pIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIPPpppp
Olisikohan tämän illan treeneistä muuta kerrottavaa?
Eipä juuri. Kiki ei oikeen voinut keskittyä. Hirvee stressi päällä likipitäin kokoajan. Hieman ehkä erilaisempi kuitenkin kuin se "taivas tippuu niskaan, hui kun kaikki pelottaa".
Olisi pitänyt treenata liikkeestä istumista, mikä olisi ollut meille uus juttu, mutta jätettiin se suosiolla väliin kun Kikin mielentila ei ollut sellainen että uusia juttuja olisi kannattanut tehdä. Joten tehtiin liikkeestä maahanmenoa, josta on ollut Kikin luottoliike ts tykkää tehdä sitä ja osaa sen jo melkohyvin joten siitä näkee että pystyykö Kiki mihinkään (kuinka paljon sillä stressiä, pelkoa tai mitä lie onkin niin monesti se silti sen tutun varman liikkeen tekee vaikka muuten pää pyörii kuin pallo flipperissä).
Paikallaoloissa Kiki vinkui. Istumisen ihan loppusekunneilla valui maahan, kävin "nostamassa" sen takas istumaan. Makuussa taasen se taisi myös liikahtaa lopussa ts nousta hieman ennen loppua, siihen toimi käskytykseen kaukokäsky - ihan lopunlopun koira taas pysyi onneksi siinä asennossa missä pitikin.
Luoksetuloja kun tehtiin niin Kiki olisi halunnut tehdä muidenkin luoksarit ja vikisi mun sylissä (yritin eka teettää sillä temppuja muttei sitä namit kiinnostanut yhtään), istuttiin siis lattialla. Kun Kikin vuoro tuli tehdä luoksari niin se oli ihan mahdoton. Kiljui mun perään. Katja piti sitä narussa kun nyt ei ollut se hetki että oltas reenitty paikkiksia samalla. Koira pääsi juoksemaan mua kohti vasta kun oli hieman rauhoittunut.
Muutoin tehtiin jotain pikkutemppusia, ei mitään erikoista.
ps. kotona Kiki rauhoittui, lopetti piippauksen ehkä tunti sen jälkeen kun oltiin kotiuduttu. Silittelin sitä lattialla jonku aikaa ja kyllä se ainakin vähän hillitsi koiran stressaamista/piippausta.
ps.2. Kauanko(han) koira potee valeraskautta?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti