Voisin kertoa teille monta tarinaa Lillistä.
Lilli oli ystävieni koira, jonka kanssa sain viettää monta kivaa hetkeä kun Lilli oli nuorempi. Lilli viihdytti minua ja serkkuani monena kesänä maalla Marinkaisissa. Lilliä pestiin pyörittyään lehmän läjissä. Lilli ui mielellään - kaikkialla missä pystyi uimaan. Lilli kävi hakemassa kanssamme lehmiä. Lilli rakasti hakea - palloa, lelua, mitä tahansa, se jaksoi tuota leikkiä loputtomuuksiin asti. Aikana jolloin mun koirakuume oli pahimmillaan ja meillä ei vielä ollut Merriä heitin sille lapasta (tai jotain) lukemattomia kertoja. Lilli oli koulutettu hyvin - sitä pystyi pitämään irti ulkoillessa. Paitsi, että silloin kun Lilli oli meillä hoidossa Peltolassa niin enimmäkseen Merri ja Lilli kulkivat remmeissä rintarinnan. Paitsi kun mentiin erityisiin paikkoihin, joissa molemmat koirat pääsivät irtihumputtamaan. Lilli oli Merrin kaveri - tai toisinpäin. Lilli opetti Merrin lepakoksi ;) Lilli opetti myös Merrin aksamaan (ks alempi kuva). Minäkin aksasin tovin Lillin kanssa, Lilli oli nopea koira - kisasinkin sen kanssa muutaman kerran, paras tuloksemme oli vitonen. Lillin kanssa ei tullut yliaikaa. Lilli oli medi. Lilli tykkäsi tulla ihan liki - mikä oli ihqua ja merkillistä kun Merri ei ikinä tee niin, samallatavoin. Lilli osasi laulaa - varsinkin Kotikadun ja Kauniitten ja rohkeitten tunnussäveliä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti