Tultiin lomailemaan Rukalle viikoksi. Tara ei pienen ikänsä aikana vielä nähnyt poroja. Tai ei ollut ennen tätä viikkoa.
Ensimmäisen kerran Tara näki poron eräänä aamuna kun olin sen kanssa kahdestaan lenkillä. Käveltiin pyörätiellä ja poro oli autotien toisella puolella pientareella. Tara katseli eläintä uteliaana ja taisi haukahtaa sille pari kertaa. Vähän oli ? että miten tässä kuuluisi toimia kun Kiki ei ollut mukana esimerkkiä antamassa. Kun pentu luopui poron tuijottelusta ja tuli mun luo niin annoin sille nameja. Tara pystyi ihan hyvin jatkamaan lenkkiä eikä hinkuvinkunut tai huutanut tai kiskonut siihen suuntaan missä poro oli ollut
[Tuskin Tarasta mitään työkoiraa poropaimennukseen on tulossa, joten jatkan sillä linjalla että palkkailen koiraa jos/kun se valitsee minut ennemmin kuin jonkun muun häiriötekijän (eläimen, ihmisen, minkätahansa)]
Toisella kerralla Tara näki poron (tai poroja, yhden kerrallaan kuitenkin) kun oltiin ulkoilemassa Pikku Pyhävaaralla.
Videolla näkyy vain Kiki (ja poro), mutta Tarakin oli paikalla. Kun Kiki ei sanonut porolle sanaakaan niin eipä sitten niin tehnyt Tarakaan. Myöhemmin lenkin varrella Kiki näki poron juoksevan metsässä jolloin sille kyllä piti antaa suunta käskyjä, taisipa Tarakin hieman säestää.
Rohkea pentu, ei tietoa kuinka lähelle se olisi poroa mennyt jos olisi saanut itse päättää.
Tänään päivälenkillä nähtiin taas turistiporo tallustelemassa ympäriinsä Ruka-kylällä. Oli jopa sellainen the kuvan otto lähellä, kunnes paikalle kurvasi fillarilauma ja poro väisti pientareelle ja mulla jäi Vuosisadan räpsy ottamatta 😁
Tara tärkenänä, kaukana edessä näkyy poro joka pian oli jolkottelemassa keskellä pyörätietä meitä kohti |
... ja sitten lauma turisteja fillareilla valloitti pyörätien ja poro väisti pientareelle. Pahus. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti