keskiviikko 7. toukokuuta 2014

Tohvelisankari

Niin. Rahaahan se vain on - en jaksanut kirjata tuohon aiempaan kenkulikirjoitukseen sitä mitä oikeasti olisin halunnut sanoa. Siksi se raapustus nyt vaikuttaa pihin ihmisen kirjoitukselta. Saita, pihi, ... minä kait olenkin. Tai tuntuu turhauttavalta pistää satoja euroja yhteen ainoaan kenkäpariin. Varsinkin kun kyseessä ei ole huippusuunnittelijan muotiluomukset tai kun ei ole mitään takeita siitä, että juuri ne kyseiset kenkät olisivat erityisen hyvät ja kestävät. Tai edes siedettävät. Osaanko kenkäkaupassa tehdä hyvät kaupat, tiedänkö siinä sovitushetkellä varmasti, että kengät ovat kaiken sen säädön arvoiset, toimivat menopelit. Kenkiä sovitettaessa ei aina selviä, se mikä selviää kun kengillä kävelee jokusen metrin enemmän, se, että ei, niistä ei olekaan mihinkään. Kiva siinä sitten joko aloittaa koko rulianssi alusta (ja maksaa uusiksi satoja euroja) tai kärsiä nahoissaan paskoista kengistä ja odottaa että ne lahoavat ja on aika ostaa uudet kengät. 

Mä astun oikealla jalallani vähän linttaan. Tai enemmän ja vähemmän. Siis mun askel ei ole tasainen sillä, paino ei putoa jalalle normaalisti. Joskus olen teetättänyt niitä pakollisia korotuksiani niin, että ulkosyrjälle on laitettu muutama milli enemmän, jotta linttaan astumiselta joko vältyttäs tai se ei ois niin paha. Edelliskerralla kun ostin urheilukaupasta kalliit hyvät juoksukengät niin pyysin Kenkätohtoria tekemään sen kiilauksen (ts sen että ulkosyrjällä ois enemmän korotusta kuin sisäsyrjällä, ihan vain pari milliä). Varmaan se Asiantuntija sitten luuli tekevänsä oikein tai ajatteli tekevänsä vieläkin paremmin. Mutta homma meni niin pieleen kun vain olla ja voi. Samaan aikaan teetin myös yhteen kävelykenkään saman jutun, ja sekin meni pieleen. Ne kävelykengät oli mukana jollain kaupunkireissulle (muistaakseni Pietarissa) ja hajosivat sillä reissulla kun heikompi kenkätyyppi ei kestänyt mun kuluttavaa askellusta. Siis pieleen ne kengät meni siten, että se tyyppi teki sen kiilauksen just väärin päin eli laittoi vähemmän massaa sinne ulkosyrjälle eli se vain pahensi mun linttaan astumista. 

Niillä linttalenkkareilla mä silti juoksin juoksulenkkejä. Ja nilkka mulju, varsinkin jos astuin yhtään epätasaiselle alustalle. Ja kun nilkka mulju ja kun astuin väärin, joka kerta, niin jalka myös kipeytyi.
Se vasemman jalan kenkä oli tosi hyvä, mua harmitti ihan kehvelisti kun oikeen jalan kenkä oli pilalla. Koska viimeksi kunnonlenkkareiden osto (ja sen jälkeinen käyttö) meni pieleen ja kunnolla, niin en vielä juhli ja piletä, että nää uudetkaan olisivat sen kummemmat vaikkei tuota kiilausjuttua nyt tehtykään. 

Ex-kengät:




Ne uudet:








Vko 19, toko - tuplareeni

Jee. Meillä oli eilenkin ohjatut tokoreenit. Huomasin, että en ole ainut räpeljtäjä ryhmässä. Mieltä ylentävää ;) Eikun siis, muillakin on vaikeuksia saattaa käytäntöön Jennin "kätsyä" tapaa pitää kättä ts pitää kädessä nameja joita koira samalla nakertaa ja samalla saadaan koira oikiampaan asentoon seuraamaan/tulemaan sivulle/tekemään mitä jollonkin ja millonkin. 

Kivat reenit, joista raportoin lisempää myöhemmin. Ehkä (jos muistan ja jaksan). 

tiistai 6. toukokuuta 2014

Sometimes i hate to be me

Sain tekstarin. Vihdoinkin. Menin hakemaan kenkäni, sen uuden lenkkarin, korottamosta. Kenkätohtorilta. Ja meinasin pudota pyrstölleni kun kuulin veloitettavan hinnan, siinä sitä sai taas luottokorttia höylätä... 91,75 € (!!!). 

Kallista kumia. 
Siinä tuli sitten taas kengille hintaa kun yksi pari maksoi yli satasen ja parejahan mun tarvitsee aina ostaa kahdet... Toivottavasti nuo tossut mukautuvat jalkoihini, ovat hyvät ja kestävät kauan. 

maanantai 5. toukokuuta 2014

Vko 19, toko (vielä onnettomampi palkkaamattomuus räpeltäjä)

Meil oli tänään tokoreenit. Yks ton tokokurssin kolmesta kerrasta kun tehään palkkaamattomuusharkka. Porukka jaettiin kahtia, molemmissa sakeissa oli kolme tyyppi. Yks oli koiran kanssa kehässä, yks liikkuroi ja yks tuomaroi (eli selitti jotain diipadaapaa ja antoi rakentavaa palautetta ja loistavia numeroita ;)). 

Nemille liikkeiksi tempasin lennosta jäävistä maahanmenon, alon luoksarin (en luota että osais pysätä) ja avon kaket. 

Liike järkkä oli tuo aiemmin kerrottu. 

Koira lähti huonosti seuraamaan, haukahti ja harhautu jonnekin, josta kalastelin sen mukaan. Maihinmenossa hidastin hieman ja varmaan katsoin alaskin tai tein jonkun muun selvän avun. Meni maihin. Kesti käymisen edessä ja takana ja mikä hienoa niin ei ennakoinut loppuasentoa mutta nousi ylös kun käskin. 

Luoksarissa pysyi paikallaan kun marssin tarvittavan etäisyyden päähän, lähti vauhdilla tulemaan kohti, haukahti pari kertaa ja pysähtyi seisomaan noin metrin päähän minusta katsoen mua epävarmasti ja tuli sivulle vasta kun käskin. Eli... koira ois ollu tekemässä avon luoksaria. Onko tehty liian vähän läpijuoksuja? Koira ei vielä erota / tiedä,. että "tänne" käskyllä tullaan sivulle asti ja "tule" käskyllä pitää oottaa pysäysmerkkiä. 

Kaukoissa muistin sanoa koiralle "kake" kun jätin koiran ja se toimi :) Tai mitä nyt ensimmäiseen istumiseen tarvi toisen käskyn. Käskyt sopivan sotilaallisia (jonku mielestä varmaan liian tujakoita). Ei ennakoinut loppuasentoa - joten aikasta hyvin itseasiassa meni tää jutska :)

Mutta ne välisiirtymiset oli onnettomia - ja Nemi otti häiriötä vaikka mistä eli ei ollut tarpeeks keskittynyt (vasta kakeissa oli rantaplanmaisen "jahas tämä selvä" -tyylinen). Häiriötä siis aiheutti verhon toisella puolen toisen kolmikon äänet ja varmaan myös liikkurin ja "tuomarin" olemus. Niin ja ne ison puolen agiesteet. 

Palautteessa ei tullut positiivista palautetta. Yleissaarna siis koko ryhmälle. Ei me nyt minusta äärisurkeita oltu (mun kuppi onkin enemmän täys kuin tyhjä), mutta toki parannettavaa on kosolti. Esimerkiksi, mun pää heiluu kuulemma liikaa. Katson liikaa liikkuria (en tiedä miten sen saisi muutettua kun sitä muutenkin on niin jännityksen vallassa kokeessa että miten sitä jaksaisi tuollaistakin aatella). Tein myös hermostunutta höpötystä vaikka piti olla kokeenomainen, ei sillon saa höpöttää! No okei tota tein vain ekan liikkeen alussa. Siihen miten kuljetan koiran liikkeiden välissä pitäisi keksiä joku juttu jossa koira ois kontrollissa (ei kuulemma saa seurauttaa, ainakaan seuraa käskyllä). Myös koiran virettä pitää pitää yllä - Nemin kanssa se on taiturointia kun kuppi heilahtaa niin helposti yli. Mitähän muuta? Ai niin, pitää keskittyä koiraan eikä liikkurin tai tuomarin tarinoihin. 
Nemi kesti kyllä sen ihan hyvin, että superpalkka tuli vasta kolmen liikkeen jälkeen. Mulla oli taskussa rasiassa löllisruokaa sille. 

Lisäksi reenattiin väärän puolen sivulle tulemista. Nää on niin näitä. En tajua millään miten Jenni muljauttelee sitä rannettaan ja mihin sormikoloon se tunkee ne namit ;) Musta Nemi tuli ihan yllättävänkin hyvin siihen sivulle, mutta Jennin mielestä meidän tekniikka oli väärä. No, sitä pitäs nyt kumminkin harkata ... (oh my)

Pihalla käytiin hiekalla tekemässä paikallaolot. Ensin istuminen - ei ongelmaa ja sitten makuu evl-käskytettynä. Nemi ei ollu kuulolla kun sanoin käskyn joten ei menny maihin vaan tarvi toisen käskyn. Pysyi maassa, piiloilin, pysyi maassa vaikka toisille sanottiin lupaa nousta sivulle jokusen kerran ennen meidän vuoroa. 

Sitten tunti loppukin. Kävin hallissa viel ottamassa pujottelun toisel puolen ja leikittämässä Nemiä hieman vinkusiilen kanssa :)

lauantai 3. toukokuuta 2014

Elokuussa Helsinkiin

Kuten niin moni on jo sanonut "ihanan kallista" ...


Ketä kiinnostaa - kahvi

Huhtikuu 2014

Omituisen ruokapäiväkirjani, kahvilaskelma.


Päivät:

  1. 1
  2. 1
  3. 1
  4. 3
  5. 2
  6. 1
  7. 0
  8. 2
  9. 3
  10. 1
  11. 2
  12. 2
  13. 5
  14. 4
  15. 2
  16. 2
  17. 1
  18. 1
  19. 2
  20. 1
  21. 2
  22. 2
  23. 3
  24. 4
  25. 2
  26. 2
  27. 1
  28. 1
  29. 3
  30. 2

Lukemattomien kirjojen pinon pienennys

Budapestin reissulla luin yhden kirjan: Håkan Nesser: Sukujuhlat. Reissun jälkeen lukaisin toisenkin Nesserin eli Barbarotti sarjan toisen teoksen nimeltä "Kokonaan toinen juttu". Ja sen jälkeen luin kummallisen ruotsalaiskirjailijan (Kajsa Ingemarsson) teoksen "Kohtalonpyörä". Eilen illalla aloitin joululahjaksi saamani kirjan (tai yhden niistä) lukemisen, kyseessä on Khaled Hosseinin Ja vuoret kaikuvat. Vasta ensimmäisen luvun olen ko kirjasta lukenut, joten en osaa kommentoida teoksen hyvyyttä. 

Vko 18, omatoimiagi

Kävin eilen aamulla Nemin kanssa hallilla aksailemassa. Rallateltiin - isolla puolella oli onneksi esteet esillä - jotain lennostas kehittämiäni ratasia. Kepit olivat kohti seinää ts nurkkaa mutta se ei ollut Nemille mikään ongelma. Lisäksi tehtiin tarjoamisreeniä mikä Nemistä on ihan sikasiistiä sekä hieman naksuniistoja. Niin ja jotain ohjauspyörityksiä vähillä käsillä. 

torstai 1. toukokuuta 2014

Wappu





Kuusi

Töitten jälkeen käytin  Nemin kävelylenkillä, toin sen kotiin (pesin ja kuivasin sen tassut), vaihoin hieman vaatetusta ja lähdin juoksulenkille. Samalla kun hölkkäsin menemään niin kuuntelin about kahden euron Lidl-radiostani YleXiä - liekkö radioseurasta johtunut, kun nyt tuntui helpoimmalta tähän astisista (tän vuoden) lenkeistä. Juoksin maaseutu-jaaris -lenkin eli sen saman mitä on juostu koiran kanssa. Nyt kun koiruus ei ollut mukana niin toki juoksin alun ja lopunkin joten matkaa kertyi 5 km. Sää oli pilvinen, saatto aurinko vähän pilkistellä, mutta oli kohtuu kylmä; vain muutama plus aste. Jossain maaseututien kulumilla meinasi hivenen hyydyttää, mutta tunne meni ohi ja matka eteni sen jälkeen yllättävänkin hyvin. Mitään intervalleja tai muita temmon tahallisia vaihteluita en harjoituttanut, niitä harrastanen taas sitten kun pikajuoksureenit jatkuvat.