Kävin Nemin kanssa Itä-Suomessa. Kun noin kuukautta aiemmin tein vastaavanlaisen keikan Merrin kanssa (tokon äsämmeihin) niin nyt oli Nemin vuoro päästä kanssani kahdestaan reissuun. Läksimme ajelemaan perjantai-iltapäivänä matkareittinä Kiiminki - Vuokatti - Joensuu - Kitee. Olin tulostanut Googlemapista matkaohjeen kotoa perille Villa Taivaannastaan asti. Siellä Vuokatin suunnalla piti tämän tästä kääntyillä pikkuteille, hieman arvelutti kun seutu oli mulle täysin outoa, mutta päätin luottaa ajo-ohjeeseeni. Joensuun kohilla ajo-ohje petti, koska paikassa missä olisi pitänyt tehdä "tiukka käännös vasemmalle" olikin tietyöt niin ettei sinne mitään voinut kääntyä... Ei muuta kuin ajella eteenpäin ja johonkin sopivaan parkkiin pohtimaan tilannetta, ja kaivamaan Suomen tiekartta esille. Ensin mietin lähenkö ettimään pikkuteitä jotka veisivät mut Kiteelle sen jonku isomman tien sijasta, mutta päädyin kuitenkin palaamaan takaisin sinne mystiikkaristeykseen josta onneksi löysin oikean tien ja matka jatkui ihan onnellisesti. Iltahan siinä ehti jo hyvinkin tulla ja hieman oli kummallista ajella täysin oudolla seudulla ja yrittää tihrustaa, että milloin pitää mistäkin kääntyä ja mihin suuntaan. Lopulta kun kello lähenteli jo kymmentä niin olin perillä entisellä kyläkoululla.
Koululla taisi olla jo kaikki muut leiriläiset paikalla ja iloisesti iltapalaa mussuttamassa. Kyseltyäni majoittumisesta sain tuupattua minut ja Nemin huoneeseen jossa oli kolme sänkyä ja kaksi häkkiä jo valmiiksi, kummassakin häkissä oli kaksi suomenlapinkoiraa (aikuinen ja pentu, toisessa uroksia ja toisessa narttuja). Pienen uudelleen järjestelyn jälkeen saatiin Neminkin häkki mahtumaan huoneeseen ja pääsimme "asettumaan taloksi".
Lauantaina aamiaisen jälkeen saapui kouluttaja elikkä agituomari (belgi ja mudi-kasvattaja) Tuija Kokkonen ja ryhmät pyörähtivät käyntiin. Ensin treeni kuninkuusluokkalaiset, sitten me kakkoset ja lounaan jälkeen ensin ykkösluokkalaiset ja lopuksi möllit.
Lauantaina tehtiin hyppyrataa, jossa oli "pakko" merkata (namilautasella jos oli uutta koiralle), twistata, pakkovalssata ja poispäinkääntää. Ts tehtiin kaksi erilaista harjotusta. Toisessa oli myös kiva irtaantumis-pakotus-pätkä. Nemi tosi ei ensin irronnut, mutta palkkavahvistuksen jälkeen irtoilikin ihan kivasti.
La-iltana katseltiin kaikkien suoritukset videolta ja kouluttaja kommentoi niitä vielä hieman lisää. Videotykkeilyn jälkeen vielä saunottiin ja vietettiin muuten vain iltaa.
Sunnuntaina taas aamiaisen jälkeen samassa järkässä reenimään kuin lauantainakin. Tällä kertaa radalle olivat päässeet myös kaikki kontaktit.
Hyppyyttelin Nemiä koko viikonlopun ajan medi-korkeuksilta ettei turhaan rasittunut hyppisestä kun aksaa kuitenkin oli kohtuu paljon ja koiruus saattoipi väsähtää myös siitä leirielämästä.
Pieni pätevä aksaaja
Kuvat: Aino Mutka. Kiitos kuvista!
Sunnuntaina läksittiin loppukahvien jälkeen eli n klo 16 ajelemaan takaisin Oulun seudulle päin. Harhauduin reitiltä heti alkumatkasta joten tein pienen ylimääräisen lenkin vieläkin lähemmäksi itärajaa eli käytiin mutka Uus-Värtsilässä. Paluumatkan ajelin Kuopion ja Iisalmen kautta. Joensuu-Kuopio tie oli kapea ja mutkainen ja tuli pari kertaa kaduttua sitä että valitsin tuon tien enkä edelleen koukkinut Vuokatin kautta... Mutta kotia pääsin lopulta kuitenkin ja reissu oli onnellisesti takana päin.
Mutta kannatti käydä. Tuo oli mun eka lappalaiskoirien aksaleiri ja voidaan kyllä mennä toistekkin. Kivaa oli ja koira toimi hienosti eikä mosmottanut vaikka joutui nukkumaan yönsä häkissä yms yms
)
Mutta jospa ne siitä taas selkiintyis, kummallakin. 
