On ihmisiä, joilla "saletisti natsaa" (argh mikä sanonta), ja sitten taas niitä joilla ei.
Mistä mää nyt höpisen? Noh, pyrkimyksestä ja siitä ajatusmallista, että kilpailuun/kokeeseen voi mennä vasta sitten kun on varma että saa erinomaisen tuloksen. Tottakait asioiden kannattaisi olla hyvällä mallilla. Mutta vaikka olisikin, niin silti se koetilanne on niin eri kuin ne harjoitukset.
Mä en voisi ikinä käydä missään kokeissa, jos sen tuloksen olisi oltava ykkönen / nolla / whatever (mistä lajista millonkin onkin kyse). Kun siihen koetilanteeseen lisätään mun reagointi koetilanteeseen, koiran reagointi normaalista poikkeavaan ympäristöön/ihmisiin/jne (sen hetkinen mielentila, ollaanko nälkäisiä, kylläisiä, väsyneitä, iloisia, ... millainen sää on - kyllä, sekin vaikuttaa ja muita muuttuvia tekijöitä) niin en voi mitenkään olla absoluuttisen varma, että täydet pisteet koekirjaan pläjähtää.
Sitten on se kategoria ihmisiä, joilla vaan natsaa. Jotka menevät sinne kokeisiin oikeasti hakemaan ne hyvät tulokset sinne kilpailukirjaan.
Ja sitten on ne, jotka kuvittelevat, että ne tulokset haetaan ymmärtämättä sitä mikä ero on "kyllä se treeneissä osaa" ja "koetilanteessa tekeminen".
Joiden alakategoria ovat ne, jotka sanovat "tämä meidän koira olisi sitä-tätä-ja-tuota, jos kävisimme kokeissa"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti