Niin, ihmisillä on erilaisia
tavoitteita elämässään. Siten myös tavoitteet ovat erilaisia myös
koiraurheilussa, koiran kanssa harrastellessa. Keväällä, kun Merri
nousi kolmosiin (oltuaan sitä ennen 89 startin verran ykkösissä ja 24
kisan verran kakkosissa) samoissa kisoissa kuin Nucca
(joka nousi vuodessa, huomattavasti vähemmällä kisamäärällä, ykkösistä
kolmosiin), juttelimme Pirkon kanssa, että tänä kesänä mekin saamme
osallistua PiiriMestaruuksiin. Omassa päässäni asiasta tuli "hyvä vitsi", minä & Merri arvokisoissa (hah-hah-haa, hassua) :D
Ennen omia PM-kisojamme kävin katselemassa muiden piirien
kisafiiliksiä, seurailin sivusta kun Lapin kennenpiirissä,
Keski-Pohjanmaalla ja Satakunnassa koirakot latautuivat "arvokisa
fiiliksiin" (enemmän ja vähemmän tosissaan & kireissä tunnelmissa).
Eilen Oulun (vai Pohjois-Pohjanmaan?) kennelpiirin Piirimestaruuksissa
minua lähinnä vain nauratti, noh ehkä väsymykselläkin oli oma osuutensa
asiaan (lauantain pitkä agipäivä takana (toimitsijana & kisaajana)
ja sunnuntaipäiväkin oli jo pitkällä ennen kuin 3-lka alkoi).
Mutta, en olisi ikikuuna päivänä uskonut, että Merri voisi olla alueensa (~piirin) viidenneksi paras medi-luokan agikoira :)
Joku olisi varmasti pettynyt viidenteen sijaan, mutta minä en. :)
Saimme siis kilpailukirjaan täytettä kolmen rivin verran, koska
piirimestaruuskisa lasketaan kahden radan yhteistuloksen perusteella.
Niin, miten ne kisat sitten oikeastaan menivätkään? Kisathan tuomaroi koko viikonlopun ajan kajaanilainen Minna Väyrynen.
Lauantaina a-kisa
meni muutoin aika loistavasti, mutta Merri haukkui jonkin verran
radalla. Radalta ei napsittu yhtään virhettä. Pujottelu oli kätevämpää
ottaa "väärältä" puolelta, jolloin en uskaltanut vedättää koiraa. Ja
kun koira haukkui pujotellessaan niin aikaa paloi. Tästäkin huolimatta ihanneaika ylittyi vain 4,21. Sijoitus 2.
B-kisa
oli haukku-teeman kannalta loistava suoritus. Eli Merri ei haukkunut o
l l e n k a a n koko kisasuorituksen aikana! Mutta.. se haisteli
maata aika paljon radan alkupuolella, joten aikaa paloi hirveesti.
Virheitä ei kuitenkaan tehty, ja kun lopulta sain Merrin kiinnostumaan
agiliidosta niin me juostiin aikalailla. Ihanneaika ylittyi 11,02.
Lauantai-iltana oli joukkue-PM -kisat, (joihin Merri ei osallistunut),
joissa olin töissä (ajanottajana & remmikuskina), tuo olikin sitten
-ehkä- se viimeinen niitti. Eli kun juoksin sitä pientä väliä ees taas
niin enköhän onnistunut astumaan pari kertaa jonkun isomman
kivenmurikan päälle ja muljauttamaan nilkkani. Tiedä sitten johtuiko
tuosta vai vaan siitä, että olin ylipäänsä ollut "jaloillani" koko
päivän välillä juosten nopeasti äkkinäisillä pysähdyksillä ja lähdöillä
(niin kuin agissa tapana on). Mutta, kun sunnuntaiaamuna nousin ylös
niin en pystynyt aluksi astumaan ollenkaan toisella jalalla (housutkin
piti laittaa jalkaan istualtaan, kun muuten ei meinannut onnistua..).
Aamulenkki koirien kanssa oli hieman hidas ja lenkkaseva ;) Mutta kuten
aiemminkin, niin tiesin, että kun vain käytän jalkaani edes suht
normaalisti niin kyllä se siitä pikkuhiljaa palautuu "normaaliksi".
Sunnuntai-aamu ja päivä meni välillä enemmän tai vähemmän nilkutellessa
pitkin Haukkukeidasta (olin yhden startin ajan ratahenkilönä).
Ensimmäisen rataantutustumisen aikaan jalka tuntui jo melkeen
kuntoutuneen kohtuu hyvään tilaan.
C-rata,
hyppäri. Jostain syystä ensimmäinen rima tippui, kuulemma näytti siltä
kuin Merri olisi jotenkin kompuroinut. Muutoin rata meni ihan kivasti,
vaikka siellä oli pahoja putki yms ansoja. Pujo taas "väärältä"
puolelta, joka hieman hidasti. M taisi olla ainakin osittain hiljaa
radalla. Tällä radalla oleva okseri meni ihan kivasti (meille on tullut
pelko noista oksereista, kuten ehkä muillakin koska okserin rimat kyllä
kolisi kovasti päivän aikana). Ihanneaika ylittyi 8,68 sek.
Hyppyradan jälkeen jalka tuntui tosi pahalta. Onneksi makseja oli
paljon, joten kerkesin sekä lepäilemään (istuskelemaan) että
kävelyttämään Merriä hieman (mikä olikin ihan tarpeen, sillä M kävi
kakalla tuolloin). Rataantutustumisessa homma näytti tosi hankalalta,
vaikka kuinka yritin, niin en vain pystynyt juoksemaan normaalisti (jos
nyt ikinä juoksen normaalisti ;)). Hieman epäilytti lähteä edes
viimeiseen starttiin, mutta agikisojahan ei väliin jätetä -edes pää
kainalossa ;)
D-rata,
tr-kisa. Kisan kolmas este oli puomi, jonka vierellä juostessa tajusin
(plink, lamppu syttyi), että mä pystyn juoksemaan! Mun jalkaan ei satu,
ihmeparannus tapahtui, tai sitten vaan addrenaliinit (tai mitkä lie)
kohos mullakin arvokisoissa (buahhahhahhaa :D).
Mentiin virheittä aika pitkälle, Merri agiliiti nätisti ja hiljaa.
Renkaan kohdalla meinasi ruveta haukkumaan, mutta hiljeni kun komensin
(ei ole ennen kisatilanteessa välittänyt mun hiljaa komennosta mitään
:)). Pujottelu mentiin "oikealta" (helpommalta) puolelta joten pystyin
vedättämään ja näin ollen koira kierteli keppejä aika nätisti/nopsasti.
Loppu päässä rataa okserin (sen pirulaisen) yks rima tippui. Jonka
jälkeen Merri rupesi haukkumaan, sen ääni kuulosti epätavalliselta ja
mun ote ohjaukseen herpaantui kun mä rupesin kattomaan Merrin jalkoja
tarkemmin - ei kait se vaan satuttanut itseään?. Näin ollen joku
hypylle työntö oli vähän vaikee, mutta sain Merrin kuitenkin
hyppäämään, aikaa tuohonkin varmaan kului hitunen enemmän kuin ois
"pitänyt". Riman tipahdusta lukuunottamatta ei kuitenkaan muita
virheitä. Radalta pois tultaessa tarkistelin Merrin tassut, mutta
mikään ei onneksi ollut vialla. Outo haukkumisäänikin johtui vain
siitä, että neiti oli haukkunut viikonlopun aikana niin paljon, että
sen ääni oli käheenä ;) Ihanneaika ylittyi (kaikesta tästä huolimatta) vain 5,49 sek.
tavoitteita elämässään. Siten myös tavoitteet ovat erilaisia myös
koiraurheilussa, koiran kanssa harrastellessa. Keväällä, kun Merri
nousi kolmosiin (oltuaan sitä ennen 89 startin verran ykkösissä ja 24
kisan verran kakkosissa) samoissa kisoissa kuin Nucca
(joka nousi vuodessa, huomattavasti vähemmällä kisamäärällä, ykkösistä
kolmosiin), juttelimme Pirkon kanssa, että tänä kesänä mekin saamme
osallistua PiiriMestaruuksiin. Omassa päässäni asiasta tuli "hyvä vitsi", minä & Merri arvokisoissa (hah-hah-haa, hassua) :D
Ennen omia PM-kisojamme kävin katselemassa muiden piirien
kisafiiliksiä, seurailin sivusta kun Lapin kennenpiirissä,
Keski-Pohjanmaalla ja Satakunnassa koirakot latautuivat "arvokisa
fiiliksiin" (enemmän ja vähemmän tosissaan & kireissä tunnelmissa).
Eilen Oulun (vai Pohjois-Pohjanmaan?) kennelpiirin Piirimestaruuksissa
minua lähinnä vain nauratti, noh ehkä väsymykselläkin oli oma osuutensa
asiaan (lauantain pitkä agipäivä takana (toimitsijana & kisaajana)
ja sunnuntaipäiväkin oli jo pitkällä ennen kuin 3-lka alkoi).
Mutta, en olisi ikikuuna päivänä uskonut, että Merri voisi olla alueensa (~piirin) viidenneksi paras medi-luokan agikoira :)
Joku olisi varmasti pettynyt viidenteen sijaan, mutta minä en. :)
Saimme siis kilpailukirjaan täytettä kolmen rivin verran, koska
piirimestaruuskisa lasketaan kahden radan yhteistuloksen perusteella.
Niin, miten ne kisat sitten oikeastaan menivätkään? Kisathan tuomaroi koko viikonlopun ajan kajaanilainen Minna Väyrynen.
Lauantaina a-kisa
meni muutoin aika loistavasti, mutta Merri haukkui jonkin verran
radalla. Radalta ei napsittu yhtään virhettä. Pujottelu oli kätevämpää
ottaa "väärältä" puolelta, jolloin en uskaltanut vedättää koiraa. Ja
kun koira haukkui pujotellessaan niin aikaa paloi. Tästäkin huolimatta ihanneaika ylittyi vain 4,21. Sijoitus 2.
B-kisa
oli haukku-teeman kannalta loistava suoritus. Eli Merri ei haukkunut o
l l e n k a a n koko kisasuorituksen aikana! Mutta.. se haisteli
maata aika paljon radan alkupuolella, joten aikaa paloi hirveesti.
Virheitä ei kuitenkaan tehty, ja kun lopulta sain Merrin kiinnostumaan
agiliidosta niin me juostiin aikalailla. Ihanneaika ylittyi 11,02.
Lauantai-iltana oli joukkue-PM -kisat, (joihin Merri ei osallistunut),
joissa olin töissä (ajanottajana & remmikuskina), tuo olikin sitten
-ehkä- se viimeinen niitti. Eli kun juoksin sitä pientä väliä ees taas
niin enköhän onnistunut astumaan pari kertaa jonkun isomman
kivenmurikan päälle ja muljauttamaan nilkkani. Tiedä sitten johtuiko
tuosta vai vaan siitä, että olin ylipäänsä ollut "jaloillani" koko
päivän välillä juosten nopeasti äkkinäisillä pysähdyksillä ja lähdöillä
(niin kuin agissa tapana on). Mutta, kun sunnuntaiaamuna nousin ylös
niin en pystynyt aluksi astumaan ollenkaan toisella jalalla (housutkin
piti laittaa jalkaan istualtaan, kun muuten ei meinannut onnistua..).
Aamulenkki koirien kanssa oli hieman hidas ja lenkkaseva ;) Mutta kuten
aiemminkin, niin tiesin, että kun vain käytän jalkaani edes suht
normaalisti niin kyllä se siitä pikkuhiljaa palautuu "normaaliksi".
Sunnuntai-aamu ja päivä meni välillä enemmän tai vähemmän nilkutellessa
pitkin Haukkukeidasta (olin yhden startin ajan ratahenkilönä).
Ensimmäisen rataantutustumisen aikaan jalka tuntui jo melkeen
kuntoutuneen kohtuu hyvään tilaan.
C-rata,
hyppäri. Jostain syystä ensimmäinen rima tippui, kuulemma näytti siltä
kuin Merri olisi jotenkin kompuroinut. Muutoin rata meni ihan kivasti,
vaikka siellä oli pahoja putki yms ansoja. Pujo taas "väärältä"
puolelta, joka hieman hidasti. M taisi olla ainakin osittain hiljaa
radalla. Tällä radalla oleva okseri meni ihan kivasti (meille on tullut
pelko noista oksereista, kuten ehkä muillakin koska okserin rimat kyllä
kolisi kovasti päivän aikana). Ihanneaika ylittyi 8,68 sek.
Hyppyradan jälkeen jalka tuntui tosi pahalta. Onneksi makseja oli
paljon, joten kerkesin sekä lepäilemään (istuskelemaan) että
kävelyttämään Merriä hieman (mikä olikin ihan tarpeen, sillä M kävi
kakalla tuolloin). Rataantutustumisessa homma näytti tosi hankalalta,
vaikka kuinka yritin, niin en vain pystynyt juoksemaan normaalisti (jos
nyt ikinä juoksen normaalisti ;)). Hieman epäilytti lähteä edes
viimeiseen starttiin, mutta agikisojahan ei väliin jätetä -edes pää
kainalossa ;)
D-rata,
tr-kisa. Kisan kolmas este oli puomi, jonka vierellä juostessa tajusin
(plink, lamppu syttyi), että mä pystyn juoksemaan! Mun jalkaan ei satu,
ihmeparannus tapahtui, tai sitten vaan addrenaliinit (tai mitkä lie)
kohos mullakin arvokisoissa (buahhahhahhaa :D).
Mentiin virheittä aika pitkälle, Merri agiliiti nätisti ja hiljaa.
Renkaan kohdalla meinasi ruveta haukkumaan, mutta hiljeni kun komensin
(ei ole ennen kisatilanteessa välittänyt mun hiljaa komennosta mitään
:)). Pujottelu mentiin "oikealta" (helpommalta) puolelta joten pystyin
vedättämään ja näin ollen koira kierteli keppejä aika nätisti/nopsasti.
Loppu päässä rataa okserin (sen pirulaisen) yks rima tippui. Jonka
jälkeen Merri rupesi haukkumaan, sen ääni kuulosti epätavalliselta ja
mun ote ohjaukseen herpaantui kun mä rupesin kattomaan Merrin jalkoja
tarkemmin - ei kait se vaan satuttanut itseään?. Näin ollen joku
hypylle työntö oli vähän vaikee, mutta sain Merrin kuitenkin
hyppäämään, aikaa tuohonkin varmaan kului hitunen enemmän kuin ois
"pitänyt". Riman tipahdusta lukuunottamatta ei kuitenkaan muita
virheitä. Radalta pois tultaessa tarkistelin Merrin tassut, mutta
mikään ei onneksi ollut vialla. Outo haukkumisäänikin johtui vain
siitä, että neiti oli haukkunut viikonlopun aikana niin paljon, että
sen ääni oli käheenä ;) Ihanneaika ylittyi (kaikesta tästä huolimatta) vain 5,49 sek.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti