Omatoimitokotukset varhain eilen aamulla hallilla.
Merrin kanssa:
Ruutuun lähetystä. Palkalle. Ruutu eri paikassa kuin normisti hallissa reenatessa. Yks kerta niin, että käskin eka seisoon ja sitten maihin ruudussa (jahka oli syöny namin) ja sitten kävelin mukakaavion ja kutsuin koiran sivulle/seuraamaan. Ihan hienosti teki sen osion.
Kaukoja. Niin että koira oli kiinni ovenkahvassa. En vielä tiiä onko tää auttava reeni liikkumiseen vai ei.
Seuruuta. Sitä samaa, hyvää ja ei. Intoa ei ainakaan puuttunut.
Tunnari. Jenni kertoi joku kerta reeneissä - oisko sitten viimeks ollu - että tunnaria vois reeniä niinkin että ois paljon kapuloita ja siellä välissä nameja. Että koira ensin ettii ne ja sitten haistelee lisää ja tuo sen oman. Mähän olin siis niin epäileväinen tuomas kuin vain olla ja voi. Aattelin sitten eilettäin, että kokeillaan nyt (että voin sanoa ettei onnistu mun hurtan kanssa ;)). Sen oman kapulan jätin niitten eessä olevien tunnarien (jokka oli sikin sokin) taakse. Itteni takia. Jotta tiesin, että tunnistan tuoko se oman vai jonku ihan muun. Lähetin koiran vapautuskäskyllä (olin jättäny sen paikalleen istumaan kun hääräsin kapuloiden kanssa) enkä oikeella tunnarikäskyllä. Merri syöksyi syömään nakinpalasia kapuloiden seasta. Kun se oli ne syöny niin se lähti haahuttamaan kauemmas, muutaman metrin päähän ja mää olin ihan että "tässä tää nyt sitten nähtiin". Kunnes se tuli pienen hetken päästä takas kapuloille, ja haisto sitä "omaa". En älynny sanoa sille mitään, joten se ei ottanut sitä kuitenkaan. Haisteli jotain muuta (ei kapuloita vaan siirty vähän eri kohtaan) ja palas sitten sen oikian kohalle. Jollon tajusin avata suuni ja kehuin koiraa joka toi polleena mulle oikian kapulan.
Sen jälkeen, kun olin namittanut sen ja kehunu maasta taivaisiin, se meni räkyttämään sinne kapuloiden taakse. että mitä lie se tästä oppi taasen... eerp
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti