Leikkiihän se :)

Jes! Tätä tilannetta minä olen tavoitellut ja odotellut ja vihdoinkin se oli todellista  Eli Nemi oli niin rentona ja iloisena agilitytreeneissä että lelu oli parempi palkka kuin ruoka. Siis kotona tuo on ihan normaalia, ja joskus alkuaikojen agissa kanssa, mutta sitten tuli jotain pieniä "lukko" vaiheita eikä lelut kiinnostaneet. Mutta nyt Nemi agiliiti innolla kohti lelua.
Kyseessä siis oli Merrin ikivanhan tutti-vinkulelu (joka on ollut kauan jossain komerossa tms tallessa, kun Merri valeraskaus-aikoinaan piti sitä pentunaan).

Niin, tänään oli siis pitkästä (kuukauden tauko?) aikaa Active-harkat. Tehtiin pujottelua, a:ta ja keinua erillisinä ja pientä ratapätkää. Radalla Nemillä oli ihan erilailla vauhtia kuin viimeksi, ja minunkin ohjaukset onnistuivat keskivertoa paremmin (omaan tasoon nähden siis).

Ps. Toki sitä ruokapalkkaakin käytettiin jonkinverran, eli kontakteilla - mutta pujossa ekalla kerralla oli molemmat ja koira kävi pujon jälkeen kunniakierroksella lelu suussaan

Kajaanin tulokset

Kajaanin kisojen tulokset näyttivät löytyvän netistä.

Koirakuvien viikkohaaste: Taitavat

Otetaanpas mekin osaa, kun Merri ja Nemi ovat niin taitavia...  

...riekkumaan


...kaivamaan





...juoksemaan


...lentämään


...syömään


...juomaan


...ja kerjäämään

(kuva © Minna Väänänen)



(Kaikki kuvat © Eetu Heikkinen, jollei toisin mainita)

Totuus treenistä

No nih, jos eilisen riemumieli viestin jälkeen mentäisiin asiaankin, vakavina - agility on vakava asia / harrastus 

Eilinen rata meni Nemin osalta suurinpiirtein näin (Kiitoksia taas Katille ratapiirrustuksesta ):


Nemillä siis eka pätkänä esteet 1-10, pujoa erikseen ja loppuharkkana esteet 11-18 (muilla puomi oli kahdeksas este, mun kymppi hyppy ysi, pujo 10 jne).

Menin itse lähes putken loppupäähän kohdalle ottamaan koiraa vastaan, kun koiran jätti lähtöön aavistuksen verran vinoon niin se ei katsonutkaan puomille päin... Ensimmäisellä, vai ensimmäisillä?, kerralla haltuunotto käsky 3-hypyn jälkeen oli ihan liian laiska joten Nemi meni eteenpäin eikä kääntynyt seuraavalle hypylle. Sitten käsky oli turhan napakka ja koira tuli välistä käteeni (eli toimi kuten ohjasin / käskin muttei ns oikein).
Millähän sitä saisin itseni muistamaan käyttämään sitä "taka-taka" -käskyä Nemillekin? Jolloin se edes tietäisi suurinpiirtein mihin päin ollaan menossa vaikkei koko käskyä vielä kunnolla muutoin osaakaan (ollaan kyllä "kuivaharjoiteltu" sitä kotona mm tuolien yms kiertämisellä ;))

Seuraavaksi jankattiin hyppyjä 5 - 7, mistä sitä nyt aina muistaa mitä kättä milloinkin käyttää?! Vaikiaa, niin vaikiaa on tää agiliito. Mutta siis tein tuossa kohtaa (5-6) takaaleikkauksen, joka lopulta toimikin.
Sitten Nemi meni ensin loistavasti putkeen, mutta kun em hyppyjen kanssa oli jotain ongelmia ja otin uusiksi (pari kertaa) niin N rupesi haukkumaan ja katsoi mua ja juoksi pari kertaa putken ohi. Lopulta kun älysin (tai siis ryhmäläiset vinkkasivat) käyttää vastakkaista kättä niin sain Nemin sinne putkeen (ja jollakin kerroista se myös hyppäsi sen seur. hypynkin.

Pujottelua otettiin erikseen kuten eilen jo kerroinkin.

Tässä välissä annoin Katille loppupalkkalihapullan, joka pikkaisen kiinnosti Nemiä, joten en meinannut saada sen nokkaa kohti rengasta. Kun sitten sain sen hyppäämään renkaan ja menemään putkeen niin hypyt 13 - 16 eivät kiinnostaneet vaan koiruus juoksi kohti palkkaa.
Kun Kati siirtyi pois maalista ja joku ryhmäläisistä jäi vahtimaan namia (kiitos!) niin Nemi keskittyi työskentelyynkin. Tällä kertaa käskytys oli muuten parempaa kuin aiemmilla hyppelyillä paitsi 15-16 takaakäskytys tuli "hieman" myöhässä... Koira kuitenkin toimi yllättävänkin hyvin, ja loppuesteet eteenmenoineen toimi hyvin.

Hyvä ruoka - parempi mieli (Lihapullat)

Jee, menipä Nemskulin agiharkat kivasti. Vaikka allekirjoittaneella olikin käskytys piikkasen myöhässä, aika useinkin  Siltikin jäi hyvät fiilikset. Nemillä oli vauhtia, se kuunteli mun ohjausta silloin kun muistin käskyttää sitä (ja just niin kuin käskytin, mitä en vain itse osannut käskyttää oikea-aikaisesti..).

Pujottelu meni tosi hyvin (vaihtelin etäisyyttä pujoon, otin vinoja lähestymisiä ja takana leikkauksenkin -koiruus ei ollut moksiskaan). Pujo oli siis yksittäisenä esteenä kakrulle, koira irti ja palkka lopussa.

Radalla oli rengas ja sekin sujui. Muille oli puomi, eikä Nestori karannut sille kertaakaan

Ne, jotka Nemin suorituksen ja mun epä-ohjauksen näkivät kenties ihmettelevät tätä, mutta hyvät fiilikset jäivät ko treenistä joka tapauksessa

Metsässä ja pellolla

Sunnuntaiaamuna käytin koiria riehunta, juoksu, myyrästys & paini -retkellä läheisellä pellolla. Kivaa tuntui molemmilla olevan, Merri tosin välillä keskittyi kerjäämään multa nameja ja Nemi jäljesti ja ymppäili pitkin peltoa (eli myyrästi).

Eilen käytin Merriä nopealla metsälenkillä, jolloin koiruus sai about vartin ajan juosta ja nuuskutella omiaan. Tosin eipä se paljon riekkunut kun Nemi ei ollut mukana, mutta viestejä tuli varmasti luettua ja uusia "lähetettyä".

Tänäiltana olisi tarkoitus käyttää Nemiä yksinolo metsäilyirti -kävelyllä.

Blogit

Kuten ehkä olet jo havainnut niin uusi-vanha -blogi toimii kyllä taas mutta kun tämä tuli perustettua niin kirjailen tänne silti silloin tällöin jotain.

Jauhelihahöyste

Tänäaamuna koirat joutuivat paikallaoloon kahteenkertaa ennen kuin saivat aamuruokansa, sillä ne lipesivät siitä kesken kaiken istuttuaan jo varmaan kolme minuuttia paikallaan. Rupesin siinä keskustelemaan samalla mieheni kanssa ja koirat kuvittelivat voivansa verrytellä hetken tassujaan (eivät kuitenkaan karanneet syömään, vaikka kupit odottivat 3-4 metrin päässä maassa -ihime). Eli ei muuta kuin uudestaan komennus paikoilleen ja sitten syömään; Nutroja ja eilen paistettua jauhelihaa.

Niin siitä jalasta ja Superkengästä

Ehkä mun jalkat niihin uusiin kenkiin tottuu. Hieman löysältä tuntui oikeanjalan kenkä Kajaanissa, mutta se korjaantuu joko pohjallislisäyksillä (ehkä sillä tukihässäkällä) tai ihan vaan ylimääräsellä sukalla. Mutta johtuipa siitä tai tästä tai tuosta, niin la -iltana jalka oli tavalliseen (siis tavan agikisojen jälk tapaan) "kuollut". Kajaanista kotiin ajo oli yhtä tuskaa, kun kaasujalka ei meinannut toimia... ts sen käyttö sattui.
Sunnuntai päivä meni täysin toipumiseen, josta syystä illalla en jaksanut lähteä edes tokotreeneihin, joissa tuskin olisi tarvinnut kamalasti juosta, mutta ainakin seistä jalkojen päällä.

Maanantaina päivällä jalka oli mukamasten jo toipunut, mutta illan treenien veto ja omat treenit pistivät taas muistuttamaan nilkan olemassaolosta. Tosin ma:na en käyttänyt Superkenkiä - eli tästä en syytä enkä kiitä ko kenkiä vaan vaan omaa onnetonta koipeani.

Tulevana vkonloppuna olen koko lauantain hallilla, toimitsijana ja kisaamassa. Ja sunnuntaina pelkästään kisaamassa - saas nähdä liikunko ens viikolla minnekään?!?

Blondi ei tajuu, sille pitää kertoa ;)

...että miten harjoituksessa kuuluu koiraa ohjata   Fiksut kouluttajat olivat tehneet tämän kertaiseen Merrin ryhmän treeniin sellaisen aloituksen missä pystyi harjoittelemaan sitä samaa mikä viime kerralla meni ensin tuurilla hyvin ja sitten ei niin kuin millään. Noh, enhän minä sitä huomannut -ennen kuin sanottiin- että koiran olisi voinut ohjata siinä noinkin. Mutta kun sanottiin, niin jatkokin sujui paremmin eikä tullut "merrejä" niin kuin ekalla yrityksellä.

Pujotteluun vienti oli hieman vaikea ts koira ei mennyt pujoon kun minä nopeakinttuisena olin esteellä ennen koiraa. Mutta kun tein pari persjättöö sinne ja tänne, niin jopa rupesi toimimaan. Edelleen persjätöt ovat hieman pelottavia, mutta Merri ilmeisesti osaa ne (minä en välttämättä ) joten homma luistaa yllättävänkin hyvin.

Lisäksi harjoittelin pujolle tuloa, itsenäistä pujoa ja vedätystä. Sekä lopuksi tehtiin nopea "anna palaa" treeni loppu palkalla - jota Merri ei meinannut tajuta eli kurvasi lopussa aina sinne päin missä reppumme oli eli ei hypännyt vimppaa hyppyä ennen kuin väännettiin rautalangasta missä se namipalakuppi oikeasti on. Sitten kyllä karvatyynyaluksemme lensi paikalle vauhdilla.