Pari sanaa nosesta

 Olen tässä viime aikoina pohdiskellut tuota Kikin noseharrastusta. Alunperin se oli vaihtelua koiran aktivointiin (jota se toki on edelleenkin), ilman tavoitteita. Helppoa "hömpöttelyä" - koira tehkööt työt ja minä roikun perässä. Mikäs sen helpompaa mennä kerran viikossa treeneihin, antaa koiran nuuskutella onnesta soikeana ja matkustaa töitä tehneen onnellisen koiran kanssa kotiin. 

Kiki etsi niin tarmokkaasti, että työnsi tuon keltaisen laatikon pois hyllystä ... 😅

Nyt kun kuitenkin treenataan säännöllisesti nenähommia ja tehdään kokeenomaisia treenejä, niin mieleen on noussut muutamia asioita mihin voisi panostaa tai mitä voisi kehittää. 

• Laatikkotyöskentely. Ettei Kiki esittäisi mitään tassutemppuja laatikoille. Toivottua ei ole takapääjumppanäytökset eikä sen enempää laatikon kaivaminen tai potkiskelu pitkin lattioita. Tätä on työstetty välillä niin, että Katja on naksauttanut heti kun koira on tehnyt löydön, jolloin minä olen palkannut koiran ennen kuin se on ehtinyt aloittamaan minkäänlaiset ohjelmanumerot laatikoilla. Tarkoittaa sitä, että hihkun koiralle kuinka taitava se on, mutta siirryn palkkaamaan sen muualla kuin kohteessa. 
• Tähän liittyy myös se, että olen opettanut koiraa muutenkin siihen, että palkkaus olisi muulla kuin mistä löytö tehdään. Eli alueen ulkopuolella, opetellen sitä toimintatapaa mikä kokeissakin on fiksua, että nameja ei syötettäisi liian lähellä löytöä. 
• Toki välillä palkkailen koiraa nimenomaan siinä löydön lähellä, nämä ehkä silloin kun haju löytyy hieman erillaisemmasta sijainnista. 

• Isommat etsintäalueet. Järjestelmällisyyttä / suunnitelmallisuutta etsintään. Tähän saakka olen antanut Kikin viedä ja jos koira ei ole about suoraan marssinut hajupilveen ja tehnyt löytöä niin sitten olen kuljetuttanut sitä hieman paikasta toiseen. Mutta pitäisi opettaa koiraa järjestyksellisemmin etsimään alueita. 
• Tässä pitää kuitenkin huomioida muutama seikka. 
• Koiran etsintämotivaatiosta huolehtiminen. Jos johdatan sitä paikasta toiseen päästämättä sitä suoraan löydölle (minkä koira voi tietää, mutta minä en - eli koiran näkökulmasta estän sitä menemästä kohteeseen). Eli joka etsintää ei voi tehdä niin, että minä määräisin missä järjestyksessä paikka tutkitaan. 
• Auttaisiko etsintätavan opettelussa jos minä tietäsin hajun sijainnin? Pitäisikö silloin kierrellä ensin siellä mistä haju ei varmasti löydy? Muuttaisiko se koiralle mitään - minä "kiskoisin" koiraa pois hajupilvistä. Vai onko vaihtelu tässäkin parempi asia, välillä haju löytyisi pian ja välillä pitäisi etsiä järjestyksessä tilaa pidemmästi ennen maaliin pääsyä? 
• Koiran pehmeys. Lyökö se hanskat tiskiin. Miten se reagoi jos/kun nosetustapaa muutetaan? 
• Alkaako koira tarjoamaan valeilmaisuja, jos ohjaan sitä (liikaa) "etsi tästä"

Kikillä saattaa joillain alueilla mennä turhaa aikaa lattian haisteluun. Tähän ehkä voisi auttaa tuo suunnitelmallinen etsintä? 

• Laatikkoetsinnän erottaminen sisäetsinnästä. Koirat -myös Kiki- käyttävät turhaa aikaa ja energiaa kaiken skannaamiseen / nuuskuttamiseen laatikkoetsinnöissä. Voisiko koiralle opettaa, että tietyissä etsinnöissä kuuluu hakea hajua vain lattialla olevista laatikoista (jotka tosin eivät aina ole laatikoita - erottaako koira sen, että onko etsintäalueella n kappaletta kenkiä vai onko siellä matkalaukku, kartioita ja muita satunnaisia esineitä mitä usein on sisäetsintäalueilla)