Talvilauantai

Kävin Nemin ja kameran kanssa tänään pitkän lenkin pitkin kotikylää. En oikein keksinyt paikkaa missä ottaa räpsyjä, joten otin niitä vasta kotipihalla. Samalla Nemistin sai leikkiä hieman tennispallon kanssa. 

Koirankokoiset saappaat

Kuten olen usein kertonut, niin Merri saapui tilanteeseen, jossa se oli kauan odotettu Ensimmäinen koira. Tehtävä oli suuri, olla se koira, jota olin aina halunnut. Sen tehtävän Merri täytti enemmän kuin hyvin. En odottanut saavani kaikkea mitä sain, uusia harrastuksia, kilopäin kokemuksia treeneistä ja kilpailuista, ulkomaanmatkoja, paljon laajemmat sosiaaliset piirit kuin minulla oli ikinä aiemmin ollut, kasoittain kavereita, tuttuja ja muutaman uuden ystävän. Kun olin hankkimassa ensimmäistä koiraa halusin koiran, lenkitettävän, koiran jonka kanssa saattaisin kokeilla agilityä (joka ummikolle vaikutti hauskalta lajilta, mutta johon en uskonut ikinä osaavani kouluttaa koiraani niin, että se tekisi rataa - ilman että karkaisi kentältä jonnekin mielenkiintoisempien puuhien pariin) ja jonka kanssa voisin piipahtaa pari kertaa näyttelyssä. Mutta mitään harrastuskoiraa en ollut hakemassa, koska en pitänyt itseäni minään the harrastajana. Halusin vain koirasta itselleni kaverin, laumanjäsenen. 

Nemi taas saapui tilanteeseen, missä olin sukeltanut jo uppeluksiin koiraharrastuskentälle. Harrastin Merrin kanssa ahkerasti agilityä, näyttelyt olivat tulleet tutuiksi ja pelastusetsintäharjoittelu tuntui tarkoituksenmukaiselta vapaa-ajanviettotavalta. Tokoakin oli treenattu, mutta silloin agility ja pekoilu oli lähinnä sydäntä. Nemi(paralle) latasin paljon painetta, olinhan huomannut, että pikkuaktivointipuuhastelustani oli (mielessäni)kasvanut jotain vähän isompaa ja kuvittelin, että toisen koiran kanssa välttäisin ne karikot joille Merrin kanssa olin ajautunut. Kuvittelin, että pärjäisin paremmin aksassa uuden koiran kanssa. Etenkin olettamukseni oli tällainen silloin, kun Nemi oli pieni ja näin siinä ominaisuuksia - potentiaalia - mitä Merrissä joko ei luotaisesti ollut, tai joita en vain varhain osannut hyödyntää. Mutta elämä nyt ei vain mene niin. Menestystä, mainetta ja kunniaa ei ole tullut sen enempää kuin Merrin kanssa. On kisattu, on treenattu, on reissattu, on tehty ja nähty. Se pettymys, joka joskus ehkä on ollut siitä, että ei esim koskaan noustu kolmosiin aksassa (saati päästy sm-kisoihin mistä joskus haaveilin), on jo aikaa sitten haihtunut pois. Koska, Nemi on ihan helmi <3 Menestystä tai ei harrastusrintamalla, muilla tavoin se on täyttänyt tehtävänsä ja ylittänytkin ne :)

Kolmas koira saapuu (sitten kun saapuu) tilanteeseen, jossa, kyllä, olen senkin elämän varalle laatinut suunnitelmia. Se tulee elämään aktiivista elämää harrastuskaverinani, se pääsee reissaamaan (oletettavasti myös Suomen rajojen ulkopuolelle), sitä tullaan käyttämään näyttelyissä. Mutta en oleta etukäteen saavutuksia, en maalaile eteeni kuvitelmia maineesta ja kunniasta. Toivottavasti Nemi tykästyy (oletetun alkujärkytyksen jälkeen ;)) tulokkaaseen, sitä en epäile hetkeäkään etteikö me (ihmiset, laumansa jäsenet) tykättäisi siitä <3

Selvitystöitä

Aiheesta: pentu. 

Esimerkiksi koiran rokottaminen. Siitä nyt vain sattuu olemaan yli kymmenen vuotta kun pentu viimeksi oli talossa. Ei sitä voi kaikkea tismalleen muistaa, vaikka hämäriä muistikuvia onkin. Koira pitää rokotuttaa kahdentoista (12) ja  kuudentoista (16) viikon ikäisenä sekä yksi vuotiaana. Yhden vuoden jälkeen rokotukset kolmen vuoden välein (kuten muillakin aikuisilla koirilla). 

Oikeasti olin lukemassa Eviran sivuja, tuo rokotusjutska piti vain varmistaa siinä ohessa. Eli jos/kun meillä on kesällä pentu niin onko minimuotoiselle roadtripille mitään esteitä (muuta kuin, että on vaara, että koira pissaa telttaan ;o )? Ainakaan Eviran sivuilta en löydä mitään esteitä aiheelle. Lemmikkipassi pitää hommata ja ehkä en alle 12 viikkoisen pennun kanssa lähtisi ulkomaille. Mutta ihan samallatavoin sekin pitää sitten madotuttaa ennen Suomeen paluuta kuin aikuinen koirakin (eli Nemi). 

Ja ei, en mä tiedä varmuudella lähdetäänkö kesällä telttaretkelle. Ja jos lähdetään niin onko kohteena Ruotsi kuten aika monta kesää viimeiset vuodet on ollut. Mutta pitipä nyt kuitenkin vähän selvitellä asiaa. 

Sanojen muotoilua

Eipä se nyt oikein kumpua, järjesty edes päähän järkevähköiksi virkkeiksi saati sitten blogiin asti. Se aiemmin vihjailemani raapustus. Joten olkoot nyt ja painukoot unholaan.

Jäljillä (h8/16)

Eilen Nemi pääsi pitkästä aikaa metsälenkille ja voi sitä jäljestyksen riemua, kun kaikki mahdolliset pikkueläinten jäljet hangilla piti nuuskuttaa. Aamulla kierrettiin ns mansikkamaanlenkki ja päivälenkkinä tuo lampipolkukierros ja käytiin myös mutka hakkuuaukiolla. 

Päivällä oli myös parin tunnin kampaussessio. 

Osa Nemistä lähteneistä karvoista. 

Kuinka vaikea on ostaa Suomessa syntynyt ruotsinlapinkoira?

Lähde: http://jalostus.kennelliitto.fi/frmEtusivu.aspx?R=135/

Siinäpä on suomalaiset ruotsinlapinkoirakasvattajat kahdenkymmenen (20) vuoden ajalta. Että mietippä sitä. Sitten jos sinulla on jotain muita kriteerejä yhdistelmälle kuin mitä joillain kasvattajilla on ollut joihinkin näihin yhdistelmiin, niin voit miettiä, että kumpi voittaa halusi saada pentu vai ne kriteerit mitä olet itse pennunvalinnalle luonut.

Ruotsista ja Norjasta ei taida saada ketterästi tällaisia listauksia heidän vastaavista järjestelmistään?

Ihan vain vertailun vuoksi, suomenlapinkoirilla on vastaavanlaisella kahdenkymmenen vuoden listalla yhteensä 462 kasvattajaa ja lapinporokoirilla 130 kasvattajaa.

Koirankusetuskengät

Löysin eilen kengät! En ollut vielä oikeasti edes suunnitellut lähteväni etsimään nuita. Siis edelliset vastaavan tarkoituksenmukaiset kengät alkavat olla jo rispaantuneet, mutta ajatus kenkien etsimisestä on ahdistanut. Kuinkas muutenkaan. Minähän siis keksin joku vuosi takaperin, että sen sijaan että aina ei-talviaikana pitäisin juoksukenkätyyppisiä lenkkareita, niin ostankin sellaiset vaellus-vapaa-ajan-kenkä-lenkkarihko kengät joita käytän sitten about kutakuinkin kaikkialla. (pois lukien ne hetket kun pitää olla fiinimmät kengät, kumisaappaat tai on niin lämmin että voi pitää sandaaleja) 

Nämä pitäisi vielä korotuttaa. Saa nähdä milloin sen saan aikaiseksi. Ehkä joskus jonkun tilipäivän jälkeen, koska korotus maksaa nykyään (tai ainakin viimeksi, ja tuskin hinnat alaspäin ovat tulleet) hunajaa (icepukki kenkien verran ehkä? yhden normiparin siis). 

Kenkiä on toki neljä, kuvaan jaksoin kaivaa laatikoista vain yhden. 

Vko 7, omatoimireenit, osa 3

Eilen kun kerta olin retkeilemässä Haukiputaalla, kun kävin katsomassa niitä isovillakoiranpentuja. Niin otin sitten Nemin matkaan kun kerta sille suunnille ajelin ja pentujen katselun jälkeen kävin Ukkiksella lenkittämässä Nemin ja vähän reenustelemassa. 

Nemi

• söi lihapullia
• leikki siilellä
• teki luoksarin
• teki noudon
• teki ruudun
• teki kaukoja
• oli valokuvamallina

Positiiviseksi kääntäjä

Mun päässä on semmonen mekanismi. Semmonen hammasratas tai mikä lie laitos. Että vaikka mä periaatteessa oonkin sanonnan "pessimisti ei pety" kannattaja. Niin silti väännän, jotenkin automaattisesti huonotkin asiat hyviksi. Tämän oon huomannut ihan mahottoman monissa jutuissa, ei vain koira-asioissa vaan myös muilla elämänalueilla. Nyt sitten jos tämänkertainen "pennun onginta" karahtaa karikkoon eikä mato tartu koukkuun niin siihenkin olen pyörittänyt itselleni ns hyviä puolia. On se nyt kerpele. 

No, ei heitetä kirvestä kaivoon - ihan vielä ;)

Villasukan purijat

Siitä omasta pennusta ei vieläkään ole mitään sellaista uutta informaatiota, mikä olisi satavarmaa, joten en julkaise siitä mitään jutskaa ennen kuin varma on varmaa. Mutta orastavan (minkä orastavan kun joku on kuin tulisilla hiilillä ollut jo usiamman päivän, noo... :D ) pentukuumeen vallassa on sitten voinut vierailla kavereilla joilla on just nyt pentusia. Tänä viikonloppuna kävin katsomassa usiampaa mustaa käkkäräkarvapentua (ja yhtä ei-niin-mustaa). Kiitos kaverit, että sain tulla käymään :)

Pilkkopimeän mudipentuja.

Tyystilyksen isovillakoira (tosin vielä melko peeni <3 ).