Kävin eilen Taran kanssa Iissä ryhmänäyttelyssä. Ruotsinlapinkoiria oli ilmoitettu vain yksi, eli Tara. Kehän (nro 1) arvosteli Tarja Kallio. Tuomari oli entuudestaan ihan outo mulle. Hauska, että nyt kun Tara aloittelee näytelmäuraansa niin vastaan on tullut (ja tulee) useampi tuomari jotka on uusia tuttauvuksia.
Arvostelu oli tällainen:
Hyvä koko. Riittävät mittasuhteet. Kokonaisuutena vielä kevyt. Feminiininen, kevytkuonoinen pää, jossa otsapenger saisi olla selvempi. Hyvä kaula. Vielä niukka eturinta. Hyvä rintakehän pituus, joka saa vahvistua kauttaaltaan. Kevyehkö raajaluusto. Polvikulma saisi olla selvempi. Hieman alaskiinnittynyt häntä. Liikkuu vielä kovin kapeasti takaa ja leveästi edestä, hyvä sivuliike. Hyvä karvanlaatu.
JUN EH1
Tuomari mittasi Taran, mittakeppeily sujui ihan ok:sti. Samoin koiran käsittely muutenkin. Tara oli vähän tohkeissaan, mutta saa kait sitä ollakin. Ennemmin iloinen junnukoira kuin maansamyynyt (niitäkin on nähty ja koettu). Häntä piti tutkia, kun Tara heilutti niin kovasti häntää ettei siitä muuten saanut selvyyttä millainen sen kiinnitys on. Liikkeistä mentiin pari kertaa kehä ympäri, toiselle kerralle tuomari kehoitti nopeuttamaan vauhtia, mutta en paljoa uskaltanut kun nurmikko oli märkä (ja epätasainen). Kerran mentiin edestakaisin (nurkasta nurkkaan). En saanut mitenkään kauhian nätisti koiraa liikkumaan (en vaan osaa koirien näyttelyliikuttamista), mutta oishan se huonomminkin voinut mennä; koira ei esim riekkunut hihnassa.
Heti muuten havainto tohon "en osaa liikuttaa koiraa kehässä lauseeseen". Testasin koiran liikutusta ennen kehää kehän ulkopuolella. Ihan seminätisti se meni, ihan järkevöhköllä askellajilla. Ei ottanut häiriötä muista paikallaolijoista ja ei huutanut.
Mitä lie sitten tapahtui kun oltiin kehässä? En ollut itse rento tai itsevarma ja koira komensi mua minkä kerkes 😁 Toki siinä soratiellä mikä oli kehän ulkopuolella oli itselle helpompi liikkua kuin siinä märkämöykkyisellä nurtsilla.
Näyttelyjärjestelyistä sen verran, että järjestäjät eivät olleet ilmeisesti arvanneet paikalle tulevan niin paljon väkeä. Koska minä ja moni muu joutui parkkeeraamaan tienvarteen. Parkkipirkot- ja pekat huitoivat vaan tietä eteenpäin ja siellä ei sitten liikenteenohausta ollutkaan eli ei siis parkkipaikkoja. Noh, pääsihän sitä sieltäkin kävelemään näyttelypaikalle, ja poiskin pääsin (eikä tullut sakkoja), joten loppu hyvin kaikki hyvin sen osalta.
Näyttelypaikalla kävin ensin ilmoittamassa koiran ja viemässä häkin kehän viereen ja vasta sitten hakemassa koiran. Alunperin ajattelin, että odottelen autossa jonkun aikaa. Kun oltiin hyvissä ajoin paikalla. Mutta koska sade hellitti (satoi about kaatamalla kun ajoin kotoa näyttelypaikalle), niin päädyin kuitenkin menemään koiran kanssa kehän viereen odottamaan meidän esiintymisvuoroa. Tara ensin haukahteli häkissään mutta rauhoittui kuitenkin (loppujen lopuksi melko nopeasti). Ääniseuraa sillä oli kun ympärillä oli parisenkymmentä pystykorvaa joista jotkut keskustelivat kovastikin. Itselle muistiin, että seuraavalle näyttelyreissulle kannattaa ottaa tuoli matkaan.
Kotiin saavuttuamme istahdin lattialle ja Tara tuli jalkojen väliin nukkumaan. On se kyllä hassu mussukka 💛
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti