Vähän syksystä (ja loppukesästä)

 Kuten oletinkin, niin ei päästy Okk:lle rallytokoilemaan. Moni muukin jäi rallysta ryhmien ulkopuolelle. 

Koiratanssiin päästiin iloksi ja onneksi mukaan. Meidän reenit ovat siis sunnuntaisin (ylläri) klo 18.30-19.30. Joka toinen kerta on ohjattua ja joka toinen sitten vastaavasti omatoimitreenit. 

4.9 on se Oulu kr minne olen Taran ilmoittanut. Viimeinen näyttely mikä on tiedossa (/minne on ilmottu). Luultavasti viiminen junnuluokan näytelmä. Aikataulut tulivat vasta, Tara on ainut ilmoitettu ruotsinlapinkoira. Sille nyt olisi ihan se ja sama vaikka joku sen voittaisi kehässä, mutta helpompaa kun ei ole muita rlk'ia ... (voi keskittyä oman koiran kanssa säätämiseen, rotu on nopeampaa ohi kun on vain yks, ei tarvi miettiä kuuluuko mennä kehään uudestaan "kilpailemaan sijoituksista" jne). 

5.9 aamulla vien Taran luustokuviin; selkä, lonkat ja kyynärät ovat tarkastelun kohteena. Nämä siis Sunissa. 

Kamusta kysyin, niin onnistuu mun käyttää koira siellä silmätarkissa vaikka en itse saa laitettua silmätippoja koiralle (koska käsien tärinä), joku hoitaja voi tehdä mun puolesta sen tippa-asian. Tätä silmätarkkiaikaa en ole vielä kuitenkaan varannut. 

Puolanka ryhmis 2022

 Ihan vähän tuli eilen mietittyä, että miks piti Tara Puolangalle mennä ilmoittamaan. Voisi kait sitä ehkä sunnuntain muutenkin viettää kuin koiranäyttelyssä? Mutta niinpä sitä vaan herättiin hieman seiskan jälkeen, käytettiin koirat lenkillä, syötiin aamupalat ja minä & Tara hypättiin autoon ja lähdettiin ajelemaan kohti näyttelypaikkaa eli Ylikiimingin kautta Puolangalle ja siitä kohti Paltamoa. Näyttely pidettiin Puolangan Moottoriurheilukeskuksessa. 

Taisin olla näyttelypaikalla 11 aikaan. Liikenteenohjaus sujui hyvin ja sain auton parkkeerattua. Köytin mustekaloilla häkin ja tuolin kaljakärryyn, pistin repun selkään ja lähdin koiran kanssa tallustamaan kohti näyttelyaluetta. Parkkiukot olivat avuliaita ja kertoivat mistä kannattaa kulkea ja mistä kehäalue löytyy. Portilla ei tarvinnut kaivella repusta koiran papereita, koska ne tarkistettiin pistokokein eikä arpaonni langennut meidän kohdalle. 

Meidän esiintyminen oli aikataulun mukaan klo kolmetoista kehässä kuusi. Parin kehän välistä kiersin kuutos kehän taakse, jonkun muun "leirin" (häkin ja tuolin) taakse. Ihan kehän viereen en mennyt, jotta saatiin vähän omaa rauhaa. Suomenpystykorvia esiintyi "meidän" kehässä kolmisenkymmentä ennen Taraa. 

Eilen olin lukenut Koiranäyttelyt fb-ryhmästä moitteita näyttelypaika kivisistä kehistä. Samassa paikassa oli siis myös eilen ryhmänäyttely (eri ryhmille kuin tänään). Varauduin sellaisilla kengillä millä on parempi liikkua kivisellä kentällä ja olin kiitollinen ettei tällä kertaa tarvinnut liukastella nurmikolla (vrt Iin nly viikko sitten). 

Kehäily meni kait ihan ok:sti. Itse tosiaan uskalsin liikkua vähän reippaammin kuin Iissä. Tuomarin tutkiessa Taraa koira ei tarvinnut tukea (joskus tulee vähän varmisteltua vieressä ettei koira venkoile tai väistele). Tuomari katsoi koiran ilmeen ja korvien asennon vinkulelun avulla, se oli Tarasta kivaa se. Koiraa seisottaessani mun ympärillä pörräs joku ampiaismehiläispaarma -tyyppinen surisija. Huidoin sitä hiiteen ja Tara päätti, että seisoo niin, että pylly on tuomaria kohti ... Onneks tuomari oli ehtinyt sitä ennen nähdä jo kaiken oleellisen eikä tuo loppu pyllyily vaikuttanut arvosteluun (ainakaan sitä alentavasti). 

Lupaava jun -narttu, joka tarvitsee vielä aikaa kehittyäkseen raameihinsa. Hyvä luuston vahvuus, lupaava pää ja ilme, hyvät korvat, purenta. Kapea eturinta, runko saa vielä täyttyä. Tasapainoisesti kulmautunut. Hyvä ylälinja. Vielä löysyyttä etuliikkeissä, takapotkua voisi olla enemmän. Lupaava karvanlaatu, hyvä luonne.

JUN ERI1 SA PN1 SERT JUN-SERT JUN-ROP ROP 

Tuomari Kati Kilpeläinen-Turunen

 

Palkintoja kun menin hakemaan niin ilmeisesti nettiin ei oltu merkattu kaikkia tuloksia vielä, oli siinä palkintovastaavan kanssa keskustelua, että mitä Tara saikaan. Voi olla, että ois pitänyt saada yks palkintokortti enemmän, en ole varma, mutta eipä tuolla mitään väliä ole. Vaihtoehtoina oli pokaalit, pyyhkeet ja showlinkin lahjakortit; otin tosiaan lahjakortit kun pokaaleilla ei tee mitään ja pyyhkeitä on vaikka kuinka paljon ... (ehkä ne ois toki voinut antaa jollekin vaikka joululahjaksi 😀). Kävin kehällä sanomassa, että ilmeisesti Taralta (ts näytin tuloslappua, että tältä koiralta) puuttuu jotain tuloksia verkosta, korjasivat sitten omiin kirjanpitoihinsa ne tulokset (ja nettituloksetkin korjautuivat jonkun ajan päästä). 

Ainiin, otin koiran mukaan kun menin palkintoja hakemaan. Siinä kun jonotettiin palkintoja niin Tara pisti maate. Ai, että 💖 siinä sitä oli monenlaista kulkijaa, kaksi- ja nelijalkaisia, jonottajia ja ohi meneviä. 

Käytiin isossa kehässäkin pyörähtämässä (ts kahdessa, kun oli ensin bis-juniorikehä ja sitten yhdistetty kehä 1-ryhmän ja 5-ryhmän ropeille), siitä ei tarttunut käteen muuta kuin kokemusta. 

Terveyslähete ja koirahistoria

 Tilasin Taralle Kennelliitosta terveyslähetteet, mitkä pitää olla tehtynä ennen kuin koiran voi viedä virallisiin terveystutkimuksiin. Tuo lähete on voimassa puoli vuotta, joten ei ole niin päivälleen milloin sen tilaa (tai milloin koiran käyttää tarkeissa). 

Koska tässä elokuussa on kaikenlaista säätöä (esim noita näyttelyitä) niin menee syyskuun puolelle ennen kuin Tara käy luustokuvissa; aikaisintaan syyskuun ensimmäisellä täydellä viikolla kun Oulu kr on neljäs syyskuuta. 

Kikin namitestit - makuraati vol. 10

 

Luleåsta paluun jälkeen hain kaupasta koirille namivaraston täydennystä. Nämä kaikki löytyivät lähi k-kaupasta (supermarket). Takana olevassa purnukassa luulin olevan helposti murrettavia "taskunameja" mutta ne eivät ole tasalaatuisia, jotkut ovat suurempia kuin toiset ja jotkut kovempia kuin toiset. Pienempiä versioita Kiki syö välillä ihan mielellään ja välillä katsoo, että luuletko mun lankeavan tähän. Taralle tietty maistuu nuokin. Mutta tuskin ostan niitä jatkossa. Nuo Kana-silakka -namit olivat uutuus, ts uutuus meille, joten ostin niitä pari pussia testattavaksi. Ne ovat rakenteeltaan hieman turhan kovia (osan sain silti murrettua poikki), mutta yllätyksekseni maistuivat myös Kikille. Saatanpa ostaa niitä jatkossakin. Tai eikait se yllätys ole, että ne Kikille maistuvat kun ovat kalanameja ... 

Muutoin lähikkaupan koiraherkkuvalikoima oli huonontunut puolen vuoden aikana. Kaupassahan vaihtui kauppias ja valikoimat ovat muutenkin menneet hieman uusiksi (plus tuotteet ovat vaihtaneet paikkaa eikä "mitään löydy enää mistään"). 

Miksi kaikki tapahtuu sunnuntaisin?

 Höntsäkurssi ois haluttu sunnuntaille. Noh, se ei toteudu se kurssi kun meitä oli muitakin kuin minä, jotka kertoivat, että eivät osallistu vetohommiin jos oma koira ei pääse ryhmään. Muitakin joilla ei ollut talkoopisteitä ja joille voitu luvata ryhmäpaikkaa. Tosin mulle ei ois käynyt edes se sunnuntai kun panttaan sitä päivää koiratanssille (ja kerran kuussa olevalle tokolle). Vaikka mitään tietoahan ei ole siitä, että oltaisiin edes pääsemässä sinne tanssitunneille. 

Okk:lla on nyt ryhmiinhaku eri lajeihin käynnissä. Täytin huvin ja huumorin vuoksi Taralle myös rallytokoon ryhmähakuilmoittautumisen. Vaikka se ei ole reenannut lajia kuin pari kertaa koko pienen elämänsä aikana. Eikä meillä ole niitä talkoopisteitä tietty tähänkään. Ihan vaan heittelen arpakuutioita säkkiin ja kattelen saadaanko jostain jotain. Rallytokon treenipäivät ovat muuten sunnuntai (tadaa) ja torstai, ilmoitukseen laitoin, että sunnuntait eivät käy meille. 

Kesällä pohdin myös, että olisinko hakenut Taralle Ihana Koiruus -koirakoulusta tokoryhmäpaikkaa. Mutta kun selvisi, että siellä tokot ovat (arvaatte varmaan) sunnuntaisin, niin päätin unohtaa koko jutun. Tässä vaiheessa laitoin Jennille viestiä hänen tokoistaan ja päädyttiin sitten siihen tokotukseen (sunnuntaille). Tämän jälkimmäisen sunnuntaitreenin ostin/otin sillä kun reenit ovat vain kerran kuussa, että jos ollaan koiratanssissakin niin kerran kuussa ei ole mikään paha menetys Taran tanssiuralle jos Kiki tanssii koko tunnin (kuvainnollisesti) ja Tara tekee vähemmän (tai ei osallistu ollenkaan). 

Sitten kyselin eräistä agireeneistäkin. Arvoskelen ees-sun-taas tätä Taran agiasiaa. Ne reenit mistä kyselin, olisivat myös sunnuntaisin ... 

Ii ryhmis 2022

 Kävin eilen Taran kanssa Iissä ryhmänäyttelyssä. Ruotsinlapinkoiria oli ilmoitettu vain yksi, eli Tara. Kehän (nro 1) arvosteli Tarja Kallio. Tuomari oli entuudestaan ihan outo mulle. Hauska, että nyt kun Tara aloittelee näytelmäuraansa niin vastaan on tullut (ja tulee) useampi tuomari jotka on uusia tuttauvuksia. 

Arvostelu oli tällainen:

Hyvä koko. Riittävät mittasuhteet. Kokonaisuutena vielä kevyt. Feminiininen, kevytkuonoinen pää, jossa otsapenger saisi olla selvempi. Hyvä kaula. Vielä niukka eturinta. Hyvä rintakehän pituus, joka saa vahvistua kauttaaltaan. Kevyehkö raajaluusto. Polvikulma saisi olla selvempi. Hieman alaskiinnittynyt häntä. Liikkuu vielä kovin kapeasti takaa ja leveästi edestä, hyvä sivuliike. Hyvä karvanlaatu.

JUN EH1

Tuomari mittasi Taran, mittakeppeily sujui ihan ok:sti. Samoin koiran käsittely muutenkin. Tara oli vähän tohkeissaan, mutta saa kait sitä ollakin. Ennemmin iloinen junnukoira kuin maansamyynyt (niitäkin on nähty ja koettu). Häntä piti tutkia, kun Tara heilutti niin kovasti häntää ettei siitä muuten saanut selvyyttä millainen sen kiinnitys on. Liikkeistä mentiin pari kertaa kehä ympäri, toiselle kerralle tuomari kehoitti nopeuttamaan vauhtia, mutta en paljoa uskaltanut kun nurmikko oli märkä (ja epätasainen). Kerran mentiin edestakaisin (nurkasta nurkkaan). En saanut mitenkään kauhian nätisti koiraa liikkumaan (en vaan osaa koirien näyttelyliikuttamista), mutta oishan se huonomminkin voinut mennä; koira ei esim riekkunut hihnassa. 

Heti muuten havainto tohon "en osaa liikuttaa koiraa kehässä lauseeseen". Testasin koiran liikutusta ennen kehää kehän ulkopuolella. Ihan seminätisti se meni, ihan järkevöhköllä askellajilla. Ei ottanut häiriötä muista paikallaolijoista ja ei huutanut. 

Mitä lie sitten tapahtui kun oltiin kehässä? En ollut itse rento tai itsevarma ja koira komensi mua minkä kerkes 😁 Toki siinä soratiellä mikä oli kehän ulkopuolella oli itselle helpompi liikkua kuin siinä märkämöykkyisellä nurtsilla. 

Näyttelyjärjestelyistä sen verran, että järjestäjät eivät olleet ilmeisesti arvanneet paikalle tulevan niin paljon väkeä. Koska minä ja moni muu joutui parkkeeraamaan tienvarteen. Parkkipirkot- ja pekat huitoivat vaan tietä eteenpäin ja siellä ei sitten liikenteenohausta ollutkaan eli ei siis parkkipaikkoja. Noh, pääsihän sitä sieltäkin kävelemään näyttelypaikalle, ja poiskin pääsin (eikä tullut sakkoja), joten loppu hyvin kaikki hyvin sen osalta. 

Näyttelypaikalla kävin ensin ilmoittamassa koiran ja viemässä häkin kehän viereen ja vasta sitten hakemassa koiran. Alunperin ajattelin, että odottelen autossa jonkun aikaa. Kun oltiin hyvissä ajoin paikalla. Mutta koska sade hellitti (satoi about kaatamalla kun ajoin kotoa näyttelypaikalle), niin päädyin kuitenkin menemään koiran kanssa kehän viereen odottamaan meidän esiintymisvuoroa. Tara ensin haukahteli häkissään mutta rauhoittui kuitenkin (loppujen lopuksi melko nopeasti). Ääniseuraa sillä oli kun ympärillä oli parisenkymmentä pystykorvaa joista jotkut keskustelivat kovastikin. Itselle muistiin, että seuraavalle näyttelyreissulle kannattaa ottaa tuoli matkaan. 

Kotiin saavuttuamme istahdin lattialle ja Tara tuli jalkojen väliin nukkumaan. On se kyllä hassu mussukka 💛

Hakutanssiin ja muita suunnitelmia

 Vaikkei olla talkoiltu, niin laitoin silti hakemuksen vetämään okk:n tanssiryhmään. Ymmärrän jos ei päästä, mutta harmittaahan se jos ei päästä ryhmään. Kun jätin Kismalle hakematta ens kaudelle ja jos ei päästä Okk:lle niin pitää sitten laatia joku plan b, jotta saan Taraa aktivoitua tarpeeksi. Vähän ehkä hirvittää jos treenaukset jää omatoimihommien varaan (tietäähän sen kuinka laiska allekirjoittanut on; Luleåssakin sujui niin hienosti ja ahkerasti omatoimitreenailut. Eli ei sujunut). Ja joo, muistan kyllä, että on ne Taran tokot kerran kuussa ettei me ihan tyhjän päällä olla. 

Niin ja onneksi on lappalaiskoirat; niille on tulossa omatoimitreeniryhmä syksylle 💗

Okk:lle on ehkä tulossa joku höntsäilykurssi. Ajattelin, että se voisi olla Kikille hyvä. Se pääsisi ryhmään ja voisi tehdä sitä sun tätä (tarkoitus ilmeisesti tehdä erilajeista eri juttuja, tai ehkä jotain mikä ei suoranaisesti liity mihinkään lajiin). Ilmoittauduin harkinnan jälkeen myös vetäjän rooliin, mutta se on vielä hyvin vaiheessa, siis, että milloin treenit ovat ja että pääseekö oma koira mukaan jos on vetäjänä. En nyt vielä suoraan ilmoittanut, mutta jos Kiki ei pääse ryhmään niin ei mua sitten nappaa vetää mitään treenejäkään. Joo, treenien vedosta saisi talkoopisteitä (kullekin vetäjälle ei tulisi niin paljon vetovuoroja että kerrat riittäisivät kouluttajaetuihin, joilla saa siis omatoimioikeuden halliin ja yhden treeniryhmäpaikan yhdelle kaudelle), mutta ne pisteet vaikuttavat tulevien kausien ryhmäpaikkahakuihin, ja voi olla ettei niillä parilla (en tiedä montako, mutta tuskin kauheasti) pisteellä ole mitään vaikutusta/hyötyä mihinkään. Aah, ja ainiin, höntsäpäivää ei ole vielä päätetty, toistaiseksi mun päivätoiveet ovat alakynnessä, joten luultavasti sitä kautta pulpahdan ulos koko touhusta. 

Paluumuuttajat

 

Tässä vielä muutama kuva Luleåsta, viikko ennen kuin pakattiin kimpsut ja kampsut ja muutettiin takaisin Kiiminkiin. Mahdollisesti palaan kuvin ja tarinoin vielä Luleåssa vietettyyn aikaan, josta bloggasin lopulta melko vähän ... 

Nyt sitten mietin koirien syksyn aktivointikuvioita ja muita Suomiarjen pyörityksiä. Saas nähdä millainen treenipaketti (ja muu aktivointi) saadaan tulevalle kaudelle kehiteltyä. Jotain verkkoja on vesillä, voi olla että tulee muutoksia olettamuksiin.