Itsestäänselvyyksiä

Kun aikoinaan koirakuumeni alkoi päästä siihen pisteeseen, että kuvittelin jo sitä tulevaisuutta, että meillä olisi koira. Niin. En todellakaan ajatellut sen tarkemmin, että koiran pitäisi olla jotain tiettyä rotua. Tai vain yhtä rotua. Kunhan nyt sen koiran saisin. Ei nyt ehkä ihannekoiran, mutta koiran mallia kuitenkin, esitti muistoissa jo tuolloin ollut sukulaisten sekarotuinen maatalon koira "Peni". Miehelle vastaavanlainen koiran malli oli heillä kotonaan aikoinaan ollut wanna-be karjalankarhukoira "Musti". Aluksi siis ajattelin, että kun koiran joskus laitan, niin otan sekarotuisen. 

a)sen saa halvemmalla (pihi mikä pihi ;))

b)en aio kuitenkaan harrastaa mitään = haluan vain lenkkeilykaverin, kotikoiran

Musti

Peni (ja minä :o ).

Kavereilla oli kuitenkin rotukoiria, ja vuosien varrella näitä koiria seurailemalla ja kavereiden kanssa jutustelemalla alkoi ajatus rotukoirasta vallata alaa mielessä ja lopulta löytyi jo varteenotettavia ehdokkaita niiksi roduiksi mistä pentua lähdettiin etsimään. 

Tämä kirjoitus kumpuaa Facen lukemisesta. Olen viime aikoina lueskellut vääntöjä ja muita mielipiteiden vaihtoja monirotuisten ja rotukoirien hyvemmyydestä ja paremmuudesta, ja vanhat ajatukseni pomppasivat pinnalle. Ihmisillä on aivan ihme käsityksiä ja mielipiteitä. 

Molemmin puolin - ja se kait se kumma on, että pitää valita se puoli. Omasta mielestä sekarotuisiin pätee sama kuin muihinkin koiriin (ts puhdasrotuisiin) eli, että ne eivät ole terveitä jollei niitä tutkita. Sen kummemmin puhdasrotuisuus kuin sekarotuisuuskaan ei tee koirista terveitä / sairaita. Yleisesti ottaen ihmiset tykästyvät siihen koiraan mihin ovat päätyneet, jos se vielä joko on tutkitusti terve tai ei oireile mahdollisia sairauksiaan niin sitten julistetaan, että "Jeppe on paras! Se on rotua y* eli yyt ovat aina terveitä"

* = sekarotuinen tai joku tietty esimerkissä kerrottu rotu

"Meillä on aina ollut sekarotuisia, ne ovat eläneet näääääääääääääääin kauan, joten ne eivät voi sairastua ja sitä myöten kaikki sekarotuiset ovat terveitä ja ylivertaisia" ;)

Toisaalta samaa yliampumista tapahtuu puhdasrotuisten rotukoirien puolella. Esimerkiksi ihme sana pevisa (perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelma), jos rotu ei kuulu pevisaan sitä ei tarvitse tutkia. Tai jos pevisaan on merkattu ko rodulle vain lonkat, niin muu ei ole oleellista. Eikö koiranomistajat itse halua tietää ja teettää koirilleen perusterveystutkimuksia? Huolimatta siitä kuuluuko ko rotu pevisaan (ja mitä asioita rodulle on merkattu oleellisiksia pevisassa) vai ei. Toki raja pitänee vetää johonkin, useimmiten raha mitä koiran tutkimiseen voi käyttää tulee jossain kohtaa vastaan - ennemmin tai myöhemmin kenellä tahansa meistä. Silti, muutamat "perustarkit" kerran (pari jos esim silmäpeilauksista puhutaan) koiran eliniän aikana eivät tee järjettömän suurta lovea kukkaroon - varsinkaan jos sitä peilaa siihen miten muuten rahaa menee (koiraan tai ylipäänsä elämään).

Jos sekarotuisen omistaja teettää koiralleen näitä samoja perustutkimuksia (lonkat, kyynärät, silmät, jne) niin hintalappu on ainakin hivenen pienempi kuin puhdasrotuisten koirien omistajilla - koska Kennelliittoon ei  tarvitse maksaa killinkiäkään.