Vihaan marraskuuta. Tai vähintäänkään en pidä. Pihalla on liukasta. Kaupunki säästää eikä katulampuissa ole valoa. Ihan tajuttoman hidasta ja hankalaa lenkittää koiraa. Käytin Nemiä just semmosen pikkulenkin, korttelin ympäri kuta kuinkin ja astelin sen minitipuaskelin.
"Älä kisko!" "Älä vedä!" "Älä syö (sitä)!"
Huolimatta tuosta usein toistuvasta mantrasta (älä tee sitä ja tätä) Nemi kuitenkin osaa enimmäkseen kulkea tosi nätisti ja odottaa jos käsken niin tekemään. Mutta eihän se nyt koko lenkkiä voi kulkea mun ylihidasta tahtia.
Tällaiset kelit ovat yksi syy miksi en (vielä, jos koskaan) halua toista koiraa. En osaisi tai halua kuvitella tuommoisille lenkille yli yhtä koiraa. Jep toki olen tehnyt monta omituisen monituista lenkkiä kahden koiran kanssa - tuollaisissakin keleissä. Mutta eihän ne kaunista kuunneltavaa olleet. Eikä herkkua kellekään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti