Uus vuos - pois kottoo

 Tultiin viettämään vuoden vaihdetta Rovaniemelle. Oltiin täällä vuos sittenkin ja koin jotenkin hyväksi tavaksi koiran kannalta. Vaikka ollaan keskustahotellissa (silloin Pohjanhovissa, nyt Scandic Cityssä) ja vaikka tänne ihan varmasti kuuluu ilotulitteiden ääniä. 

Tarasta nyt ei vielä tiedä miten se tulee paukkeeseen yms reagoimaan. Luultavasti ja valitettavasti varmasti ottaa kaikuja Kikin käytöksestä (elämä on), mutta toiv sille ei jäis ne reagtiot päälle. 

Tällaisessa pois-kottoo -uudessavuodessa on mielestäni se hyöty, että koira ei sitten pelkää sitä kotiseutua. Monesti on näet ollut niin, että uuden vuoden jälkeen on mennyt monta päivää siihen kun koira on arastellut ja kuulostellut pienempiäkin rapsahduksia ihan normaaleilla lähikorttelilenkeillä. Nyt jos se ei yhdistä niitä ydinsotaräjähdyksiä omaan lähitienooseen niin sen ei tarvitse "kulkea varpaillaan" tutuilla lenkkireiteillä. Niin pitkä vaikutteinen Kikikään ei ole, että kun seuraavan kerran tullaan Rovaniemelle (en tiedä kuinka monen kuukauden kuluttua), että se ahistuisi täällä lenkkeilystä. 

Kotoa lähdettiin sen verran ennen vuoden vaihdetta (29.päivän aamupäivä) ettei Kiimingissä vielä innokkaimmatkaan paukuttelijat räjäytelleet mitään. Fb päivitysten perusteella ympäri Oulun seutua on ilotulitteita ammuttu jo useampana päivänä, onnistuttiin välttämään ne ja eipä olla kuultu Rovaniemelläkään paukuttelua ennen vuoden viimeistä päivää. Liekkö vain hyvää tuuria vai onko täällä fiksumpaa sakkia kuin kotiseudulla? 

Tässä muutama kuva tämän päivän lenkiltä (täällä on muutama aste pakkasta ja lunta on satanut koko päivän). 

Kampaushetki 19/21

Viikon 50 alkupuolella kampasin Taraa kunnolla. Samalla tuli havaittua, että hetken verran pikkukoira antoi harjailla itseään eli melkeen jopa oli rauhassa tovin ... :D Tuon viikonlopussa oli tarkoitus mennä Helsinkiin pentunäyttelyihin (Messari), mutta nepä sitten peruuntuivat koronan takia (vain pentujen näyttelyt peruttiin, aikuisten koirien näyttelyt pidettiin). 

Joulukuun huolto

 Koirat kävivät Vakkurin käsittelyssä viime viikon keskiviikkona. Kikille oli tunnin aika ja Taralle puolen tunnin aika siihen perään. Pikkuisen jo Tarastakin löytyi lihaskireyksiä eli hoidettavaa - Kikillä oli muunmuassa selkä jumissa. 

Seuraava huoltopäivä on 24.1.22

Kampaushetki 18/21

 Harjasin Kikiä lauantaina, sillä oli jonkin verran taas irtovillaa päällykarvan alla. Sterkatun nartun säännöllinen harjaus on kyllä tärkeää, koska se ei näytä (juuri ikinä) karvanlähtöä päällepäin. Eipä jää sitten alukarva muhimaan ihoa vasten (jos on irtoamassa tai muuten vaan tumpussa). 

Kolmas kerta aksaan valmistavalla kurssilla

 Viime viikon tiistain agilityn alkeiskurssilla Tara meni ekan kerran putkesta läpi. Ihan ihan ensimmäinen kerta ei mennyt koiranuorukaiselta kuin vetta vaan, vaan kyllähän se koiraa jänskätti se putki. Annika piti koiraa ja minä olin kutsumassa Taraa suoran putken toisessa päässä. Miksi namien luo ei voinut vain tulla, miksi piti mennä jonkun luolan läpi? Pari kertaa Tara oli vähän sitä mieltä, että pitääkää putkenne, mutta sitten se oivalsi, että oikeestaan se putki on ihan kiva juttu ja viimeisellä kerralla karkasi putkeen 😁 (ja sai karkaamisestaan palkkion). 

Lisäksi harjoiteltiin pupuasentoa (ei oikein onnistunut meiltä), kumartamista (liittyi jotenkin keinun tekemiseen), nenä kosketusta purkin kanteen, palkalle hetsausta ts etupalkkatreeniä (kysyin voiko käyttää vinkulelua, oli ok - Tara pystyi hienosti leikkimään hallissa ja sille lelupalkka oli tuossa harjoituksessa hyvä). Tehtiin myös peruuttamista, tuolla se tehtiin niin, että ohjaaja istui selkä seinää vasten ja piti nameja/palkkaa lähellä vartaloa, sitten vain odotettiin, että koira alkoi tarjoamaan edes pikkuriikkistä peruutusta. Ja alkoihan Tara 😊 eli ainakin alkuopetukseen tuo näytti Taralle toimivalta tavalta saada se peruuttamaan. Pitäisi varmaan joku käskysana ottaa siihen vähitellen ja testailla missä vaiheessa muissakin yhteyksissä koira osaisi toiminnon (eli että mun ei tarvi aina istua lattialla jotta koira peruuttaa). 

Kikin suuri hammasremppa

Lopulta Kiki kävi hammasoperaatiossa samalla eläinlääkärillä, joka on poistanut Nemiltäkin aikoinaan muutaman hampaan eli Anu Tulokkaalla joka työskentelee Haukiputaalla (Herttainen). 

"Kikiltä poistettiin heiluvat hampaat: 103, 110, 201, 202, 209, 301, 302, 310, 311, 401 ja 402 sekä aiemmin otettujen röntgenkuvien ja tämän päivän tutkimuksen perusteella kaksi heilumatonta, mutta tulehtunutta isoa poskihammasta: 108 ja 309. 

Lemmikkinne hampaat on hoidettu inhalaatioanastesiassa. Anestesia ja herääminen sujuivat ongelmitta. Tällä välillä kertynyt plakki ja hammaskivi poistettiin ja syventyneet ientaskut puhdistettiin huolellisesti. Ientaskut ja hampaat tarkastettiin, huomiot kirjattiin hammaskarttaan. Hampaiden poistokohdissa on puudutusta. Tulehdusten vuoksi tikkejä ei laitettu. Operaation yhteydessä Kiki on saanut tulehduskipulääkkeen ja pahoinvoinninestolääkkeen pistoksena.

Seuraava hammaskivenpoisto viimeistään elo-syyskuussa. Tarvittaessa aiemmin, jos oireita ilmenee."

Koko homma maksoi 766,15 €. Mukaan saatiin kipulääkettä (Metacam), antibioottia (Clavaseptin) ja maitohappobakteeria (Tehobakt). 

Eli se toisen ell-aseman ennustama "useita hampaiden poisto-operaatioita" vaihtui yhteen ja seurantakäynteihin (joita nyt olisi varmaan ollut toisessakin vaihtoehdossa tiedossa).