonlopun Okk:n agikisojen tulokset.

Numerot

Tukholman numerolaput saapuivat toissapäivänä, eipä tarvi enää pohdiskella että menikö ilmoittautuminen varmasti perille.. ja muuta neuroottista 

Ruotsin reissulle lähdemme siis ensiviikon perjantaina (14.12.) ja tulemme takaisin kotiin maanantaina (17.12.).
Pohjoismaitten voittajanäyttelyyn on ilmoitettu 28+1 ruotsinlapinkoiraa

Koirakuvien viikkohaaste: Iso

Tämän kertaisen haasteen aiheena on Iso. Mikä on isoa ja mikä on pientä, kaikki on joskus niin kovin suhteellista. Tässä pari isoa asiaa...

Merri on niin iso, että se lähes peittää kokonaisen ikkunan:


Toisaalta taas Merri on aika pieni, hänen ystävänsä sen sijaan on Iso:


mutta ruotsinlapinkoirista lähtevä karvamäärä, se se vasta iso onkin:


..joskus myös koiran tekemät tuhot voivat olla isoja.. :

Rikki

Eilen tuli kyllä mietittyä -taas kerran- tämän lajin (lue: agility) sopivuutta minulle ja järkeä sen harrastamiseen. Jalka ehkä voisi kestää rankan agiliidon (liikkuminen on kait verrattavissa sählyyn, eli nopeatempoista ja sitten töks, käännös tuonne ja tänne ja taas mennään.. tekee siis nilkoille "gudaa"), jos sen lisäksi ei tarvitsisi lämmitellä ja jäähdytellä koiria - ja muuten vain ulkoilla niiden kanssa.

Agikisaviikonlopun (la toimitsujuus, vaikka olin jopa istumatyössä pari luokkaa, mutta hallilla silti koko päivän - neljä starttia, lenkit koirien kanssa), treenien pidon ja omien treenin jälkeen jalka oli ts on rikki. Taas kerran.


Ja silti, olen menossa tänäiltana Nemin agiharkkoihin ...

Ps. Uusista kengistä on tullut rakko vasemman jalan kantapäähän... joka ei luonnollisestikaan yhtään helpota oloa...

Möllien harjoitukset 3.12.07

Eilen ryhmäläisistä oli paikalla keskikokoinen snautseri-Tini, isovillakoira-Hessu, keskikokoinen villakoira-Mortti, australianpaimenkoira-Nabu, australianterrieri-Pontus ja norfolkinterrieri-Tinka.

Kun aiemmin on panostettu irtoavuuteen niin nyt oli hieman tiukempaa vääntöä, haltuunottoa harjoiteltiin hieman erikseenkin (ja annettiin kotiläksyksi, huom huom! (eli käännöstä, haltuunottoa ja palkkaa!)) jotta koirat saatiin kääntymään pienemmällä kaarroksella hypyn (6 hyppy oli hankalin, sillä joitakin metrejä eteenpäin näkyi ihanainen a-este) jälkeen ja kääntymään jatkamaan.

Etukäteen mietin onko rata liian haastava, mutta turhaan aliarvioin ryhmäläisten kykyjä, sillä he selvisivät tästä todella hienosti :



Maxien kanssa otettiin myös tällainen muunnelma radasta:

Takaisin maan pinnalle

Ehheh, kouluttajani sattuivat näkemään viikonlopun ratani, varsinkin ne kauniit kontaktit - joten eilisissä treeneissä oli hieman kontaktisulkeisia. 

Rata rengas - a - suoraputki - hyppy (palkka), Merrillä kova into palkalle ja minä myöhässä ja kontaktit roisku... monta yritystä, jos sanon hidastavan käskyn väärässä kohtaa niin Merri katsoo mua a:n harjalta ja juoksee ja loikkaa sitten. Jos olen liikaa jäljessä niin käskyn huutaminen oikea-aikaisesti on hiton vaikeeta.

Miten niin kontaktit kannattaisi opettaa koiralle kunnolla?!? Ts koiran suorittamaan kontaktiesteet jotenkin fiksummin...

Toisena harjoituksena oli Kajaanin kisojen hyppäri, ts se alkupätkä sieltä. Sinne mun ongelma hyppelöihin asti. Ja kylläpä olikin vaikeeta. Tuli kyllä sellainen olo, että minä en osaa mitään... Että takaisin maan pinnalle tultiin ja rytinällä niistä sunnuntai-illan taivaista. Sitkaasti Merri kyllä jaksoi toistoja, kun yritin erilaisia suoritustapoja kyseiseen kohtaan. Lopulta kun sylikääntö ei toiminut kun Merri ei irronnut viimiselle hypylle, valssikin oli tökerö niin persjättö oli tässäkin kohtaa meille se paras tapa suoriutua ko kohdasta. Mutta sitä ennen piti ottaa pari putken jälkeistä hyppyä ja niissäkin ohjasin koiraa ensin vaan hypystä ohi kun olin väärässä asennossa ja liikuin liian äkkiä ja ja ja ... On se vaikeeta.

...ja ne viikonlopun muut radat

A-kisa

Olisi ollut ihan hyvä ja hyvin vietävissä oleva rata. Mutta sitten tulee ne pari hyppyä vierekkäin (tietysti tämä kohta oli lähes lopussa) ensin koira hyppää aidan minusta pois päin eikä tarvitsisi tehdä muuta kuin liikkua muutamia askelia aidasta pois päin... Mutta mitä minä teenkään? Vain käännyn ja liikun aavistuksen, jolloin koiralla ei ole mitään muuta mahdollisuutta (jos lukee ohjausliikkeitäni) kuin hypätä se hyppy uudestaan.
Oi, miksi, miksi minä en opi - en sitten millään? B-kisa

Seuraava rata tuntuu kulkevan ihan hyvin, kunnes taas tulee jotain välistä veto hyppyjä (aiemmat välistä vedot sujuvat yllättävänkin hyvin ts ns ässän väärät). Ensimmäinen menee ihan hyvin, mutta toiselle käskytys on ilmeisesti myöhässä, huolimatonta tai jotain. Tai sitten Merri vaan on bongannut sen odottavan putken pään.. Karjaisulla saan koiran takaisin [just näin en sitten saa tehdä Nemin kanssa, ja toisaalta en kyllä varmaan ehtisikään - jos käsky on tullut myöhässä ja koira irtoamassa jonnekin esteelle niin sen pitää antaa mennä sinne eikä viime hetkellä käsketä sieltä pois...] ja saan sen suorittamaan aidan ja loppuradan kunnolla.
Paitsi että tulos on 15 ja aikaa, eli kiellon lisäksi pari kontakti-loikkaa, kun joku koiranohjaaja ei ole alkuunkaan katsonut että suorittaako koira niitä kontakteja vai ei...

C-kisa

Sunnuntain ensimmäinen startti, hyppäri. Ennen kuin päästään edes tutustumaan rataan niin mun ratasuunnitelma on lähes valmis. Peränurkassa olevat hypyt piti katsoa tarkemmin radalla, ja päätin tehdä sinne yhden persjätön.. Mutta muuten olotila oli harvinaisen varma ja rauhallinen - tämä on meidän rata, minä tiedän miten minä tuolla Merriä ohjaan.
Rata alkoikin hyvin, vauhtia riitti (varmaan jotain erheitä, puutteellisia käskytyksiä tms) oli, mutta enimmäkseen homma luisti hyvin.
Kunnes, miksi tämä kunnes piti tänne tulla? Radan 2.viimeinen este - suora putki ja ns väärästä päästä olisi pitänyt mennä sisään. Siis olisi. Rataantutustumisessa olin pelännyt, että jos sanon putki käskyn väärässä kohtaa - tai kiskon koiraa liikaa itseeni ja sitten käskytän putken niin "heitän" koiran väärään putkeen.. joten haltuunotto oli olematon, ja sitten tuli epätoivoinen "täällääääääääää..." -käsky josta ei ollut mihinkään. Koira oli jo bongannut sen putken väärän pään. Ja se siitä. Hylsy napsahti.
Mutta rata oli vauhdikas, ja se oli hyvä - siihen saakka.
Ja aikakin olisi riittänyt... (kaveri videoi radan) - että käännelläänpäs nyt vielä veistä haavassa

Harvinaista herkkua

Kilpailin viikonloppuna Merrin kanssa sen viralliset kisastartit nrot 195 - 198, eli vielä pari starttia pitää ottaa ennen kuin on juhlastartin paikka. Hetken aikaa ehdin vielä miettimään miten juhlistamme kahdettasadatta agistarttiamme  Seuraavat kisat ovat joskus ensi vuoden puolella ...

Vkon 48 kisat olivat kotikisat Haukiputaalla ja tuomarina oli vöyriläinen Eija Berglund.

Aloitetaanpa siitä parhaasta kisasta eli viikonlopun viimeisestä eli D-kisasta. Rata vaikutti vaikealta, siinä oli monta hankalaa paikkaa, useita sellaisia kohtia mistä olin vakuuttunut että voisin tehdä "merrit" tai munailla muuten vain.
Minien kisatessa istuskelin Merrin häkin edessä nuokkumassa ja mietin että on tämä hullun hommaa.. väsyttää ja jalka on rikki eikä ole täysin selviä säveliä radalle menon suhteen. Että mitenkäs tuo rata nyt hoidettaisiin pois alta...
Päätin sitten, että teen radasta paikallaolo ja persjättö treenin.

Ja niinpä kun meidän oli vuoro mennä radalle niin lähdössä meni tovi aikaa, kun en suvainnut sitä että Merri nousi paikaltaan - tai mitä ikinä siinä tekikään (en muista enää niin tarkkaan), mutta kuitenkin niin että kävin asettamassa sen uudelleen istumaan. Että tästä lähdetään vasta sitten kun minä niin sanon - hih, olen hitusen ylpeä itsestäni (jos se sallitaan), että tohdin nykyään tehdä niin kisoissa eikä sinne radalle ole liian hätäkkä ja kiire. Onhan se jo koettu, että kun Merri karkaa lähdöstä niin mulla menee kaikki pasmat radan suhteen ihan pieleen ... ja koko rata on yhtä kaaosta.

Mutta asiaan, eli siihen eiliseen rataan.
4-hypyn kohdalla olin hetken aikaa ohjaamassa koiraa suorittamaan ko esteen väärin - onneksi viime hetkessä muistin miten se piti mennä. Pujon jälkeen tein persjätön. A:lla muistin katsoa että koira tekee kontaktin. Ennen keinua olleella hypyllä käsky tuli turhan myöhään kun juoksin vaan enkä käskyttänyt koiraa ajoissa, onneksi se kuitenkin suoritti esteen. Keinun jälkeen oli putki ja pari vääntelyhyppyä (välistä veto) ja taas putki, jonka jälkeen tein persjätön. Sitten pituus ja ne pelottavat välistäveto hypyt (vierekkäin), niitä olin pelännyt etukäteen ja miettinyt että mitä ihmettä teen siinä kohtaa päätin olla tekemättä valssia koska ajattelin että tekisin sen kuitenkin väärään paikkaan ja huitoisin koiran väärin esteelle. Välistä veto kääntyilyt ovat mulle vaikeita en vain muista mihin suuntaan kroppaa pitäisi milloinkin väännellä. Joten tuossa paloi aikaa ts nysväsin siinä kauan. Mutta oikein meni.
Ja sitten enää yks hyppy ja oltiin maalissa - ilman virheitä - ja tulospalvelu toimi nopeasti ja kuulin heti että aikakin riitti!! Jahuu!!

0 ja sij. 3/11