Viime viikolla musta tuntui, että vaikuttaako siltä, että me liioitellaan Kikin pelkotiloja kun kerrottiin tunnin alussa uusille tuttavuuksille taustoja. Varsinkin kun Kiki tuli niin reippaasti halliin.
Ja sitten kaikki meni ihan ketuiksi, ts koira todisti käytöksellään, että ei mitään ei liioitella ...
Aika moni joka on Kikin kanssa samoissa reeneissä käynyt on jo ehtinyt nähdä sen - ahdistuneen pikkukoiran, joka näyttää siltä että taivas tippuu pian niskaan ja vaihtoehtona on joko hakeutua turvaan (häkkiin tai tuolin alle) tai paeta hallista.
Ne taas, jotka eivät ole nähneet Kikiä tuossa tilanteessa vaan ovat nähneet vain sen reippaan, uteliaan, aktiivisen, äänekkään, määrätietoisen tättähäärän eivät osaa edes kuvitella tuota toista ääripäätä ...
Kikiä ei saa ahdistukseen / pelkoon pelkästään jotkut äänet. Vaan viime viikkoinen osoitti, että se pelkää (ahdistuu whatever) myös kun toiset tekee jotain, kun sen oletetaan tekevän jotain (ruutu, nouto, hyppy, paikkis, merkinkierto jne - ja nämä kaikki kun joku muu tekee).
Eiliselle tokotunnille lähdin kutakuinkin samoilla suunnitelmilla kuin viikko sittenkin. Paitsi, että viime viikkoisesta opittiin, että kaikki välineurheilu on pannassa. Jos muiden treeniohjelmaan sellainen kuuluu, niin me teemme sitten jotain muuta. Samoin vähän fiiliksen ja tunnelman mukaan se, että kauanko hallissa ollaan (pidetäänkö taukoja, lähdetäänkö jopa aiemmin pois tms).
Käytin siis taas koiran lenkillä ja laitoin autoon ja menin halliin sisälle valmistautumaan treeniin. Tunnin aiheena olivat liikkeestä seisominen ja ruutu sekä tunnari.
Hain koiran autosta ja koira ehkä aavistuksen empi pari metriä ennen ovea, mutta tuli kuitenkin reippaasti sisään. Aloitetiin reeni sillä liikkeestä seisomisella, ollaan reenattu siihen sellaista pomppujuttua - mikä on Kikin mielestä ihan ylisiistiä. Nyt mulla oli ihan turhaan nami kädessä koska Kiki nyt pomppi ilman sitä namiakin :D Pitää joko näyttää ei-namikädellä tai vielä parempi ettei ole namia kädessä ollenkaan. Ja muistaa aina myös sanoa se käsky eikä vain näyttää kädellä pomppaamaan - koska käsi pitää kuitenkin häivyttää siitä pois. Ja joskus toki se pomppukin ;-) Reeniksi sitä, että koira jäisi myös seisomaan hetkeksi paikalleen ja että voisin liikkua siitä jonnekin.
Tuon jälkeen tehtiin jotain omia pikkutemppusia vireen ja touhun ylläpitämiseksi. Sitten menin käymään koiran kanssa ulkona. Käveltiin pikkulenkki (yritin saada koiran kakalle, kun se ei tehnyt tarpeitaan ennen reenejä tehdyllä lenkillä); Kiki oli treenimoodissa ja seurasi sivullani melkein koko ajan kun käveltiin vesisateessa ...
Mentiin takaisin halliin. Mä menin ekana repulleni ja kaivoin nenäliinan kassista, jotta sain kuivattua silmälasini. Mitä tekee Kiki kun kuivaan lasejani? Se nostaa hanskani lattialta ja antaa sen mulle. Mun sydän hypähtelee ilosta - Kiki tekee hanskatemppuaan, joten se on rento (!!) ja kykenee asioihin. Annoin koiran nostaa hanskan maasta varmaan kymmenen kertaa. Isot kehut ja palkat joka kerta. Ihan sama ettei se nyt varsinaisesti tokoon tai tunnin aiheeseen liity. Seuraavaksi Kiki tunki päänsä reppuun, että mitäs jännää täältä löytyy ... Ja päädyttiin tekemään kapulan nosteluja (lisää huutomerkkejä), ihan siinä repun vieressä. Kiki jopa tyyräs sitä kapulaa mulle, että "ota nyt tää ja anna nami". (ja mun sydän jatkoi laulamistaan ja tanssimistaan)
Seuraavaksi mentiin tekemään ryhmäliikettä eli paikallaoloja. Otin Kikille etupalkkakupin avuksi (etupalkalla tehtiin reenejä joskus syksyllä ja se toimi sillon Kikille hyvin). Vaikka palkkalautanen odotti koiran edessä niin en yrittänytkään mennä nyt kovin kauaksi koirasta. Istumistreenin tein kahdessa osassa eli vapautin koiran välillä palkalle. Koira oli ehkä pikkuisen levoton, mutta tällä kertaa pysyi istumassa eikä valunut heti maahan tai liikkunut kuten viikko sitten. Makuutreenissä en vapauttanut koiraa välissä (ainiin, sanoin maahanmeno käskyä ennen "kato" käskyn kun Kiki pyöritteli vaan päätään eikä ollut yhtään kuulolla, kun se oli kuulolla annoin maihinmenokäskyn jota koira totteli), koira pysyi kyllä paikallaan, mutta äänteli (vinkui). Kun palasin koiran viereen niin palkkasin sen namilla alas ja kun Katja sanoi "käsky" niin en ottanut koiraa sivulle vaan vapautin sen etupalkalle.
Todettiin Katjan kanssa yksissä tuumin, että tuo ei ole se tilanne ja paikka missä aletaan puuttumaan siihen paikkisvinkumiseen. Näitä juttuja korjaillaan jos tarvetta on joskus ihan toiste, nyt treenien tavoitteet ovat ihan muissa jutuissa.
Sitten muut alkoivat tekemään joko ruutua tai tunnaria. Mä päätin olla tekemättä myös sitä tunnaria, huolimatta siitä, että Kiki oli vapaaehtoisesti koskenut omaan noutokapulaan. En halunnut ottaa riskiä siitä, että joku siinä tilanteessa tai sijainnissa (ko harkkaa tehtiin keskemmällä hallia, likellä tavaravarastoa/hyllyjä) aiheuttaisi Kikille "pahan mielen".
Muutamassa kohtaa tokotuntia Kiki otti painetta muista treenaajista ja heidän tekemisistään, mutta se selvisi niistä tilanteista tällä kertaa jopa niin hyvin, että muut eivät välttämättä edes huomanneet asiaa. Tarkoitushan ei tietenkään ole etteikö muut voisi treenata niin kuin treenaavat ja tehdä niitä asioita joita haluavat harkata. Meidän asia on sitten surffailla onnistuneesti tunnista läpi ilman suurempia kolhuja tai alakuloja.
Sillä kierroksella kun muut tekivät sitä ruutua niin Katja katsoi Kikin kaukot. Kiki oli vähän levoton, ei meinannut pysyä paikallaan että olisin voinut siirtyä sen eteen. Koira ei varsinaisesti yrittänyt paeta paikalta (peloissaan siis), se vain oli tottelematon (tai esitti muita temppuja kuten jalkojen väliin tulon). Kun päästiin asiaan niin ... Kiki teki vaihdokset hyvin eli tekniikka on hyvä, mutta koira ei kestä vielä sitä että olisin kovin kaukana koirasta. Pohdittiin takapalkan mahdollisuutta, jota mun pitää harkata koiralle (sen reeniminen on jäänyt vaiheeseen) helpommilla jutuilla ennen kuin sen voi yhdistää kakeihin.
Kakereenin jälkeen tein Kikin kanssa miljoonia pikkutemppusia ja tokomaisiakin asioita. Oltiin omassa kuplassamme pyrkien olemaan välittämättä siitä mitä muut puuhaavat. Tein uhkarohkeana jopa sellaisen harjoituksen, että seurautin Kikin hallin keskellä olevalle kartiolle - joka siis kierrettiin (seuraten) eikö Kiki ottanut mitään pömeleitä siitä muoviesineestä.
Päädyin olemaan lopulta siis sitä yhtä vesisadekävelyä lukuunottamatta koko tunnin koiran kanssa hallissa. Ja muutamaa levottomuutta lukuunottamatta harkat sujuivat ihan älyn hyvin. Siis kun verrokkina on ne pelkotilahallikeikat mitä kuluvan vuoden aikana on tehty lukematon määrä ...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti