Pam, metsä

 Kait se jo syksyä on jos metsässä yritetään sieniä etsiä? Ts Eetu etsi sieniä (minähän niitä juurikaan edelleenkään syö). Koirien lenkitystä siis eräässä kiiminkiläismetsässä sienten bongailun merkeissä. Minä ja Tara syötiin ohimennen myös muutamia puolukoita. 

Sattupa vaan sitten silleesti, että joku porukka (nuorisoa metsästysvaatteet päällä ja joidenkin kiväärien -tai mitä lie pyssyjä oli, en niitä tunnista- kanssa oli melko likellä sitä paikkaa mihin jätettiin auto eli ajettiin heidän ohi mennen tullen) oli metsässä harrastamassa ampumista. Ensimmäinen laukaus kuultiin kun otettiin koirat autosta. Kikin häntä (ja yleis olemus) meni asentoon apua. Tara käänsi päätänsä ja taisi vähän säpsähtää (ei mikään ihme, koska laukaus kuului tosi isosti/selvästi), mutta häntä pysyi selän päällä kiepillä ja pentu hääräsi normaaliin tapaansa. 

Koko metsäilyn ajan Kiki oli ahistunut, pyrki pois paikalta ja aina kun pysähdyttiin katselemaan tarkemmin sieniä niin Kiki pisti joko maate tai istumaan (lysyssä) ihan Eetun viereen. Koska mä en halunnut omalla olemuksellani viestiä mitään (tiedostusta siitä, että tiedän, että Kikiä ahdistaa/pelottaa) Taralle niin mä taluttelin Taraa ja Eetu Kikiä. Taran kanssa hääräilin niin kuin yleensäkin lenkeillä eli kutsuin sitä välillä luokse, teetätin jonkun tempun yms joista namitin sitä ja se pystyi ihan hyvin (normaalin ahneesti) syömään ja jonku kerran taisi jo ehdollistua siihen että ampuminen tarkoittaa syömistä/namia :D (liekkö hyvä vai huono asia, mutta parempi noin kuin että ahistas)

Voihan siitä pennusta vielä joskus myöhemmin tulla ääniarka (ei Kikikään pentuna pelännyt laukauksia, tosin ihan noin pahassa paikassa se ei kyllä ollut - joskus hakureeneissä kuului laukauksia mutta ne tuli vaimeampina kauempana. Kuten ne tämän kevään/kesän rallyt niin niissäkin ampuminen kuului kauempaa, mutta siitä Kiki kyllä jo paineistui täältä kuuhun ja takaisin), mutta ainakin tämän iltaisesta se selvisi kyllä liehuvin lipuin. 

Melkoset jumit

 Kikillä oli tänään hieronta ts eläinfyssariaika Vakkurin luona. Pariin kuukauteen ei oltukaan käyty huollossa. Koiran viime päivien olemuksesta osasinkin jo aavistaa, että hoidettavaa varmasti löytyy ja näinhän sitten olikin. Kikin koko vasen puoli (se leikattu kyynär on vas.) oli tosi jumissa. Enimmäkseen oli kuitenkin ns hyvää huollettavaa eli johtui tekemisestä eli lihakset olivat juntturassa eikä mitään rakenteellisia yms pahoja vikoja löytynyt. Ennen kuin jumit alkoivat helpottamaan niin Kiki uikutti kun oli niin kipiä kun sitä hoidettiin (plus läähätteli). Loppu hoidon aikana vinkuminen väheni (ja loppui). 

Varasin uuden ajan jo viikon päähän, koska yhdellä kertaa ei voinut kaikkia jumipaikkoja selvittää. 

Tara oli mukana ja oli aluksi varsin kiinnostunut isosiskon hoidossa olosta, mutta kun sille tehtiin rajat selväksi eli että hierontapatjalle ei ole tulemista ja Kikiä ei härpitä niin ihan nätisti se sitten suurimman osan ajasta oli. Jossain välissä kävi vähän hyörimässä ja pyörimässä jossain vastaanottotilojen muissa huoneissa. Kuvia en napsinut, vaikka olisi toki voinut ottaa räpsyn Tarasta joka nukkui lattialla tai Kikistä jota hoidettiin. 

Lopuksi Tara joutui/pääsi vielä harjoittelemaan hieronnassa olemista eli pötkötteli hetken kyljellään lattialla kaiman tutkiessa sen raajoja/kroppaa. 

Koiratanssista

 Ilmoitin tänään Taran koiratanssin peruskurssille (/alkeiskurssille) Okk:lle. Vielä en tiedä mahduttiinko mukaan, kurssille otetaan kymmennen koirakkoa. Harjoitukset ovat sunnuntaisin 16.30-17.30 26.9-21.11. 

Kikin olen ilmoittanut niin ikään okk:lle tulevaksi kaudeksi koiratanssin ryhmätreeneihin, oletan että mahdumme mukaan, nämä harjoitukset ovat (myös sunnuntaisin) alkaen joko 17.30 tai 18.30, Syyskausi taitaa olla elokuun lopussa / syyskuun alussa. 

Okk:n koiratanssikisat ovat 18.9 ja tällä hetkellä tuntuu, että ei oltais osallistumassa niihin. Tai sitten pitää taikoa taas koreo jostain. Kesäkuun kisojen koreota en aio enää käyttää kun en halua paineistuttaa Kikiä enää sillä ohjelmalla kun se ahistui siitä kädessäni olleesta kamerasta. Eli vaihtoehtoja on pitää sama biisi ja tehdä siihen koreo ilman kameraa tai vaihtaa biisiä ja sitä myöten koko koreoideaa ... 

edit. 17.08.21
Tara pääsi sille peruskurssille, ensimmäiset treenit ovat tosiaan 26. syyskuuta (merkkasin reenit kalenteriin tuohon oikealle). 

Kirahvi

 Lukuisista aikomuksista huolimatta en ole viikkoihin mitannut Taran säkäkorkeutta. Ensin se oli melkein Kikin kokoinen, sitten about Kikin kokoinen ja nyt se jo toisinaan näyttää korkeammalta kuin Kiki. Eli luultavasti pentu on jotain 41 cm, tai vähintäänkin nelkyt senttiä ja hieman yli. 

Ehkä se joskus tässä tulee mitattua. 

Mainitsinkohan jo, että päivän yli neljän kuukauden ikäisenä Tara keksi miten hypätään sänkyyn. Pojong! Reissussa (Rukalla, josta kotiuduttiin tänään) sänky oli hivenen korkeampi kuin kotona, mutta eipä ollut pennulle se ongelma eikä mikään. 

Jos pennun jaloissa olisi tarpeeksi voimaa niin luultavasti se pomppaisi ahneena tapauksena myös ruokapöydälle sapuska varkaisiin ... Kahdella jalalla se tähyää ainakin pöydille, että jos tarpeeksi kurkottaisi niin saisiko rosvottua jotain syötävää. 

Taran porokohtaamiset

 Tultiin lomailemaan Rukalle viikoksi. Tara ei pienen ikänsä aikana vielä nähnyt poroja. Tai ei ollut ennen tätä viikkoa. 

Ensimmäisen kerran Tara näki poron eräänä aamuna kun olin sen kanssa kahdestaan lenkillä. Käveltiin pyörätiellä ja poro oli autotien toisella puolella pientareella. Tara katseli eläintä uteliaana ja taisi haukahtaa sille pari kertaa. Vähän oli ? että miten tässä kuuluisi toimia kun Kiki ei ollut mukana esimerkkiä antamassa. Kun pentu luopui poron tuijottelusta ja tuli mun luo niin annoin sille nameja. Tara pystyi ihan hyvin jatkamaan lenkkiä eikä hinkuvinkunut tai huutanut tai kiskonut siihen suuntaan missä poro oli ollut 

[Tuskin Tarasta mitään työkoiraa poropaimennukseen on tulossa, joten jatkan sillä linjalla että palkkailen koiraa jos/kun se valitsee minut ennemmin kuin jonkun muun häiriötekijän (eläimen, ihmisen, minkätahansa)]

Toisella kerralla Tara näki poron (tai poroja, yhden kerrallaan kuitenkin) kun oltiin ulkoilemassa Pikku Pyhävaaralla. 

Videolla näkyy vain Kiki (ja poro), mutta Tarakin oli paikalla. Kun Kiki ei sanonut porolle sanaakaan niin eipä sitten niin tehnyt Tarakaan. Myöhemmin lenkin varrella Kiki näki poron juoksevan metsässä jolloin sille kyllä piti antaa suunta käskyjä, taisipa Tarakin hieman säestää.

Eräällä iltalenkillä olin koirien kanssa itsekseni liikenteessä, käveltiin likeistä pururataa pois päin majapaikasta. Ei oltu pitkästikään menty kun huomasin molemman koiran jäljestävän hyvin tiiviisti, porojapa hyvinkin. Mietin, että olikohan jäljet kovinkin tuoreet. Kumpikaan koirista ei puhunut mitään, mutta nenät tekivät töitä. Kunnes koirat pysähtyivät ja katsoivat vasemmalle - siellä oli kivi-kasvillisuus-rytöikössä kaksi poroa. Heille Kiki ja Tara huusivat "Me löydettiin teidät, turha mennä pensaan taakse piiloon, teidät on niin nähty!" Tämän jälkeen kumpikin tuli mun luo, hiljaa, ja palkkasin koirat ja jatkettiin matkaa. 

Toiseen suuntaan käveltiin sitten pyörätietä, mikä on pururadan vieressä, kun oltiin siinä kohti missä porot oltiin nähty koirat katsoivat hetken porojen suuntaan (ruokailivat edelleen samassa paikassa) mutteivät huudelleet tai jääneet jumimaan siihen kohti vaan pystyivät jatkamaan lenkkiä ihan normaalisti. 

Eräänä toisena päivänä kun tultiin takaisin majapaikalle, oltiin käyty autoilemassa Posiolla, niin huomasin parkkipaikalta että muutamien metrien päässä huoneistomme ulko-ovesta oli poro. Otettiin sitten koirien reaktiot ko porosta videolle: 

Rohkea pentu, ei tietoa kuinka lähelle se olisi poroa mennyt jos olisi saanut itse päättää.

Tänään päivälenkillä nähtiin taas turistiporo tallustelemassa ympäriinsä Ruka-kylällä. Oli jopa sellainen the kuvan otto lähellä, kunnes paikalle kurvasi fillarilauma ja poro väisti pientareelle ja mulla jäi Vuosisadan räpsy ottamatta 😁

Tara tärkenänä, kaukana edessä näkyy poro joka pian oli jolkottelemassa keskellä pyörätietä meitä kohti

... ja sitten lauma turisteja fillareilla valloitti pyörätien ja poro väisti pientareelle. Pahus. 

Poro tuli pientareelta takaisin pyörätielle 

Tara sanoi porolle sen mitä niille pitää porokoirien sanoa

... ja näinpä sitten poro otti ja lähti kulkemaan toiseen suuntaan (poro näkyy kun tarkkaan katsoo kaiteen ja pyörätien välissä) 

Kampaushetki 12/21

 Kampasin tänään -taas- Kikiä. 

Erkkariin! Tai sitten ei

 Oli sellainen aikomus, että oltaisiin menty koirien kanssa Lappalaiskoirien erikoisnäyttelyihin lokakuun alussa. Siellä piti olla sekä kevät- että syyserkkarit samana viikonloppuna kun keväältä Tampereen seudulle suunniteltu erikoisnäyttely piti perua. Tämän syystapahtuman oli tarkoitus olla Laukaalla. 

Ensin tuli ilmoitus, että kannattaisi varata majoituksia, jos aikoo erkkariin tulla, koska Keski-Suomessa on Jyväskylän suurajot (MM-ralli) samaan aikaan. Vieläpä Laukaan erikoiskoe samana viikonloppuna kuin erkkari Laukaalla. Varmaan arvata saattaa, että hotellihuoneet olivat joko varattuja tai hinnat pilvissä. Löydettiin kuitenkin Jyväskylästä huone ko viikonlopuksi ja napattiin se heti ennen kuin ehtii mennä jos jäädään jahkailemaan. 

Tämän viikon maanantaina tuli tieto ettei erkkareita järjestetäkään syksyllä. Dah. Että mennääpä sitten syksyllä muuten vaan Jyväskylään. 

Blogger ongelmat

 Hmm. Toivottavasti vain väliaikaista, mutta en voi editoida tuosta oikealta tuota kalenteria. En tiedä mitkä muut blogiominaisuudet eivät toimi. Toivottavasti tämä ei yhtäkkiä katoa kuin tuhka tuuleen koko päiväkirja-alusta. 

edit. 06.08.21

Ei toimi vieläkään tuo vanha kalenteri, korvasin sen toisenlaisella (vähemmän ominaisuuksia, eli ei värikoodausta epävarmoista tai perutuista menoista).

Harjailut 11/21

 Kampasin maanantaina koiria, Kikiä pidempään kuin Taraa. Pennulla on jo hieman karvanlähtöä. 

Koskee koipia

 Ei kannata lukea pitemmälle, ei liity kuin välillisesti koiriin. 

Kesäinen jalkavalitus. 

Alkukesästä oikea jalka ei ollut mitenkään erityisen kipeä. Tai toki välillä jotain joo, mutta ei mitään uutta uutisissa ja muistaakseni sain pitkään olla sen suhteen rauhassa. Nukkua yöni hyvin ja sitä rataa. 

Vasemman jalan kantapää ja se jalkapohjan sivuosa sen sijaan on ollut koko kesän kipeä (googleoletus: Plantaarifaskiitti). Ei ihan kokojan onneksi, mutta paljon kuitenkin. Jalkapohja on kipeä aamuisin kun nousen ylös. Se on kipeä joissain ns lepoasennoissa (siis vaikkei jalkapohja koskisi lattiaan / paino olisi jalalla). Toisinaan siihen sattuu kävellessä tai seistessä jos olen ollut liikkeellä (seisomassa) liian pitkään (aikaviive vaihtelee). 

Positiivista kait on se, että oikeassa jalassa ei ole tuota samaa vaivaa. Johtunee ilmeisesti siitä, että siinä on löysytetty sitä jotain fasciakalvoa joskus silloin vuonna kukkakauppa kun jalkaa on leikelty. 

Nyttemmin, kun olen yrittänyt panostaa Taran metsäulkoiluun niin siitäpä on sitten seurannut oikean jalan kiputiloja. Ollaan siinä tilanteessa, että aamuyöisin kun herään niin jalkaa särkee/jomottaa polvesta alaspäin enkä sitten enää yleensä unta saa ... (jomotusta on muulloinkin siis kuin yöllä, mutta eniten siitä ehkä on häiriötä silloin kun pitäisi pystyä lepäämään).