Nytpä ne sitten olivat. Ensimmäiset harjoitukset uudella hallilla. Uus hallinympäristö on vielä kunnolla korkkaamatta, koska lenkitin Nemiä puoltoista tuntia Nokela-Lintula-höyhtyä alueella just ennen reenejä kun oottelin, että Eetun japanintunti loppuisi.
Ei ollu meillä oikein nappireenikerta tällä erää. Nemi oli hermona, vaikka sai nakkeja niin sitä otti päähän kun iltaruoka-aika oli mennyt aikaa sitten ohitte. Olisihan se mun pitänyt oppia jo Merristä aikoinaan: vanha nälkäinen ruotsinlapinkoira ei pelitä, vaikka kuinka sanotaan, että koiran kanssa pitäisi mennä reeneihin ennemminkin niin, että sillä on nälkä kuin että sillä ei ole nälkä. Niin tässä on jotain poikkeavuuksia kuitenkin ;) Säännöllisiin ruoka-aikoihin tottunut ruokaa pyhänä asiana pitävä koira ei vaan voi ymmärtää tällaista toimintaa.
Tehtiin ensin paikallaolo. Avoluokkaan tähtäävät koirat istuivat, alokkaakseen ja voihin menossa olevat makasivat. Me koiranohjaajat mentiin parvelle "piiloon" eli ei piiloon mutta siinä tuli koirille häiriötä kerrakseen. Raput piti sitten vielä juosta alas takaisin päin tullessa. Kaikki koirat olivat tosi hienosti :) Jatta nappasi niistä kuvankin kun oltiin siellä parvella.
 |
| Torstain terapiatätiryhmän koirat paikallaolossa - terapiatätit parvella. Kuva: Marjatta Savolainen. |
Paikallaolon jälkeen harkattiin pareittain putkeenlähetysseuraamista. Eli koira putkeen: sieltä haltuun ja suoraan seuraamaan. Seurautus kaverikoiran ohi ja putkeenlähetys vastakkaiseen nurkkaan (harkassa oli siis kaksi mutkaputkea (joista toinen näkyy tuossa kuvassa)). Tämä ei todellakaan ollut meidän juttu. Eka sessio meni semijees, sen jälkeen Nemi vaan räkytti enkä saanut sitä putken jälkeen hanskaan ollenkaan.
Kolmantena ohjeistettuna harkkana tehtiin luoksari ruuutu. Eli ensin luoksetulo (tuolla missä näkyy merkki-rivi) ja sen jälkeen ruutuun lähetys. Jennille olin antanut ruutumaton jonka se vei ruutuun niin että Nemi ei nähnyt. Luoksari meni hyvin, jopa sivulle tulo - ja koira oli hiljaa juostessaan mua kohti. Mutta se ruutu. Nemi kyllä katsoi sinne, mutta aina kun lähetin sen ruutuun niin juoksi hieman vinoon ja ei ruutuun asti. Lopulta kun olin melko lähellä ruutua niin koira meni ruutuun mutta ei ruutumatolle. En sitten palkannu sitä vielä siitä vaan vasta sitten kun se läppi sitä ruutumattoa. Ehkä ois pitäny palkata se koira kun se oli räkyttämässä siellä ruudussa vaikka sillä ei kyllä ehkä tainnut olla vielä mitään ajatusta siitä, että se tekee jotain toimintoa.
Ihan lopuksi vielä tein ruudun missä koira näki kun vein sen maton. Sitten se kyllä meni ruutuun ihan hienosti.
Just ennen tota meidän luoksariruutu-reeniä olin vahvistanut erikseen sitä ruutumatolle menemistä (lyhyeltä matkalta) eikä sillä ollut mitään epäselvyyksiä asian suhteen. Lisäksi itsekseni reenin koiran kanssa seuruuta (toisella kentällä sitten kun se oli vapaa - ensin agiesteet aiheuttivat ääntelyä mutta sitten sujui ihan ok:sti), noutakapulan pitoa (sekä metalli (tarjosin kapulan koiralle) että puu (koiran piti itse nostaa kapula maasta)), peruuttamista ja jotain epämääräsia temppusia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti