Ja muita ajatuksia mitä surraa päässä taas sellaisella vilinällä ettei niistä oikein kiinni saa.
Olisiko tämä minulle helpompaa, jos Kiki ei koskaan olisi ollutkaan "unelmatreenikaveri"? Kun minä olen nähnyt sen langan ääripään, niin en vain haihattele ja haaveile jostain mitä ei ole koskaan ollut olemassakaan. Kun on ollut, muttei ole enää.
Ja sitten taas toisinaan on. Se Kiki joka nosetti eilen intopinkeenä kun tein koirille kolme hajupiiloa omalle pihalle... niin se koira on lähellä sitä driimtiimiläistä.
Jep jep. Kiki ei halunnut treenata tänään tokoa.
Ainakaan Kisman hallissa. Kun päästiin treenien lopuksi hallista ulos ja käytin koiran kävelyllä niin pikkueläin tarjoili mulle normaaliin tapaansa tiitterää seuraamista.
Kiki on luultavasti ainoa olento, joka hyppii riemusta sinä päivänä kun Kempeleen vanha siwa jyrätään maantasalle ...
 |
| Kiki tyytyväisenä kun pääsi häkkiin (katsomaan mitä muut puuhaa, kunhan itte ei tarvi treenata). |
Kiki pyrki tänään hallista pois likikokoajan. Ja läähätti ja stressasi. Silti, se pystyi syömään. Me tehtiin semijees tunnaritreeni (kapulan piilotusta läjässä olevaan ruutunauhaan). Mikä sinällään oli merkillistä, että se siitä ei ottanut stressiä vaikka koiraa selvästi ahdisti hallin nurkassa ollut ruutu-rakennelma.
Muutoin hallissa / harjoituksissa ei tapahtunut mitään erityistä mistä Kikin käytös olisi voinut johtua. Kukaan ei (mun huomion mukaan) treenannut noutoa, eikä edes hyppyä. Ruutua muut tekivät lopuksi, mutta Kiki oli jo sitä ennen "tilassa". Kukaan ei heitellyt leluja pitkin hallia, kukaan ei huutanut vihaisena koiralleen, ei tehty kartionkiertotreeniä eikä muita "pelottavia" -treenejä.
Paikallaolot koira pysyi. Tai istumisessa valahti maahan ihan loppusekunneilla. Mutta ei siis karannut ovelle vaikken ollut hihnassa kiinni. Makuupaikkiksessa menin jopa kauemmaksi kuin viime aikoina olen mennyt (noh ehkä viiteen metriin, eli en oikeasti kauas, mutta kauemmas kuin mitä yleensä kun Kiki on noin vaikeena), ja koira pysyi maissa ihan hyvin - seuraili kyllä selvästi mitä muut tekivät - siis ihmiset, jossain mun takana. Koiran pää, ja välillä silmät vain, liikkuivat kun se tarkkaili tilannetta, mutta paikallaan se eläin pysyi.
***
Ehkä se maailmankaikkeus yrittää sanoa, että harrastan vääriä juttuja. Ensin tuli stoppi agille ja kohta kenties tokolle. Johonkin mua ohjaillaan, mutten ole vielä tajunnut, että minne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti