Yritin selata blogia ja hakea jotain tarttumapintaa tähän kirjoitukseen, mutta huomasin kirjoittaneeni syksyn aikana todella vähän mitään, vaikka monenlaista (treenirintamalla) on tapahtunut.
Viime syksynähän Tara treenaili aktiivsesti Kismalla tokoa ja kävi Sportsdogscenterillä agilityyn johdattavan pentukurssin. Kiki reenaili myös viime syksynä Kismalla, nosework-valmennusryhmässä. Lisäksi molemmat kävivät Okk:lla koiratanssitreeneissä. Sitten lähdettiin puoleksi vuodeksi sinne Luleåån ja kaikki treenitoiminta oli tauolla. Jossain vaiheessa mulla vielä oli toiveikas ajatus siitä, että olisin Ruotsissa treenaillut edes semiahkerasti syksyn tokoläksyjä ja tehnyt Kikille nosework-piiloja. No, tietäähän sen miten siinä kävi, en juurikaan reenannut mitään, oltiin vaan ja ulkoiltiin. Muutaman kerran sisällä tehtiin jotain pikkureenejä ja taisin kerran -tai kaks- nosetella Kikin kanssa.
Se nosetus ei nostanut sitten päätään sittenkään kun oltiin tultu takaisin Suomeen. En ole heittänyt eucalyptys puteleita jokeen ja kaikenlaista muutakin treenitavaraa senkin lajin osalta on edelleen olemassa, mutta nenätreenimotivaatiota jotenkin ei vain ole tällä hetkellä.
Mutta takaisin siihen Taraan. Keväällä käytiin muutaman kerran yksäreillä ja silloin olin vakuuttunut, että tämä olisi hyvä tyyli Taralle pidemmäksikin aikaa, mutta jotenkin niiden aikojen sopiminen oli hankalaa ja tuntui ettei pelkästään nuo reenit riitä meille, joten päädyin miettimään mitä ja missä haluttaisiin reenailla ja kuulin kaverilta Jennin tokovalmennuksista. Laitoin sitten kesällä Jennille viestiä ja niinpä päästiin syksyksi hänen tokovalmennuksiin.
Lopulta ei käyty tokoissa kuin kolmesti, reenejä olisi ollut neljänä sunnuntaina. Niin, tuo reeniajankohta oli lopulta se mikä sai minut jättäytymään kevääksi pois ryhmästä, viikonloppuna keskellä päivää oli jotenkin vaivalloista olla lähdössä harjoituksiin ja se tuntui aina keskeyttämään jotain viikonloppu askaretta. Sunnuntaille sitä paitsi on jo olemassa semivakiona koiratanssitreenit iltaisin.
Taran tokoryhmässä kaikki koirakot olivat meille ennestään tuntemattomia. Siellä oli tanskalaisruotsalainenpihakoira (luulen! saattoi olla myös joku russeli tms), keskikokoinen snautseri (musta) ja sileäkarvainencollie + Tara tietty. Collie oli selvästi taitavin ja nämä pienet koirat myös taitavampia kuin Tara, mutta se nyt ei mitään haitannut kun koirakot tekivät yks kerrallaan mitä halusivat milloinkin harjoitella. Välillä tehtiin sitten yhdessä paikallaoloja.
Joka treeniin raahasin Taralle häkin halliin ja se odotti häkissä aina omaa reenivuoroaan. Tämä häkki homma on sellainen minkä koen olleen meille tosi hyvä homma syksyn aikana. Joku joskus vihjas, että "helppohan se koiran häkissä on olla", mutta mä en koe sitä niin. Tai joo, tottakait onhan siinä jotkut helpot puolet, mutta en koe että treenihallissa häkissä hiljaa oleminen olisi tullut mitenkään ilmaiseksi. Toisaalta kuulin myös kommenttia siitä kuinka "mun koira ei vois olla hallissa kun muut tekevät, siksi se odottaa autossa".
Myös rallytokotreenien loppuajan parempaan treeniflowhun vaikutti selvästi se, että Tara oli oppinut tuon häkkipelin. Välillä koira hakeutui myös itse häkkiin jos oli sen mielestä sille hetkelle reenattu jo liikaa; ja tämä oli minun mielestä mitä oivallisin taito koiralta - jos tuntuu, että on jo vähän liikaa kaikkea niin voi mennä häkkiin rauhoittumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti