Namien piilotusleikki..

... on meidän koirien keskuudessa hauskimpia "sisätila -leikkejä" mitä kuvitella saattaa. Ihmekös tuo, koirat pääsevät tohottamaan ja käyttämään nenäänsä - ja palkkana on namia (jonka voi pistellä heti löydettyään suuhunsa).

Toisaalta tässä on myös hyvä paikallaanolo -harjoitus. Sillä yleensä komennan koirat johonkin huoneeseen istumaan/maahan paikalleen samalla kun piilottelen nameja ympäri asuntoa. Välillä huutelen varmistukseksi "paikka" käskyä (kuten eilen), mutta en käy palkkailemassa niitä välillä. Ja osittainhan tämä on sitten sellainen "piilo paikallaolo" koska itse huitelen huoneesta toiseen...

Näitä piilotusleikkejä kun ruvettiin tekemään niin, että molemmat koirat etsivät, niin Nemillä meni jonkin aikaa (joitakin kertoja) ennen kuin se rupesi ihan itsenäiseen työskentelyyn. Aiemmin juoksi miljoonaa pitkin taloa Merrin perässä - nyt jo syöksyy itse tarkistelemaan eri paikkoja.

Tuossa vaan alkaa oma mielikuvitus loppumaan niiden "piilojen" suhteen, joten koirilla ei kauaa mene kun kaikki namit on löydetty. Mutta onpahan jotain aktivointia hetkeksi.. jos omistajaa muutoin laiskotuttaa.. ;)

Kana

Tilasin suomalaisen version Canis -lehdestä (kuten ilmeisesti niin monet muutkin koiraharrastajat), josta uusin numero ilmestyi postilaatikkoomme viime viikolla. Lehden eräästä artikkelista innostuneena (ja myös toisaalta siitä syystä, että Nemin kanssa juoksun takia touhuilut ovat jääneet aika vähälle viime aikoina) aloin opettamaan koirille uutta temppua. Ihan noin vain aktivointi mielessä, tuskin jaksan sitä "nenä-kosketus" menetelmää opettaa ihan loppuun asti, jotta sitä voisi käyttää agilityssä kontaktiesteillä.

Otin siis kasan nameja, pistin ne kuppiin tuolin päälle ja istuin lattialle. Koirat olivat tietysti innoissaan, että "jee, saadaan kohta namia". Nostin toisen käteni about koirien nenän kohdalle (kämmen auki) ja odotin. Koirat tarjosivat ties mitä temppuja ja ihmettelivät kun ruokaa ei tippunut. Lopulta Nemi hipaisi kuonollaan kämmentäni - ja samantien palkkasin sen toisella kädellä.
Aluksi Nemi ei tajunnut mitä kummaa se oli oikein tehnyt, ja istui taas terhakkaan näköisenä, antoi tassua ja meni maate. Mutta muutaman onnistuneen suorituksen jälkeen koiralla tuntui välähtävän päässä ja teki jo useita suorituksia peräkanaa.

Kun taasen Merri, se ei tuntunut millään oivaltavan, että mitä ihmettä se Kaisa meistä nyt haluaa :lol: Mutta lopulta Merrikin hoksasi tehdä muutaman kerran sen mitä siltä odotinkin, ja sekin oppi aika äkkiä mitä tällä kertaa vaadittiin palkan ansaitsemikseksi.

Tuossapa tuli sitten mieleen, että pitäisi olla itsellä enemmänkin kekseliäisyyttä opettaa koirille tällaisia turhanpäiväisiä temppuja. Siinä sitä on koirille jonnin verran aivojen käyttöä, kun koittavat miettiä mitä kummaa niiltä nyt odotetaan...

Vaikea laji

Huh, jopas Mari oli tehnyt vaikean harjoituksen Merrin agitreeneihin. Merrin kanssa pitikin ottaa rata pätkissä, koska minen saanut sitä kunnolla mietittyä ja muistiin tutustumisen aikana - joten eihän se treenaus oikein meinannut onnistua. Mutta tehtiin sitten pätkissä.

Positiivista: joku onnistunut persjättö ja leikkaus tuli tehtyä, käytettyä (parin viikon takaiseen tyyliin) molempia käsiä lähelle vartaloa jolla sain koiran lähemmäs itseäni yhdessä hankalassa viennissä (ja siitä taas vipattua seuraavalle esteelle).

Harjoiteltiin pätkää missä olisi pitänyt saada koira hakemaan itsenäisesti hyppy ilman että itse menee mukaan (hyppy, suora putki välissä jonne koira ei mennyt ja hyppy ekan hypyn rinnalla. se putken suu vaan siinä välissä). Tuota harjoiteltiin niin, että mä koitin ohjata ja näyttää kädellä ja Mari heitti pallon. Toimi kyllä kun olin menevinäni toista hyppyä kohti, mutten kuitenkaan siirtynyt "putken väärälle puolelle".

Pujotteluun viennit oli aika hankalia. Toisaalta oisin voinut suoriutua niistä paremmin mulla ois ollut parempi toimintasuunnitelma.

Merri oli aika äänekkäällä tuulella.

Jatkoryhmän treeni 22.3.-07

• Kunnon haltuunotto ja rauhallinen käskytys esteen 2 jälkeen ei toiminut
  monillakaan koirakoista. Täytyy yrittää muistaa, että koirat eivät
  tiedä eroa nähdessään ylösmenon eli onko kyseessä puomi vai keinu -
  jolloin saattaa tulla ikäviä lentokeinua ja sitä kautta kammo keinulle..
• Harjoitusradalla pöytä taisi olla hieman lähempänä 6 hyppyä kuin kuvassa, sillä jotkut koirat käväisivät pöydällä matkalla 7-hypylle.
• 4 hypyltä 5 vienti oli pitkä ja aiheutti joillekin hieman ongelmia
• 8 -putkeen syöttö kauempaa onnistui kivasti joiltakin koirakoilta
• muutamilla koirakoilla meno on reipastunut selvästi kauden aikana ja meno oli iloista ja sujuvaa!

***Kans MVA***

Huolimatta omasta epäonnestani niin mikä tärkeintä niin Merri ja mieheni pääsivät matkustamaan (ilman mahatautia) Latviaan. Matka oli mitä ilmeisimmin kaikin puolin onnistunut, sillä kotiin tuomisina heillä oli pokaali, kolme ruusuketta ja kolme titteliä. Titteleistä tosin tuo otsikon mukainen on virallinen vasta sitten joskus hamassa tulevaisuudessa... mutta ne tarvittavat cacibit on joka tapauksessa nyt koossa!

Merri on siis nykyisin virallisesti
FIN, N, PL & LV MVA, PL V-06, PZ V-06, MV-06 & LV-07 Little Honeys Darfi


Erkkari lähestyy, eli viikonloppuna suuntaamme Seinäjoelle. Ruotsinlapinkoiria on ilmoitettu ennätysmäärä eli jopa 14. Hienoa!

Kaikki ei mene aina suunnitelmien mukaan..

... allekirjoittaneeseen iski nimittäin norovirus kesken bussimatkan Iistä Helsingin Katajanokkaan (Viking Linen terminaanliin). Eipä siis auttanut tehdä muuta kuin pikainen soittokierros niille muutamille Helsingissä asuville ystäville, että kuka haluaisi majoittaa viikonlopun yli mahataudista kärsivän ystävänsä. Onneksi paikka löytyi (Kiitos Anne-Mari! ), sillä olo oli ihan kauhea eikä minusta olisi ollut matkustajaksi.
Joten niin vain kävi, että sillä välin kun muut siirtyivät laivaan niin minä seisoin taksijonossa ja huristelin pian Itä-Helsinkiin kärsimään ja toipumaan taudista (pari päivää meni kuumeessa, oksentelun, ripulin merkeissä - kamalan pääsäryn siivittäminä).
Maanantaina takseilin takaisin Katajanokkaan ja hyppäsin laivasta tulleeseen bussiin ja tulin muun porukan mukana takaisin kotiin.

Kaikki ei mene aina niin kuin luulisi..

... sillä allekirjoittaneen matka Riikaan päätyi aika lyhyeen ja jäin notkumaan Helsinkiin. Tarina meni pääpiirteittäin niin, että torstaina matkalla Iistä Viking Linen satamaan - jossain Lahen tietämillä vointini alkoi olemaan todella huono bussissa. Siirryin hetkeksi istumaan bussin etuosaan - josta jossain vaiheessa syöksyin bussin vessaan oksentamaan (ja..). Homma jatkui samaa rataa Katajanokalle asti, kun muut odottivat matkalippujansa ja käyttivät koiriaan kävelyllä niin minä ramppasin terminaalin naisten huoneessa. Alkoi olla selvääkin selvempää, että minusta ei olisi matkustamaan eteenpäin. Ei muuta kuin soittelemaan Helsingissä asuville ystäville ja kysymään pikaista majoituspaikkaa. Joka onneksi löytyi, joten otin kassin ja marssin taksijonoon. Torstai-illan tärisin kylmästä, kärsin kuumeesta ja ramppasin vessassa. Mikään ei pysynyt sisällä, ei edes vesi. Näin jatkui vielä seuraavan yön ajan. Samalla kärsin ihan karmeasta päänsärystä, jonka luulin johtuvan kahvin puutteesta, mutta ilmeisesti kyse olikin nestehukasta.. Perjantai-päivä meni vielä kuumeilun kourissa ja vessassa. Pe pystyin kuitenkin jo juomaan jotain, mutta syömistä en edes kuvitellut tekeväni. Lauantaina olo oli edelleen aika hutera, mutta sain sentään syötyä hieman jugurttia, mustikkakeittoa ja lopulta illalla yhden appelsiininkin. Tänään olo on ollut jo selkeesti parempi, joten tauti on varmaan selätetty. Päivällä söin hieman pastaa ja kanaa, jotka ainakin toistaiseksi (*kop kop*) ovat pysytelleet sisälläni. Aamupäivästä (kun vielä aurinko paistoi) kävin about tunnin kävelyllä, jonka jälkeen olo oli aika hyytelöä - parin päivän makoilu ja syömättömyys eivät ilmeisesti ainakaan paranna kuntoa ;) Niin, Merri ja Eetu jatkoivat torstaina ohjelman mukaan matkaansa Latviaan. Huomenna tulevat sieltä takaisin, ja hyppään heidän kyytiinsä Katajanokasta ja matkustan takaisin kotiin. Olen kyllä erittäin kiitollinen ystävälleni, joka majoitti minut täksi viikonlopuksi, sillä tuon noroviruksen (tai mikä lie) kourissa ei olisi tehnyt mieli matkustaa pätkääkään enempää kuin oli välttämätöntä. Varsinkin kun alussa tauti tuli niin vauhdilla ja yhtään pidättelemättä... (tällä koneella ei ole sopivaa selainta vuodatus kirjailuun - siksi kaikki teksti pötkössä, korjailen tekstin paremmin luettavaan muotoon myöhemmin omalla koneellani)

Intiöön ja Riikaan

Koko laumaamme odottaa pidennetty viikonloppuloma. Nemi menee juoksulomalle Intiöön ja Merri & loppulauma suuntaa Riikaan. Latvian reissun matka-aikataulu on suurinpiirtein tällainen:
# to 15.3. lähtö Iistä (muut tulevat sinne mistä tulevat..)
 ... ruokatauko Viitasaarella
 ... Helsingissä illalla, laiva lähtee klo 21
# pe 16.3. Tallinna, laivasta pois klo 7
 ... ajo Tallinnasta Riikaan
... majoittuminen hotelli Tomoon
# la 17.3. näyttelyyn
... kehään Merrin kanssa n klo 14
# su 18.3. iltasella / iltapäivällä paluu kohti Tallinnaa
... laivaan puolenyön tietämillä
# ma 19.3. aamupäivä Tallinna - Hki
... ulos laivasta ja bussiin

... ja illalla ollaan kotona.

Viime sunnuntain tokoamiset

Täysin uutena asiana mulle (+Merrille) harjoittelimme merkkiä. Eli merkki-törpön kiertämistä. Ohjasin koiran siis namilla kiertämään merkki-ämpärin ja palkkasin kiertämisen jälkeen. Muutaman toiston jälkeen otin käsky sanankin mukaan ('merkki'). Teimme muutaman toiston, ja sitten seuraava koirakko siirtyi harjoittelemaan ja me menimme syrjään (otin tuolloin jotain pienempiä juttuja kuten sivulle tulemista tai pieniä seuraamispätkiä tai annoin koiran vaan olla ja nuuskuttaa). Jahka koko kierros oli mennyt läpi ja oli taas meidän vuoro harjoitella merkillä niin pystyin jo lähettämään Merrin merkille 1-2 metrin päästä. Näytin kyllä samalla kädellä ja tein pienen kaarrosliikkeen, jotta Merri tajuaisi mitä ajan takaa. Hyvin se jo näytti oppivan että sen ei todellakaan tarvi tehdä mitään muuta kuin kiertää se törppö.
En ottanut mukaan vielä mitään pysäyttämisiä enkä mitään sellaisia. Kunhan Merri vain kiersi ämpärin niin sillä hyvä.

Aluksi Merri oli kyllä ihan ihmeissään, hyppi törpön yli. Kosketti sitä tassuillaan tai kuonollaan. Mutta loppujen lopuksi hyvinkin pian tajusi mitä sen odotetaan tekevän.

**Otinpa sitten pari päivää sitten kaapista pienen ämpärin ja laitoin sen lattialle, jotta olisimme harjoitelleet kotonakin tätä 'merkkiä'. Mutta mitä tekee Merri? Hyppii, potkii, kantaa, koskee, kiertää - mutta juoksee välillä läheiselle sohvalle - jne Noo, saatiin me pari kunnon harjoitusta tehdyksi, jahka mä lakkasin nauramasta.
Otin saman myös Nemin kanssa. Toimi paremmin eli mun ei tarvinnut nauraa niin paljon. Mutta kumpikaan koirista ei varmaan ymmärtänyt, että mitä ihmettä siinä muka nyt sitten tehtiin. Että noin pienistä jutuista Kaisa on tyytyväinen ja antaa namia. Vaikka Merri ois voinut samassa ajassa tehdä niin paljon muutakin
**

Lisäksi harjoittelimme noutoa. Huomiona meille oli se, että mun täytyy ruveta kiinnittämään huomiota siihen, että Merri tuo kapulan yhdellä käskyllä. Toisinsanoen en saa itse pälpättää käskyjä.. Kokeilinkin kyllä ja hyvin Merri hakee kapulan yhdelläkin käskytyksellä - tai jos ei hakenut niin olin vain hiljaa ja kohta koira kipitti kapulan luo. Positiivista oli se, että Merri ottaa kapulan ihan hyvin suuhunsa eikä leiki sillä tms. Ja toisaalta ei varasta hakuun eli odottaa haku -käskyä.
Pidon ja annon kanssa on vielä kovasti töitä, Merri joko tiputtaa kapulan heti tai odottaa tovin ja tiputtaa sitten. Tiputuksesta en toki palkkaa. Mutta on kovin hidasta tuo ajan pidentäminen, mutta jospa se siitä.

Ongelmana noudossa on se, että Merri tyrkyttää tassuaan samalla kun tuo kapulan. Eli sanoo päivää joka kerta kun tuo sen kapulan. "ota nyt tää".

Muutoin treenailin liikkeestä seisomista, ja seuraamista hieman. Seisomisessa tarvii pieniä apuja, jotka pitäisi häivyttää pikkuhiljaa pois...

Maksapasteija on kallista

Merri kävi tänään Eläinlääkärissä nauttimassa puoltoista tablettia matolääkettä (Drontal tai jotain), nokareen maksapasteijaa ja pari palaa juustoa. Saaden samalla passiinsa merkinnän tuosta aamiaisesta. Koiruus käväisi samalla puntarilla, ja hyvältä näytti edelleen. Eli Merri painoi hitusen alle 12kg.