(tässä kirjoituksessa puhutaan kisoista ja niillä tarkoitetaan välillä kokeita ja välillä kilpailuja, kirjoittaja käyttää kisa-nimikettä ns yleisnimenä erittelemättä olipa sitten kyseessä sellainen koiratapahtuma missä koirien tulosten paremmuusjärjestyksellä on väliä vaiko vain sellainen missä koiran itsensä (tai koirakon) tekemä tulos ratkaisee (riippuen kulloisistakin säännöksistä oliko saatu tulos hyvä vai huono vai jotain siltä väliltä))
Ajatus yksi: haluan edelleen kisata Merrin kanssa. Mä en halua joutua katumaan, että miks en kisannut sen kanssa.
Tosiasia: Merri on vanha, sen kanssa ei voi enää agiliitää.
Jatkoajatus: Toki hömppänä voi esteitä tehdä matalilla rimoilla yms ns mummoagia, mutta kisakentille ei ole mitään asiaa.
Ehdotus1: miksi sen koiran kanssa ei voi mennä epiksiin? Niin miksi. Tässä kohtaa tulee vastaan oma epäajatusjärjestelmäni, en osaa latautua epävirallisiin kisoihin oikein. Enpä silti tiedä kävisivätkö ne nykypäivänä jonkinlaisesta "mennään yhdessä Merrin kanssa retkelle kisoihin" -ajatelmasta ja fiilinkien hausta.
Vastalause: miksi sen koiran kanssa pitäisi mennä kisoihin? Mitä se koira välittää siitä pääseekö se mukaan kisareissuille vai ei? Mä väitän, että välittää se ja ymmärtää se. Jotain se tajuaa vaikkei varmaan niin kuten me sen koemme. Koira jonka kanssa on aktiivisesti kisattu siitä lähtien kun se oli hieman yli 2v ... eli melkein 10vuotta aktiivista kisakoiran elämää. Niin onhan se oppinut tietämään, että tietynlaiset rutiinit kotona tarkoittaa niitä reissuja kun pääsee tekemään jotain, koiraa kehutaan ja palkataan ja sen kanssa koetaan kaikenlaisia kivoja asioita. Olivatpa ne sitten iloisia palloleikkejä nurmella tai 0 tai lohdutushyl makkaran syöntiä vesisateessa.
Ehdotus2: näyttelyt? Niin, jos alkaisin kulkemaan mummon kanssa enemmän näyttelyissä? Onhan sekin jonkinlaista kisaamista tai koiratapahtumaan menemistä ja siellä olemista. Nii-in. Merri pääsisi moniin jo ilmaiseksi tai muuten vaan halvemmalla hinnalla. Mutta ... niihin pitää ilmoittautua niin aikasten, että tuntuu yleensä jotenkin kummalta varata ko ajankohta näyttelylle. Hopsoahan sellainen olisi. Paitsi jos sen ajattelisi muorin kisapäivänä kaikkine kummallisine raditioineen, joilla siitä tehtäisiin muorille the retki. Jaa-a, en tiedä. Täyttäisivätkö nuo näyttelyt kuitenkaan ammottavan tyhjää kisakuoppaa joka huutelee kutsuvana, että jotenkin se pitäisi täyttää.
Ehdotus3: toko. Niin. Tähän on nyt päädytty. Ihan kummalliseen juttuun. Mä tahdon kisata koirieni kanssa tokossa. Vaikka se edelleen on usein tosi pelottavaa, kun ei voi ottaa sitä koiraa niskaperseotteella tai muuta vastaavaa kun se haistelee omiaan tai huutelee hävyttömyyksiä joillekin kehänauhan ulkopuolella olijoille. Tai ihan vaan mulle kun en anna sitä lihapullaa ja vähän vikkelään.
Vaikka Merrin kanssa moni asia on niin pielessä kun olla ja voi tokossa, niin silti mä haluan ja aion kisata sen kanssa vielä monta omituista koetta. Ainakin viis viimistä koetta sen kanssa mulla on ollut kivaa siellä kehänauhojen sisäpuolella. Ja sitä samaa mä haluan jatkaa tästä eteenpäinkin niin kauan kuin se suinkin on järkevää ja mahdollista
Piut ja paut tuloksista, noin niin kuin suurinpiirtein.Missä mennään:
Kummallista kerrassansa tässä mun ja Merrin tokottamisessa on se, että vaikka mä ajattelen että "hälläkös väliä" niin silti siinä vaan on joku hillitön kynnys minkä takia en voi vielä mennä sen koiran kanssa kuitenkaan sinne VOIttajaluokkaan. Vaikka toisaalta mä myös pelkään sitä, että jos mä jahkailen liian kauan sen kanssa että millon se ois sinne valmis. Tai mä oisin valmis menemään voittajaluokkaan. Että jos sille koiralle tuleekin jokin este (sairastuminen tahi kuolema), jonka takia me ei ikinä koskaan päästykään hupsuttelmaan voittajaan, niin kadunko mä sitä syvästi ja pahasti suurinpiirtein täältä ikuisuuteen?
Voittajaluokan pahimmat möröt:
Seuraamisen sivuaskeleet, pitäisi keksiä miten tekisin ne Merrin kanssa. Jotain höpöjuttuja on tehty - sellaisia mille nauraa variksen marjatkin. Ja joo, reeneis on neuvottu mutta sillon joskus kun niitä tehtiin niin tuntu ylivaikeilta eikä mikään onnistunut.
Ruutu. Eteenpäin on menty, mutta ei vielä läheskään koevalmis tapaus.
Tunnari. Lisää reeniä. Kapulan tiputtaminen ja sillä veelaaminen pois. Tää ei oo mikään paha mörkö mun mielestä kuitenkaan tämä liike.
Semimörkö:
Paikallaolo. Samat ongelmat kuin avossa jatkuvat. Nouseeko istumaan ja kuinka paljon piipittää.
Luoksetulo. Tämä on vähän kumma liike. Avo-versio on mörkö koska on ihan kuun liikkeistä kiinni millon pysähtyy. Kokeiltu vaikka mitä ja välillä toimii ihan superisti ja sitten taas ei. Maihinmeno on kohtuu hyvä.
Kaukot. En mä nyt vielä hirmu huolestunut ole. Pitää vaan kasvattaa matkaa ja katsoa ettei reeni näitä liian suuressa vireessä (siis koiran).
Ei huolta:
Metallinouto - hieman ällöhän se on, mutta tekee kuitenkin. ja toisinaan ei oo yhtään ällö.
Hyppynouto - kivaliike. Perusongelmat jatkuvat (perusasento).
Liikkeestä istuminen - ehkei ongelma.
Syksyllä on pakko unohtaa möröt ja mennä hippastelemaan voittajaan. mistä se syksy alkaa? Lokakuusta?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti