On se kumma, että mistä mun koivet tietää, että kun ollaan reissussa niin kannattaa kehitellä rakkoja ja tiesmitä ihmeellisyyksiä. Ei oltu oltu reissussa kuin reilu vuorokausi niin mun vasemman jalan varpaisiin oli ilmaantunut kaks isoa vesirakkoa. Okei käveltiin pari tuntia ympäri Luulajaa, mutta silti. Kävelenhän mä toisinaan kotikonnuillakin paljon ja harvemmin on tuollaista reissujalkailmiötä.
No ans olla, kun matka jatkui ja tuli lämpymämmät kelit ja paljon leirintäalueöitä. Kätevämpihän sitä sillon oli pitää sandaaleja kuin lenkkareita (ei ne juoksu vaan koirankusetuskengät mitkä ostin joskus kuluvana vuonna), niin eiköhän mun oikiaan jalkaan tullut tämän tästä joku rakko. Rakkoja oli reissun aikana sekä kantapäässä että jalkapöydän päällä (semmosissa kohtaa mistä sandaalien remmit menevät). Ja ei, sandaalit eivät olleet uudet ja kyllä olin käyttänyt niitä ennenkin. Jopa koko talven töissä työpaikkakenkinä. Töissä vaan pidän sandaaleja (tietty) sukkien kanssa ja kesällä ulkona ilman sukkia (tietty).
Ainiinjoo, ne apteekin ihmelaastarit eivät kyllä toimi mun jaloissa. Ne jotku kompiitit, ei niistä ole kuin harmia. Normilaastarit rulettaa paremmin vaikkei nekään taikoja tee. Loppuun vielä pari ällöhköä kännyräpsyä aiheesta:
 |
| Tässä kuvassa näkyy myös osa tekstissä kerrotuista kengistä. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti