44/15

Tyhymä flunssa keskeytti hyvin alkaneen juoksukauden. Vihdoinkin sitten eilen illalla töitten jälkeen käytiin taas kokolaumalenkki pururadalla. Asteita oli ehkä kuus (plussaa) ja pururata paikkapaikoin melko pehmeä (koska sateet, aiemmin olleet pakkaset, nyt lämmintä jne). Nemin kanssa juostiin se 5,8 km (Eetu oli meidän kanssa tuon lenkin mutta juoksi myös sitä ennen ja sen jälkeen). Nemi oli tohkeissaan kun pääsi pitkästä aikaa juoksulenkille :)

Kahden kauppaa ja ymmärrystä

Omallalaillaan, tavallaan, mä ymmärrän niitä, jotka 

ostavat pennun naapurilta / likeltä (olipa se mitä rotua tai ei mitään rotua)

ostavat pennun (olipa se mitä rotua tai ei mitään rotua) reeni/seurakaverilta. Tuntevatpahan ainakin toisen pennun vanhemmista jollain tasolla. Tämä voi monesti olla todella hyvä valinta

ovat mieltyneet kyllä tiettyyn rotuun, mutta muita kriteerejä ei ole. eli katsovat sopivalta alueelta kasvattajat lävitse joten pentu voi löytyä nopeastikin. varsinkin jos rotu on edes kohtuu yleinen

Omalla kohdallahan se on mennyt niin, että ensimmäinen pentu hankittiin lähellä asuvalta kasvattajalta silloin kun itsellä oli sopiva rako ottaa pentu (kesän korvalla). Toisen koiran kohdalla yhteyttä otettiin muistaakseni edellisenä syksynä sähköpostitse, sitten ahkeran mailien vaihdon jälkeen käytiin kasvattajan luona tutustumassa (tarkoitti yli tuhannen kilometrin ajomatkaa eestaas (~2500km?)). 

Kolmas taas ... sen tarina kerrotaan sitten joskus kun kaikki mutkat ovat selvillä ;) 

Jos asiat menevät minun toivomallani tavalla, niin neljäs koira onkin sitten yli kymmenen vuoden odotuksen tulos. Että hitaasti nämä koiranottoasiat etenevät omalla kohdallani. Ei voi sanoa, että tässä mitään extempore ostoksia tehtäisiin ;) :) 

Hahaa (pizzanouto)

Aamuruualla annoin kapulan koiran suuhun ja en kerenny ees keittiöön kun koira kuljetti sitä jo mulle.

Iltaruualla koira protestoi, tarjosi perusasentoja, venkuroi aikansa, mutta nosti lopulta kapulan (taisi haukkua sitä ennen hetken) ja toi mulle.

Äsken kun  tarjolla oli iltapalapizzanreunoja niin koira edelleen tarjosi kovasti perusasentoja, mutta ei haukkunut ja luovutti vastustamisvänkäämisensä yllättävänkin pian ja nosti kapulan lattialta ja pyyläsi itsensä mun viekkuun :)

Johan

Nyt jommatti. Mun oikean jalan pikkuvarvas ja se varpaanseutu / jalkaterän ulkosyrjä on ottanut jostain itteensä ja on kipeä :/

"Mitä musta jää"

Kuuntelen paljon musiikkia. Syystä taikka toisesta tämäniltaisella lenkillä alkoi soimaan päässä tämmöinen biisi:

"Mitä musta jää?
Kasa ikävää.
Samantekevää."
-tik tak -

Niinpä niin. Musta jää on täällä taas.

Kehveli

Eilen oli Nemin viikkoharjauksen vuoro, en kyllä mitään monen tunnin operaatiota jaksanut tehdä. Pientä takkujen selvittelyä kuitenkin tehtiin.

Nemi sai aamupala ohjelmistoonsa taas noutokapulan. Tämä juttu ei ollut tässä. Ei ollut aikaa tehdä mitään ihmejuttuja. Maasta koira ei suostunut kapulaa ottamaan - tarjosi kovasti perusasentoa yms (ilman kapulaa). Tein sitten sen reenin mitä on joskus tehty kun on kuljetusta harjoteltu eli käskin koiran istumaan pikkasen keittiön oviaukkoa kaummeksi ja annoin sille kapulan suuhun. Sitten menin itse keittiöön ja käskin koiran kuljettaa kapulan mun luo/sivulle. Sen se teki mutisematta ja moitteetta. Pitänee iltaruuan yhteydessä (kun on aikaa vaatia ja säätää) tehdä sitä kapulan lattialta nostoa (sisällä kotona kapulaa ei viitti heittää) yhdistettynä luovutukseen. Nytkin kun ensin yritin sitä niin Nemi kävi kyllä tökkimässä kuonollaan kapulaa mutta ei ollut aiettakaan ottaa sitä suuhunsa (naksuttelureeneissä mitä on pari kertaa tehty viime viikolla oon kuitenkin vaatinut että se ottaa sen kapulan suuhunsa eikä vain härpi sitä. eli tuolla tavalla ei ole aikoihin saanut mitään palkkiontynkää).


edit 18.49

Nousihan se kapula. Mutta ei se helppoa tuntunut olevan. Taas tarjottiin perusasentoja. Kaikenlaisia sijaistoimintoja ja ties mitä säätämistä. Sitten vihanen haukahdus, kapulan nosto lattialta ja about metrin kuljetus mun sivulle. Siitä kehut, kapula pois koiralta ja syömään päästö.

Taistelu jatkuu seuraavan ruokailun yhteydessä ;)

Vko 43, ohjatut reenit (2/2)

Huoh.

Mitähän me voitaisiin alkaa harrastamaan? Se, että mulla on "vanha" koira ei muuta miksikään mun koirafilosofiaa. Siis sitä, että koiraa pitää aktivoida muutenkin kuin ulkoilemalla sen kanssa. Ts sitä en lue koiran aktivoinniksi vaan jokapäiväiseksi normielämäksi. 

Koiranäyttelyt toki aktivoivat jollain tavalla koiraa - tai väsyttävät ainakin kaikkine oheistoimintoineen. Mutta vaikka kiihdyttäisinkin näyttelyissä käyntiä niin eivät ne aktivoivasta koiraharrasteesta kävisi.

Paimennus? Ei olisi niin jatkuvaa toimintoa, jotta koiraa usein aktivoivaksi toiminnaksi voisi kutsua. Hankala sitä paitsi ehkä järjestää itseään mihinkään paimennustoimintaan mukaan. 

Agilityyn Nemi on liian vanha. Mummoagikin on vähän niin ja näin. 

Koiratanssiin minä en taivu. 

Pelastuskoirailua kokeiltiin jo. Oli kivaa, mutta lähdin pois joukoista vuosia sitten. En osaisi enää palata takaisin (jos edes huolittaisiin). 

Pk-haku tuntuu väärältä pelastuskoirailuvuosien/oppien/tottumusten jälkeen. Eikä olisi mitään porukkaakaan siihen. 

Jälki / pk-jälki / mejä. En osaa. En tiedä missä treenaisin. Olen liian laiska. 

Rallytoko. Njaa?!? Pitäisi mennä kursseille. Noseworkin kanssa sama homma. 

Käytiin eilen tokottamassa, nää oli niitä korvaavuusreenejä aiemmin peruttujen tilalle.

Ryhmässä tehtiin lomittain seuraamista (hidas, nopea, normaali) jossa pyörittiin toisten ympäri ja mentiin toisia vasten. Sitten otettiin paikalloloja ja kutsuttiin joitain koiria luokse kun toiset istuivat paikallaan. Tässä reenissä (kaikkine osioineen) Nemi oli ihan loistava. 

Sitten tehtiin merkin kiertoa. Missä se edelleen loisti. Sitten piti lähettää koira ruutuun. Sen kierron jälkeen. Jenni oli vienyt ruutumaton ruutuun ilman että Nemi näki sitä. Nemi irtosi merkille. Menin lähemmäksi ruutua tsempaten koiraa kohti ruutua. Nemi yritti edelleen irrota merkille. Käskin sen sieltä pois. Menin lähemmäs ruutua. Jätin koiran istumaan ja kävin ruudussa. Nemi yritti edelleen irrota merkille. Kutsuin koiran luokseni ja jätin paikalleen. Kävin ruudussa, nostin ruutumattoa, laitoin sen takas ruutuun ja  taputtelin vielä sitä mattoa. Palasin koiran luo ja käskin sen ruutuun - jee, se meni sinne! ja seisoi hienosti mattonsa päällä. 

Sitten  tehtiin hyppynoutoa. Sitä ennen, kun muut harkkasivat hyppyä niin kävin tekemässä Nemille yhden ruutuun lähetyksen. Nyt se meni sinne ihan hyvin. Itsekseni tein myös kapulan nostelureeniä, ihan kivasti meni taas sekin. Paljon palkkaa ja pelkkää nostelua siis.

Se hyppynouto... heitin kapulan, koira hyppäsi esteen yli, meni kapulalle. Huusi sille. Seilasi hetken ees taas - melko kauan. Lopulta meni takaisin kapulalle, otti sen, oli tuomassa mutta tiputti sen just ennen hyppyä, hyppäsi ja kolautti jalkansa hypyn lautoihin (ei se kyl kovin korkeella ollu, mutta koira ei varmaan miettiny paljoo sitä hyppäämistä). Otettiin uusiksi. Nemi huusi vielä enemmän. Vähemmän yritystä noutamiseen. Sijaistoimintona lattian haistelua. Jenni otti kapulan ja piti Nemiä esteen toisella puolen niin että mun piti houkutella ja kannustaa Nemiä toisel puolel jotta Nemillä ei olisi muuta mahdollisuutta kuin ottaa se kapula ja tuoda mulle. Ei se touhu hyvältä vaikuttanut vaan epätoivoiselta. Jotain kait me lopulta saatiin tehtyä ...

Aika loppui ja koira kusetti meitä kuusnolla. Joskus se on tehnyt hyppynoudon ihan hienosti. 

Otin reenitovereista pari räpsyä:

ja Nemistä tietty kans

Mitä mietin

Mitä mietin, kun katselen Nemin flexin kahvassa olevaa pussia, ainut "kakkapussi" mikä on mukana? Mietin, että on pienempi paha etten voi kerätä Nemin jätöksiä kuin se, että Nemi tai joku muu satuttaa tassunsa. Mitä mietin kyykkiessäni alikulussa poimimassa lapinkultapullonpalasia? Mitä mietin, kun yritän komentaa Nemin pysymään lähellä tassuttelematta ruskeisiin lasinpalasiin? Mitä miettii se mies, joka meidän ohi kävellessään huutelee "älä hauku mulle" kun Nemi haukkuu sille, mitä se mies miettii kun tulee lähemmäksi katsomaan mitä teemme? Kerron kerääväni lasinsiruja. Miksi se ei usko vaan sen pitää nähdä omin silmin. Mies haisee alkoholilta. En voi tietää onko kyseessä pullon rikkoja vai joku muu. Tekisi mieli sanoa jotain vähemmän nättiä mutta jatkan sirujen keräämistä. Siirtelen Nemiä jotta se ei olisi miehen tiellä eikä vahingossakaan osuisi rikotun pullon jämiin. Mies jatkaa matkaansa. Nemi on jo aikaa sitten vaiennut. Saan loput löytämäni sirut kerättyä ja jatkamme matkaa. 

Joka puolella on roskia. Mitä likempänä olen Abc-liikenneasemaa sitä enemmän näen roskia. Mitä mietin, kun kannan mukanani kakkapussia jossa on ruskeaa lasia, ja samaan aikaan kaikkialla näkyy kaikenlaisia roskia? Mietin, että pienempi paha se on, että Nemi astuu Tuplasuklaankäärön päälle kuin lasinsiruun. Mietin, että kuka ihme täällä oikein sotkee? Mietin, että ehkä linnut levittävät jotain roskia, mutta tuskin kaikista roskista voi eläimiä syyttää. Vien lasinyyttini Abc:n oven vieressä olevaan roskikseen ja jatkan lenkkiä. Vettä sataa niin kuin koko lenkin ajan on satanut. Nemi ei käy kakalla, joten enpä turhaan tuhlannut kakkapussia lasinsirujen keräilyyn. 

Sitä mietin.

Vko 43, ohjatut reenit (1/2)

Ke-iltana oli ohjatut toksut. En ehkä ihan niin paljoa ottanut häiriötä niistä muutamista tyypeistä kuin aiemmin. Mutta ahisti silti hitusen.

Itekseni tein ruutua (lyhyeltä matkalta, palkka ruudussa), noutokapulan nostonaksutusta (Nemi oli innokas. paljon palkkaa. oli kivaa), kaukoja (ei tuntunut oikein toimivan nyt - rupesi epäilyttämään, että ehkä se hierojan meille kutsuminen ei ollut pöllömpi idea), jäävien asentoja (meni arvailuksi aika paljon).

Ohjatusti tehtiin sivuaskelia. Tajusin tehneeni (vuosia?) vasemmalle menon väärin. Tätä jankattiin sitten Jennin kanssa. En tullut hullua hurskaammaksi. Teoriassa ymmärsin kyllä miten Jenni tansahteli menemään, mutta mun jalat eivät taipuneet siihen. En tosiaankaan tiedä miten saisin sen alemman jalan pysymään siellä alemmalla tasolla koko ajan. Mietin, että onko tää nyt niitä juttuja missä mun pitää töpöttää väliaskelia jonnekin (mikä tässä kohtaa on väärä tapa kun jalkojen pitäisi koko ajan mennä kontrolloidusti tietyllä linjalla/tasolla) hakien samalla tasapainoa. Vai onko tuo vain harjoituksen puutetta, että se sujuisi kyllä jos reenaisin tarpeeksi? En todellakaan tiedä. Keskiviikon jälkeen oon kyllä yrittänyt tuota muutaman kerran (Nemi on saanut hyvästä mukana olosta palkkaa, mutta tuskin on oppinut mitään fiksua siinä samalla), mutta en mitenkään mairittelevan hyvällä menestyksellä.

Lisäksi tehtiin kiertojutskaa. Ekaa kertaa otin tähän mukaan sen "kato" -jutun. (Jennillä "katon" tilalla on "missä") Kato:a oon reenannu kotona jokusen kuukauden ruokakupin avulla. Kattohan se. koira siis. Siitä ei saanut päästää koiraa vielä kiertämään kun eka sen piti ottaa muhun kontakti. Yleisenä juttuna oli ollut, että kiertoreeniin otettaisiin joku häiriä mukaan. Esim lelu tai nami jonnekin mihin ei kuitenkaan olisi saanut mennä.  Nemille ei onnekseni otettu mitään ylimääräistä härää tohon mukaan. Jälkimmäisen namialustan laitoin mun taakse. Se tuli kans uutena juttuna tähän. Nemi kiersi hienosti, ekalla kerralla äkäs jonku äänen joka ei ollu haukkuminen kuitenkaan. Tehtiin pari muutakin kertaa. mun piti hieman ohjata sitä sille toiselle namille niin että tajusi mennä mun vasemman käden puolelta sinne namille. Kuulemma pitäisi matkaa pidentää tähän reeniin jatkossa.

Ennen paikallaoloreeniä tehtiin käsky-harjoitetta. Siis maahan-sivulle-maahan jne. Nemi oli tosi jähmeä tässä, ihan kuutamolla (korvat lomalla).
Lopuksi tehtiin paikallaoloa. Koirat lomittain (ks kuva. Kuvasta kiitos Marjatta S.:lle :)). Nemille istuminen. Istuhan se. Ja kesti takana käymisen.

© Marjatta Savolainen

© Kaisa

Vko 43, omatoimireenit

Tiistaiaamuna kävin tosiaan Martsasa. Lenkillä, reenimässä ja lenkillä. Kun oltiin saatu reenittyä mitä haluttiin hallille tuli muitakin, mutta sitä ennen saatiin humpata koko hallissa ihan keskenämme. Koska se nouto on ruvennut kaivelemaan kun on mennyt alamäkeä kun ei olla tehty sitä kunnolla aikoihin niin otin sen heti ohjelmistoon. Nemi räkytti, käskin sen olemaan hiljaa ja odottamaan paikallaan ennen kuin sai juosta kapulalle. Odotti kyllä ja meni sitten ihan innolla kapulan luo, mutta ei ottanut sitä suuhunsa. Vaan huusi sille. Palasi puoli väliin mun luo. En sanonu koiralle mitään. Koira huusi. Ja palasi kapulalle, katto kapulaa, räkytti, ei ottanut kapulaa ja juoksi takaisin mun luo. Katteli ympärilleen. Tarjosi peruuttamista. En sanonu mitään. Koira meni kapulalle. Katto sitä. Huusi. Ei ottanut kapulaa. Katteli ympärilleen ja huomasi agiesteet. Siinä oli hyppyjä sikin sokin (jokin rata, esteisiin ei ollut lupa koskea - siis mulla, rataa ei saanut hajottaa). Nemi kävi tarjoamassa yhden hypyn - siis hyppäämässä sen. Kattoa mua "oisko tää se juttu mitä haluat". En sanonu mitään. Nemi teki kuviota niillä hypyillä (kolme neljä hyppyä, ei suorassa linjassa). Mua nauratti, mutta en voinut kuin hymyillä koska en voinut palkata Nemiä siitäkään - niin mahtavan oma-aloitteinen kuin se olikin (!). Lopulta koira meni kapulalle, otti sen suuhunsa ja toi mulle. Loppuasento ei ehkä ollut ihan kympin arvonen, mutta siitä viis. Se koira yritti, tarjosi kaikenlaisia juttuja ja lopulta suoritti halutun tehtävän kun muilla jutuilla ei päässyt molempia tyydyttävään lopputulokseen eli kehuun, leikkiin ja nameihin. 

Siistii oli se. 

Lisäksi me toksattiin kiertämistä. Nyt mulla oli pienempi alunen kiertohässäkän taakse (ei pilttipurkin kansi mutta vastaava systeemi). Kiertäminen toimi ihan kivasti :)

(enkä enää muista että tokotettiinko me muuta)

Verhon toisella puolen käytiin matalilla esteillä vähän aksailemassa. Yritin jotain ohjauskuvioita tehdä. Yhden kun sain tehtyä niin Nemi lensi jo vaikka minne kun kuvittelin ohjaavani sitä jonnekin muualle. Todella harmi että se tarjoamisagi keksittiin sille eläkkeen kynnyksellä ... Mutta mummoagikin on ihan kivaa hupia, ja Nemi todellakin tarjoaa niitä esteitä! :)