Kontaktit

Minut on "aivopesty" (vitsi-vitsi) sellaiseen ajattelutapaan, että ainoa oikea tapa suorittaa kontaktiesteet on sellainen, jossa koira tekee ns kaks-kakkoset. Eli takatassut kontaktilla ja etutassut maassa. 

Tähän tyyliin siis.

Ja että tuohon paikkaan pitää mennä nopeasti ja että siitä lähdetään liikkeelle vasta sitten kun saadaan lupa. Tätä asiaa on harjoiteltu lukemattomia kertoja ja siihen on nähty aikaa ja vaivaa ja aivosoluja (sekä ohjaajan että koiran). 

Jo kauan aikaa sitten havaitsin että ties mistä syistä Nemin kisakontaktit "kusevat" eli että se tulee niistä läpi. Jos se tekee niin reeneissä, se saa välittömän palautteen ("ei noin" ja vähän ärräpäitä päälle), jonka jälkeen se yleensä taas muistaa, että "ai pahus, näinhän tässä pitikin tehdä" ja on taas niin herranterttua kuin olla ja voi. Siis ne kontaktit eivät aina pissaa kisoissa, mutta jos Nemillä on vähänkään aivot -narikkaan olotila (se on väsy jne) niin se ei pysähdy odottamaan lähtä lupaa. Jos taas kisoissa huomautan sitä kontakteista (ja vaikkapa otan uusiksi, jotta saisin palkattua sen oikeasta suorituksesta) niin se näyttää mulle "keskisormea" ja sikailee uudestaan... 

Edelleenkin olen sitä mieltä, että se on erittäin tyylikästä ja hienoo kun koirat tekevät ne kakskakkoset. Ja se auttaa kovasti ohjauksessa jotta voi luottaa siihen että koira on kontaktilla vaikka maailman tappiin asti jos ei lupaa siitä lähtemiseen ohjaajalta tule. 

Mutta. 

Mä olen tehnyt tässä sellaisen virheen, että en ole opetellut kunnolla ohjaamaan niin, että radan kannattaisi jatkua hieman nopeammin kuin 20 sekunnin (tai jotain) päästä siitä kun koira on kipittänyt sinne kontaktin loppuun. Eli oon kelannu pienessä päässäni, että mikäs kikkakuutonen mun pitikään tehdä seuraavalle esteelle... Vaikka mun pitäisi olla siellä jo ja hetimiten vapauttaa se koira sieltä kontaktilta. Eli mulla on siinä semmoinen ** jatkuu -mainoskatkos ** kun koira on kontaktilla. 

Että onpa vaan kumma, että viime vuonna tehtiin ne x kappaletta yliaika nollia kun piettiin sitä "kahvia ja pullaa" taukoa joka kontaktin jälkeen :D

Nyt sitten olen yrittänyt opetella siihen, että olisi kontaktien jälkeistä elämää. Nopeasti ilman suurta viivettä. Ja tämä onkin sitten niin veteen piirrettyä viivaa ettei tosikaan. Että milloin se koira ns sikailee ja milloin se tulee sieltä esteeltä pois silloin kun on saanut luvan. 

Mutta kunnon selkeihin pysäyksiin ja liikkeelle lähtöihin mulla vaan ei ole varaa. JOS haluan että päästään ihanneaikaan. Kun ei välttämättä sittenkään päästä. Onko se sitten sen arvoista, että se "sikailee"? On, on se välillä. Ehkä tämän tietää ja ymmärtää vain sellaiset, joilla ihanneaika on oikeasti sellainen jota ei niin vain saavuteta. 

Ja kun koira on jo yli seittemän vee ja tahkotaan niitä kakkosten ratoja aina vaan. Niin en aio ottaa noista sen kisasikakontakteista sen suurempaa murhetta. Eiköhän meidän agi"murheet ole jossain ihan muualla - kuten ohjaajan korvien välissä, eli ohjauksessa. Ja siinä että pitäisi aina muistaa olla napakka, hereillä ja ajantasalla kun Nemiliiniä ohjaa.