keskiviikko 12. heinäkuuta 2017

Ei se oo niin yksinkertaista

Kiki kävelee tämän tästä oudosti. Välttelee leikatun jalan käyttöä. Siis tottakait se astuu sillä eikä se onnu. Mutta se joko on tottunut tai se ei osaa kulkea kokoaikaa niin kuin normaalit koirat. Hieronnalla jumit saadaan pois ja voitaisiin aloittaa puhtaammalta pöydältä, mutta miten aloittaa kun koira on tottunut liikkumaan kroppaa kuormittavalla tavalla. Lisä ärsytystä itselle tuottaa se, että jos tyyrään koiran kävelemään asfalttipyörätien sijasta ojaan / pientareelle kun kuvittelen, että se on terveempi paikka koiran liikkua, niin siitä seuraa melko usein se, että koira alkaa etsimään jotain syötävää. Se, että koira syö paskaa on ehkä vain iljettävää omistajasta, mutta kun tälläkin alueella on kuulemma joku koirienmyrkyttäjä niin ei kauheen kiva ...

Jumppatemppuja on tehty leikkauksesta lähtien jos jonkinlaisia, mutta ilmeisesti pitäisi tehdä enemmän / monipuolisempia, jotta vasen etujalka saisi lisää lihaksia ja koira käyttäisi sitä yhtälailla kuin muitakin jalkojaan.

Ei kannata kysyä minulta, että joko Kiki on toipunut leikkauksesta, kun ei se mun mielestä ole. Tai siis on toki monellakin tasolla, mutta niin kauan kun on tämmöistä säätöä sen liikkumisen ja jatkuvan jumimisen/hoidattamisen kanssa niin eihän se normikoira sillon ole.

Ei kommentteja: