Reissukertomuksia, osat 1-6

• Päivät 1-5
• Päivä 6
• Päivät 7 ja 8
• Päivät 9 ja 10
• Päivä 11
• Päivä 12

Nuori aktiivisessu

Kiki on ollut viime päivinä tosi aktiivinen. Mikä tietysti on oikeasti tosi ihanaa, koska sellainenhan sen kuuluukin olla. Herättää vain ajatuksia siitä, että pitäisi laatia sille loppuvuodelle jonkinlaista harrastekalenteria. 

Loppukesäkausi treenaillaan sitä hakua aina kun harjoituksia on niin, että niihin voidaan osallistua. Se on kyllä enemmän kuin sata jänestä (=koira tykkää, koira saa aivojumppaa josta edes hetkeksi väsähtää). 

Elokuussa alkaa noseworkin jatkokurssi eli siitä on sille hetkeksi ohjelmaa. Kun Kisma koirakoulun syyskauden kurssipaikat tulevat hakuun niin Kikille toivottavasti löytyy sieltä ainakin tokoa lukujärjestykseen - mahdollisesti myös noseilua. 

Näyttelyt taitavat vähentyä syksyn päälle eikä niillä koiraa viikolla väsytetä, toki niinä viikonloppuina kun on kehäesiintymisiä niin reissut sinällään hetkellisesti tuovat koiran elämään normaalista poikkeavaa ohjelmaa mikä väsyttää koiraa, mutta ei ne nyt normiarkiaktiivisuutta muuta suuntaan eikä toiseen. Toki näyttelykalenteria voidaan katsella josko sieltä syksylle löytyisi jotain mielenkiintoista minne voisin koiran ilmoittaa. 

Esim joulukuinen messari, kolme näyttelyä, kestäisikö kukkaro sitä? 

Syksymmällä jatkan varmaan jossain määrin taas Kikin kuntoutusta veden avulla, eli vesikävelyä tai uintia voisi silloin tällöin harjoituttaa koirauimalassa. 

Paikalliset koirakerhot taitavat vaatia sen verran paljon talkoilua ettei meille ne portit hetkeen jos toiseenkaan avaudu joten sen kummemmin kassille kuin okkllekaan ei voida mennä reenailemaan mihinkään ryhmiin mitään. 

10%

Nemi on rapannut toista korvaansa hieman viime päivinä, joten käytin sen aamupäivällä eläinlääkärissä. Testattiin samalla uus eläinlääkäri, Haukiputaalle perustettu Herttainen. Vaikutti mukavalta ja peruusteelliselta eläinlääkäriltä, saatammepa käydä tuolla toistekin. Täältä se nyt on se ja sama matkan suhteen että ajaako sitä Ouluun vai Haukiputaalle. 

Tuli samalla sitten vähän kuin senioritarkki tehtyä koiralle. Sydänäänet ok, sisäelimet ok (tunnusteli nekin, mikä oli minusta outoa tai en muista eläinlääkärien ennen sellaisesta maininneen), kyseli ruumiintoiminnot, katsoi ettei ole tarvetta hammasoperaatioille - toki plakkia on kertynyt hampaisiin muttei ole tulehtuneita hampaita tai muuten sellaisia että pitäisi tehdä purukalustolle jotain. Keuhkoista ei kuulunut rohinaa. 

Vasen korva oli täysin terve, oikeassa näkyi jokin piste jota ell epäili hyttysen tai muun hyönteisen pistoksi. Oikeassa korvakäytävässä lievää turvotusta ja punoitusta, ei eritettä. Oikean korvan näytteessä hieman tulehdusoluja, ei hiivaa, bakteereita eikä ulkoloisia. 

Nemi painoi heidän puntarillaan 13 kg, vanhus on vähän kuihtunut ... Ell kehoitti antamaan 10% enemmän ruokaa (jos Nemi haluaa syödä enemmän - jotenkin luulen, että haluaahan se ;-)). 

10/17

Tänään päivällä kostessa kelissä (ei satanut mutta oli satanut ja kohta sato taas) kävin juoksemassa sen maaseutulenkin eli reilun 3km. En mitannut aikaa.

9/17

Viime viikon perjantaina kävin juoksemassa Eetun kanssa. Kylillä kierreltiin 3,5km - Eetu jatkoi siitä sitten vielä lenkkiää, mulle riitti tuo kolmejapuolkilsaa.
(koirat olivat sen aikaa keskenään kotona, ihan nätisti olivat olleet ts olivat ainakin hiljaa kun lähdettiin ja hiljaa kun tulin takaisin kotiin)

h_n 13/17

Myös Nemi joutui pienen harjauksen uhriksi tänään. Siks sanon että pienen kun kampasin koiraa vain hieman ulkona, ei mitään selänjumituskampausta tällä kertaa.

h_k 19/17

Pientä Kikin kampailua taas. Tätä siistimistä varmaan jatkuu koko loppuviikon.

Ei se oo niin yksinkertaista

Kiki kävelee tämän tästä oudosti. Välttelee leikatun jalan käyttöä. Siis tottakait se astuu sillä eikä se onnu. Mutta se joko on tottunut tai se ei osaa kulkea kokoaikaa niin kuin normaalit koirat. Hieronnalla jumit saadaan pois ja voitaisiin aloittaa puhtaammalta pöydältä, mutta miten aloittaa kun koira on tottunut liikkumaan kroppaa kuormittavalla tavalla. Lisä ärsytystä itselle tuottaa se, että jos tyyrään koiran kävelemään asfalttipyörätien sijasta ojaan / pientareelle kun kuvittelen, että se on terveempi paikka koiran liikkua, niin siitä seuraa melko usein se, että koira alkaa etsimään jotain syötävää. Se, että koira syö paskaa on ehkä vain iljettävää omistajasta, mutta kun tälläkin alueella on kuulemma joku koirienmyrkyttäjä niin ei kauheen kiva ...

Jumppatemppuja on tehty leikkauksesta lähtien jos jonkinlaisia, mutta ilmeisesti pitäisi tehdä enemmän / monipuolisempia, jotta vasen etujalka saisi lisää lihaksia ja koira käyttäisi sitä yhtälailla kuin muitakin jalkojaan.

Ei kannata kysyä minulta, että joko Kiki on toipunut leikkauksesta, kun ei se mun mielestä ole. Tai siis on toki monellakin tasolla, mutta niin kauan kun on tämmöistä säätöä sen liikkumisen ja jatkuvan jumimisen/hoidattamisen kanssa niin eihän se normikoira sillon ole.

Kikin tie hakuilijaksi

Pääsin toukokuun lopussa mukaan oululaiseen hakuporukkaan. Tosin touko-kesäkuun vaihde oli itsellä todella kiireinen töissä yms ettei oikein ollut mahdollisuuksia ehtiä harjoituksiin. Ja sitten tuli se The Reissu, joten harrastuksen aloittaminen hieman venähti.

Mutta. Eilen oltiin sitten ensimmäistä kertaa mukana.

Keli oli lämmin (yli 20 astetta) ja hieman oli sateen/ukkosen uhkaa ilmassa. Paikalla oli bc, suursnautseri, belgi ja x-rotuinen. Plus Kiki. Aluksi tallailin aluetta ja olin maalimiehenä muille yms (mitä nyt käskettiin / kuuluu hakuharkoissa tehdä).

Sitten oli Kikin vuoro. Hain repun ja koiran autosta, laitoin koiran pitkään liinaan ja mentiin metsän puolelle. Kiki oli innosta soikeana. Eipä sille mitään ihmisten totuttelumakkararinkiä tarvinnu tehdä kun meni niiden luo muutenkin. Joten ihmisiä meni heti namirasioiden kanssa hieman kauemmas. Kiki sai sitten säntäillä ihmisten luota toiselle, ihan vähän sillain ettei se suoraan nähnyt kun joku meni jonnekin. Sitten kun tätä namirallia oli jatkunut hetken vein koiran takaisin autoon (juotin ensin ja käytin pissalla).

Lopuksi tehtiin vielä kaksi piiloa Kikille. Tottakait tuuli oli lakannut siinä kohtaa, joten se eka oli aika haastava kun koira ei saanut hajua siitä sitten millään eli kierreltiin siinä "ukon" ympärillä vaikka kuinka. Lopulta haju tuli oikeasta suunnasta koiran nenään ja Kiki meni innoissaan henkilön luo syömään ja kuulemaan kuinka taitava oli. Toisen tyypin etsimiseen olin varautunut samankaltaiseen kiertelyyn, mutta tällä kertaa koira sai paljon nopeammin ideasta kiinni ts haistoi kohteen ja juoksi sinne. (päästin liinasta aina irti kun näin koirasta että se tietää mitä se tekee eikä ole saamassa mitään hepulia tai juoksemassa jonnekin intokiinaan)

Tokan "ukon" löytämisen jälkeen vein Kikin autolle. Kiki tais olla viiminen reenattava koira. Joten keräsin kamppeemme ja läksin käyttämään Kikiä vielä hieman kävelyllä (ei kuitenkaan kakannut, yhteen kuolleeseen siiliin törmättiin).

Kikillä oli kyllä superkivaa. Ihan mahtijuttu, että päästiin tuohon porukkaan mukaan 👍💜😃
Tänään Kikillä oli hieronta (ja viikonloppuna on näyttely), joten en tiedä ehditäänkö tällä viikolla enää hakuilemaan (jos reenejä ees on to tai pe). Mutta ehdottomasti haluan jatkaa Kikin kanssa haun treenausta. Tosin itselle täytyy ostaa ainakin hyttysverkko ... 😜

09.07