Kikin tokoista sitä sun tätä

Eli koostetta ja ajatuksia sieltä sun täältä, Kikin tokosyksystä (vaikka tokikin kaksi ohjattua harjoituskertaa on vielä jäljellä).

Jotta tässä raapustuksessa olisi edes jonkinlaisesti päätä tai häntää niin käyn ensin liikekerrallaan läpi missän mennään ja minkälaisia ajatuksia ko liike (Kikin osalta) herättää mielessäni ja loppuun raapustelen yleisesti tokoilusta / Kikin kouluttamisesta tms jos jotain jäi vielä sanomatta.

Luoksepäästäväisyys

Onko sellaista liikettä vielä? Ei olla treenattu yhtään. Ei myöskään ns kehään menoa. Luulen että intoa pitäisi hillitä. Kiki tuskin arkailee kun ennemminkin pussaisi kaikki kumoon.

Paikallaolo

On harjoiteltu sekä istumista että makuuta. Aluksi pidin koiralle etupalkkaa, joka välillä toimi - parempi oli laittaa nami piiloon (ensin kannellinen rasia, sitten namimuna). Ääntelystä seurasi etupalkan poisto. Viime viikkoina olen treenannut ilman etupalkkaa. Viime viikolla siirryin jo ehkä kymmenen (tai seitsemän, kauas kuitenkin) metrin päähän koirasta, koira pysyikin ihan hyvin (en ollut pitkään kaukana), mutta nousi istumaan kun palasin koiran luo. Tätä piti toistaa ehkä kolme kertaa ennen kuin sain palkattua koiran maahan. Eli paikkiksessa on vielä paljon töitä, mutta se on edistynyt silti kovasti syksyn aikana. Paikkis käsky on "pysy".

Sivulletulo / perusasento

Tätä on harkattu niin treeneissä, iltajumpan aikana kuin siellä sun täällä muutenkin. Temppuna Kiki osaa myös takakautta sivulletulon, mutta tokoissa otan sen silti enimmäkseen pyörähtämällä suoraan sivulle. En oikein osaa sanoa kuinka hyvin tämä silti vielä on hallussa, vaikka ihan nätisti Kiki sen välillä /enimmäkseen (?) tekee. En ole ottanut pertsaa esim luoksarin yhteydessä vielä kait kertaakaan.

Seuraaminen

Homma alkoi pelittämään siinä vaiheessa kun unohdettiin se imuttaminen mikä ei vaan toimi Kikille. Kiki tarjoilee seuraamista paljon ulkoillessa, siellä tehdään vaihteluna välillä myös oikean puolen seuraamista. Siitä huolimatta, että olen siihen alusta asti sanonut sille myös käskyä ("oikee") niin en tiedä yhtään onko sana iskostunut koiran päähän. Seuruun käsky on niinkin tylsä kuin "seuraa". Seuruuseen on tehty jonku verran pysähdyksiä, pysäyksistä liikkeelle lähtöjä ja käännöksiä. Ei vielä ollenkaan juoksuseuruuta, hidastaseuruuta saati sivuaskelia.

Liikkeestä maahanmeno

Ei olla tehty oikeana liikkeenä kertaakaan. Opetettu niin, että mä peruutan ja otan koiran mukaan ja käsken koiran maahan, sitä maassa olemista on sitten pikkuhiljaa syksyn aikana saatu kasvatettua - siis sitä, että koira jää maahan eikä pomppaa sieltä heti ylös kun liikahdan. Pentuaikojen takkuilun jälkeen Kiki on oppinut oikeinkin hienon maihinmenon (vaikkei aluksi tuntunut tajuavan alkuunkaan koko maahanmenoa ... ;-)).

Liikkeestä seisominen

Tätä harkattiin ehkä ekan kerran viime viikolla. Eli peruutin ja kädellä pysäytin koiran. Yllätyksekseni Kiki ei tehnyt namista luopumisperuutusta vaan homma pelitti ihan kivasti. Vaikka toki hyvin alussa vielä ollaan.

Merkin kierto

Asennetta ja vauhtia liikkeeseen on reenattu lelupalkan avulla. Nyt ollaan sitten siinä pisteessä, että kierrokset kaakkoon ja aivot narikkaan. Viime kerralla päädyin sitten ottamaan tarjoamisen (ja hieman myös naksuttelun) kautta lähempää sitä kiertämistä ja nimenomaan namipalkalla - koska Kiki osaa kyllä tehdä tiiviin kiertämisen vähemmälläkin leluhulluudella ... eli äänet alas (mieluusti pois). Kiki kyllä mielellään tarjoilee kiertoa eli sinne irtoaminen ei ole ongelma.

Ruutu

Aluksi harkattiin vain kosketusalustaa. Siihenkin on alunperin tehty ns asennereeniä (kun aksassa oli oleellisinta se tassukosketus eikä alustalle jäänti). Myöhemmin on tehty myös alustalle pysähdystä, se Kikin kanssa on onnistunut parhaiten lelupalkan heitolla ja näin on saatu ihan kivoja seisahduksia alustalle. Eli siis koiran käskytys ensin alustalle ja sitten käsky ja oikea-aikainen palkan heitto. Käskynä niinkin tylsä kuin "sei(so)". On tehty muutamia kertoja siis ihan niin, että se alusta on ollut siellä ruudussa, enimmäkseen kuitenkin ilman ruutua. Alustalle meno käsky on "furette".

Tunnistusnouto

Yhtä kapulaa olen piilotellut sinne sun tänne. Kiki tykkää hakea ts etsiä sen ja tökätä kuononsa siihen. En ole siis edes halunnut tähän vielä mitään noutoa.

Hyppy

Hyppyä olen reeninyt aluksi etupalkalla niin, että olen pitänyt koirasta kiinni ja päästänyt sitten palkalle aka hyppäämään. Sitten on reenattu sitä esteen takana pysymistä eli viime aikoina hyppyeste on ollut vain rekvisiittana erilaiselle paikkistreenille. Viime kerralla taisin ottaa yhden kutsuhypynkin. Tästä pitäisi päättää onko käskysana "este" vai "hyppy".

Kaukokäskyt

Sinällään istumista ja maihinmenoahan on reenattu jo ties kuinka pitkään. Hitaana ohjauksella ns jumppana ja muuten vain erikseen siellä sun täällä. Käsimerkkejä aloin ajamaan kakeihin vasta viime viikolla, jolloin oletin muutenkin, että asiassa oltaisiin vielä pitkässä kuusessa. Havaittiin myös, että istumisesta palkka kun maihinmenoa Kiki tarjoilee paljon ja se istuminen on kankeampi/vaikeampi. Oikea käsi näyttää käskyn ja palkka vasemmassa - samalla logiikalla sitten aina vaan. Etäisyyttä ei vielä tokikaan ole ollenkaan, mutta voin silti seistä ... Ei vielä monia vaihdoksia putkeen - toki maa-istu -palkka tms eli ei joka asennosta omaa palkkaa.

Nouto

Mitäköhän tästä sanoisin? Kiki haluaa kapulan. Nostelee mieluusti kapulaa maasta muttei pidä sitä pitkään itsellään. Muutamia kertoja elämässään on silti noutanut / tuonut mulle kapulan. Tyyrää mulle mieluusti leluja ja kaikenlaisia muita tavaroita. Ryntää kapulan perään ja ottaa sen suuhunsa muttei tuo. Pitäisi treenata noutoa enemmän ;-) En ole asian suhteen vielä ollenkaan niin kriisissä kuin vaik Nemin noudon kanssa olen ollut :D


Ollaankohan me muita tokoliikkeitä reenattu?
Ainiin

Luoksetulo

Tässäkin on pitänyt tehdä paljon paikkistreeniä. Aluksi luoksaritreeniä tehtiin niin, että Katja piti koiraa. Koira kyl juoksi sitten mun luo - yleensä innosta kiljuen. Ei ole otettu tosiaan tähän vielä sivulletuloa. Koiran pitäisi oppia sekä pysymään paikoillaan kunnes kutsun sitä että tulemaan ääneti (mutta silti vauhdilla) mun luo.


Noniin. Ja siis kaiken tämän lisäksi pitäisi opetella sitä välikäytöstä "käskyn alla hengailua". Mun pitäisi luottaa koiraan ja pitää sitä yhä enemmän ja enemmän irti treeneissä. Opettaa koiralle kivoja välitemppuja mitä voisi tehdä liikkeiden välissä ... koska a)koiran ajatukset pysyisivät kuulolla olossa b)kiva temppu voisi myös olla ns sosiaalinen palkka tilanteessa missä ei voi muuten palkata koiraa.

Lisäksi lappalaiskoiran kanssa treenailun ikuinen ongelma jatkuu myös Kikin kanssa eli vireen säätely ... ääntelyn välttäminen.

h_n 44/17

Tänään oli Nemin kampaussession vuoro. Että voikin mennä selkä jumiin koiraa harjatessa ... ergonomisettyöasennot osa y ;-)

S(e)on piristynyt

Kiki siis. Ulkona se on taas reippaampi ja sisällä leikkivämpi. Vähän luulen, että sillä oli jotain juoksunjälkeistä valeraskauden tynkää tai muuta hormooniheittelyä vaikkei pesää tehnytkään tai pehmopentuja saanut/hoivannut.

h_k 46/17

Löysin Kikistä muutaman mehevän takun / karvapaakun jotka selvittelin tänään.

Kun on Messari

Katselin päivällä verkosta Messarin ensimmäisen päivän tuloksia ja havaitsin, että ainakaan tälle päivää Helsinki Winneriin ei oltu ilmoitettu yhtään ainutta ruotsinlapinkoiraveteraania. Että siinäpä sitä olisi ollut "helppo" saada Nemille lisää titteleitä.

Sitten katsoin koiraa, mietin hetken -lyhyen sellaisen- ja totesin, että ne ajat ovat ohitse, että Nemiä raahattaisiin pitkien matkojen päähän isoihin näyttelyihin. Jossain vaiheessa tämän vuoden aikana Nemistä on tullut vanha koira. Se nukkuu paljon ja sen aistit eivät ole enää samat kuin joskus nuorena tyttönä, eikä lihaksistokaan enää ole entisensä. Aina se silti on valmis lähtemään lenkille ja kulkee pihalla kevyellä askeleella innokkaasti paikasta toiseen (hajujen perässä, joskus niihin jumittuenkin). Ruoka on sille erityisen tärkeää, se ilmaisee mielipiteensä -tavalla tai toisella- asiasta kuin asiasta eikä käskyt ole sille enää niin justiinsa (toisin kuin nuorempana jolloin se tuntui olevan onnellisimmillaan mitä tarkemmin se tiesi mitä siltä haluttiin -ja osasi toteuttaa ne asiat-).

Kolmas uintikeikka

...tälle syksyä.

Eli Kikillä oli taas tänään vesikuntoilupäivä uimisen merkeissä. Kameraa en raahannut mukana nyt, kun tuskin sen kummempia räpsyjä olisin saanut aikaiseksi kuin viime viikollakaan. Uintikierroksia tuli varmaan nyt muutama enemmän kuin viime viikolla (en pitänyt niistä tarkkaa lukua). Eka altaaseen meno oli selvästi reippaampi kuin aiemmilla kerroilla. Kiki tykkää kuljettaa jotain suussaan uidessaan eli edelleen puri määrätietoisesti sitä oranssia risahkoa uimalan lelua.

Uimareissurutiini menee siis näin: pakkaan kassiin tarvittavat jutut (pyyhkeet, loppupalkan, ..), ajellaan Hundspahan, käytän Kikin lenkillä (tänä syksynä on tehty eri lenkkiä kuin viime talvena/keväänä koska yks tie on poikki/sulki siin uimalan lähellä) jolloin se käy kakalla  ja/tai pissalla, mennään uimalaan sisälle (Kiki vastustaa), kun saadaan lupa mennä allaspuolelle niin riisun takkini kaappiin (jonne laitan reppunikin), sitten vaihdan Kikille uimalan pannan ja hihnan ja vien koiran suihkuun. Kastelen koiran jalat ja mahan alusen, odotellaan, että uittaja tulee paikalle ja pukee Kikille sille sopivan uimaliivin. Sitten mennään allaspuolelle. Kiki autetaan altaaseen ja se ui n kierrosta altaassa (välillä koira pääsee laiturille/rampille hengähtämään). Uinnin jälkeen koiralta otetaan uimaliivit pois ja käytän sen suihkussa. Sitten se saa loppupalkan (rasiassa muutama koirankeksi yms), vaihdan sille oman pannan & remmin, kuivailen koiraa, vien koiran ulos "pissalle" eli käytännössä lumihankeen pyörimään, nostan koiran autoon, käyn maksamassa uinnin ja varaan seuraavalle viikolle uuden ajan.

Ens viikon keskiviikkona on seuraava uinti (klo 12). Hieman tuumailin, jotta se olisi vika uinti tälle vuotta. Pitää miettiä jatketaanko uintikeikkoja talvella / milloin ja toisaalta että pitäisikö välillä ottaa satsi vesikävelyä.

Kikin eka koe (hajutesti)

Jonkun hyvin menneen nosetreenin hurmoksessa ilmoitin Kikin hajutestiin. Päivän asiaa pähkättyäni kysäisin voiko sinne tulla samalta ohjaajalta toinenkin koira - ja ilmoitin Neminkin. Sinä aikana kun oon noseilua harrastanut - ja varsinkin kun olen Nemillekin hajuetsintää tehnyt - niin Nemi on toiminut todella vaihtelevasti. Välillä se on osoittanut, että homma on lastenleikkiä, että tottakait se tietää missä se haju on. Ja toisinaan se on ollut ihan ulalla eikä sillä ole ollut aavistustakaan siitä mitä sen pitäisi tehdä.

Hajutestissä on kaksitoista samanlaista laatikkoa (yleensä pahvi, niin nytkin), kahdessa rivissä laatikot rintarinnan ja joissain niistä on se haju. Laatikoita ei saa tuhota. Ihmisen pitää ilmoittaa sitten kun koira on tehnyt löydön ja kertoa missä haju on. Se on sitten sillä selvä, tulos tai ei tulosta. Kikille laatikot ovat jo pitkään olleet se vaikein juttu noseilussa, Kiki ei ole ainut ongelman kanssa vaan monella muullakin laatikot tuottavat ongelmia - niitä on sitten ratkottu yhdessä ja erikseen.

Olin ihan fiiliksissä kun ajelin Muhokselle - piiiitkän ajan jälkeen olin menossa koiran / koirien kanssa johonkin "kisoihin". Tulokselliset odotukset päivän tapahtumista olivat hyvin vaihtelevat; tuurilla Nemin kanssa voisi mennä hyvin - hyvänä päivänä. Kikin pitäisi osata, mutta jännitänkö liikaa ja näenkö koiran ilmaisua. Miten Kiki reagoi mun jännitykseen, meneekö homma höpsötykseksi. Syteen t ai saveen, siistiä päästä koirain kanssa pitkästä aikaa muuallekin kuin kauneuskilpailuihin.

Koepaikalle Häntä & Panta -hallille saavuin koirien kanssa hyvissä ajoin. Kävin ilmoittautumassa ja täytin kisakirjoihin koirien tiedot, joku talkoolainen tarkisti koirien rokotukset. Kävin kuuntelemassa jonkun alkupuhuttelun, joka taisi olla 2-luokkalaisille (vaikka kaikki siellä kyllä saattoi olla paikalla). Näin myös lähtöjärjestyksen, 1-luokkalaisista Kiki lähti toisena näyttämään nenänkäyttö taitonsa. Nemi oli suoritusvuorossa loppupäästä, Nemiä ennen oli pieni tauko koska laatikot piti laittaa eri järjestykseen.

Sillä välin kun 2-luokkalaiset kävivät haistelemassa laakerihajuja käytin koirat pienellä kävelyllä. Erikseen. Sitten takaisin hengailemaan muiden testihenkilöiden kanssa. Tunnelma oli hieman jännittynyt, mutta enimmäkseen ihan leppoisa. Suurinosa ihmisistä oli minulle entuudestaan outoja.
2-luokkalaiset kun olivat suorituksensa tehneet niin oli pieni tauko, heille kirjoitettiin kisakirjat ja he saivat ne (ja pääsivät lähtimään). Sitten oli oli 1-luokkalaisille testaajan (Mira Elfving) puhuttelu.

Pihalla oli kolme purkkia, joista yhdessä oli haju. Eli siinä sai käydä ennen testiä ottamassa alkuhajun / muistuttamassa koiralle minkä takia sinne halliin ollaan menossa. Kikiä ennen hallissa käynyt koira suoriutui todella nopeasti. Kiki ehti kyllä hyvin haistamaan ne alkupurkit ja ehdin palkata koiran siitä. Tosin Kiki alkoi jo kantelemaan sitä oikeaa purkkia (margariinirasia) ja meno alkoi muutenkin olemaan aika raisua. Mitäköhän tästäkin tulee?

Ajanottaja tuli ulos antamaan meille luvan mennä halliin. Otin koiraan kontaktia kun mentiin halliin, käskin sen sivulleni ja annoin namin (aiemmin oli selvinnyt että näin sai tehdä kun ei ollut vielä varsinaisella testialueella). Enpä muista enää yhtään istutinko koiraa enää lähtöviivan huittehilla. Kiki teki hyvin töitä, eikä huutanut tai puuhannut ylimääräisiä. Se tiesi tasan tarkkaan mitä oltiin tultu tekemään. Haisteli järjestyksessä niitä laatikoita. En nyt satavarmasti muista vaihtoiko se haisteluriviä vai ei jossain välissä. Jotain laatikkoa haistoi hieman tarkemmin, mutta jatkoi matkaa. Sitten se jumi yhdelle laatikolle (yhyy kun tätä ei ole videolla, niin voisi tarkistaa eikä olisi vain muistinsa varassa) - jotenkin olin vain vakuuttunut koirasta ja uskalsin sanoa "löytö". Ja sehän se oli. Hommassa ei mennyt kauaa eikä Kiki tutkinut kaikkia laatikoita.

Hangonkeksinä kävelin hallista ulos kehuen koiraa. Autolla annoin koiralle extrapalkan. Epäusko valtasi mielen, näinköhän se muka onnistui, Kikin eka "koe" heti ekalla kerralla?

Sitten odotusta ja lopulta Nemi ulos autosta. Nemi huusi joka suuntaan. Otin sen kanssa kontaktireeniä ja menin hieman syrjemmälle jotta Nemi sai keskittyä muiden hajujen nuuskutukseen ja merkkailuun. Voirasioilla Nemikin oli asiassa mukana, palkkailin sitä oikean hajun haistamisesta.
Mentiin halliin, käskin koiran sivulle ja päästin hommiin. Aikarajana ollut kolme minuuttia kului nopeasti, Nemi haisteli laatikoita, haisteli lattiaa, haisteli lähintä seinää, huuteli sinne ja huuteli tänne. Tai siis 2,5 minuutin kohdalla minulle kerrottiin, että olisi vielä puoli minuuttia testiaikaa jäljellä. Katselin laatikoita, mitäköhän Nemi olisi haistanut eniten? Osoitin summassa jotain laatikoista löydön merkiksi - no väärinhän se meni ;-) mutta piti silti yrittää (yks kahdenstoista osamahdollisuus veikata oikein :-D). Minulle kerrottiin oikea laatikko, osoitin sen Nemille joka katsoi laatikkoa ei-kovinkaan-kiinnostuneena. Annoin koiralle kuitenkin namin. Vein mummon autolle ja annoin sillekin erikoisnamia vaikkei se tulosta testistä saanutkaan.

Sitten odoteltiin taas tovi, jonka jälkeen saatiin hakea kisakirjat hallista.

Lopuksi otettiin vielä Koirakoulu Kisman nosettajista yhteispotretti (Kiki oli "vähän" levoton kuvanottohetkellä)

Katjalle kiitos kuvasta ja Kikin koutsaamisesta <3 :-) ja onnea Kisman & Narran tuloksista :-)

Viikon 49 tokot

Tämän illan tokoissa ei ollut kuin kolme koirakkoa paikalla. Ehdittiin siis tehdä hyvin kaikkea ja kaikilla oli loistavasti tilaa omien juttujen tekemiseen.

Ohjatusti harkattiin tolpan kiertoa, liikkeestä seisomista, kaukoja, luoksetuloa ja paikallaoloa.

Omatoimisesti treenailin ufolla pyörimistä (sivulle tuloa ts itsenäisempää pyörimistä / takajalkojen käyttöä), seuraamista, hyppyä, istumispaikkista sekä höpötemppuja.

Mitä siellä siis tehtiin

...siis siellä koiratanssitreeneissä.

Harjoiteltiin peruuttamista. Putkien välissä. No, sama kuinka kapean kujan putkista teki niin Kiki kääntyi siellä ympäri kun putkien alaosassa oli tarpeeksi tilaa pikkukoiralle ;-) Vaihdettiin sille (ja yhdelle toiselle koiralle) harjoittelupaikaksi pari muurin palikkaa. Tarkoitus oli siis että koira peruuttaa itse ilman että "sen päälle kävellään". Ihan hyviä harjoituksia saatiin tehtyä.

Tehtiin myös ...

... pyörimistä. Siis että koira tekee "ympyrän" kumpaankin suuntiin. Oltiin tehty ennenkin.
Se yhdistettiin myös seuraamiseen.

... ohjaajan ympäri menemistä. Kiki oppi sen nopeasti. Mutta hankaluus tuli sitten siinä kun harkattiin semmosta, että myös ohjaajan piti pyöriä, päinvastaiseen suuntaan kuin koiran.

... jalkojen välistä pujottelua. Se että koira oli mun oikealla puolella oli hankalampaa. Hyvä neuvo Saaralta oli se, että seuraava askel (siis olipa koira kummalla puolen vain) kannattaa ottaa vasta kun koira katsoo mua. Siis kun alussa sille heitettiin nami ... että ei se koira tule sinne väliin jos olet valmiiksi harppausasennossa - koiran kuuluu nähdä se liike (ihan loogista, esim agista tuttua).

Törpön kiertoa.

Tehtiinköhän me muuta? Ainakin sitten yhdisteltiin joitakin noista.

edit. Lisäksi harjoiteltiin alustalla/korokkeella pyörimistä.

Otteita kirjasta (osa 4)

Jep jep, laiska sunnuntai ja paljon aikaa joutavuuksille, kuten bloggaukselle ;-)

"Jos nivelrikkoa on koiran kyynärissä, leikkaus on usein ainoa ratkaisu. Se on tehokkain, kun koira on hyvin nuori, alle vuoden ikäinen. "

"Kyynärnivelen leikkauksia tehdään paljon, koska kyynärniveldysplasia ja kyynärnivelen nivelrikko aiheuttavat koiralle nopeasti kovaa kipua."



Samassa osiossa kerrottiin myös niinsanotuista CUE ja PAUL -leikkauksista. Kikin leikkaus ei ollut kumpikaan niistä, jälkimmäisessä kyllä katkaistaan osa kyynärluusta (kuten Kikillekin tehtiin), mutta meidän pikkukoiralle ei laitettu mitään lisäosia kuten PAULissa tehdään "...katkaistuun kohtaan asetetaan kapea levy."



 - Koiran nivelvaivat ja niiden hoitaminen by Sanna Karppinen-