Mä olen joskus rakastanut erilaisten listojen tekemistä. Nykyisin ne eivät ole kovinkaan ajantasaisia. Listojen tekemiseenKÄÄN ei tunnu enää olevan aikaa.
Pitäisi ryhdistäytyä, kun hamsterin vikaa kerta on, niin olisi hyvä muistaa (tulostaa lapulle niitä listoja sitten ja pistää lompakkoon tai takin taskuun), että mitä kaikkea kotona hyllyistä oikein löytyykään.
Jonnekin talteen, minnepä siis muuallekaan kuin tänne...
Vatsa
Selällään, jalat koukussa, jalkapohjat maata vasten, kurotus ristiin reiden yli
Selällään, jalat suorana, neutraali selkä, napa vedetään alaspäin kohti maata -> ei vatsa pömpötä, eikä selkä ole kiinni maassa, vaan niin että sormet mahtuu selän alle
Sama asento, jalat ilmassa koukussa, noin 110 asteen polvitaivekulma, vuoron perään ojennetaan jalkoja suoraksi, niin suoriksi kuin jaksaa ilman että asento hajoaa
Sama asento, jaloilla tehdään juoksuliikettä
Linkkari - suorin jaloin tai koukku jaloin
Jalan nosto, pari kanssa, pari heittää/tönäsee jalat alas ja ennen maa kontaktia jalat ylös
Selkä
Lantion nosto; jalkapohjat maassa / toinen jalka suorana / jalat pallon päällä (myös hyvä jalkajumppa)
Vatsallaan jalat ja kädet suorina ja pitkänä, ristiin nosto käsi-jalka, otsa kiinni maassa -> venytys
Ylävartalon nosto
Jalkojen nosto, reidet ilmaan ja pito
Selkä linkkari
Kyljet
Kyljellään jalat koukussa päällekkäin, kurotetaan päällimmäisen jalan päälle
Kyljellään nostetaan päällekkäin olevat jalat ilmaan, kädellä maasta tukien
Lankut
Kyynärnojassa, molemmat kädet ja jalat maassa, vaikeusastetta saa nostettua kun nojaa yhteen käteen tai yhteen jalkaan -> Vatsalankku
Yhden käden kyynärnojassa sivuttain -> Kylkilankku
Käsillä maata vasten nojaten takapuoli ilmassa napa kohti taivasta, vartalo mahdollisimman suorana -> Selkälankku
Vatsalankku etunojapunnerrus asennossa
Sama asento ja irrotetaan maasta toinen käsi ja toinen jalka ristiin
Kylkilankku suoralla kädellä
Sama asento ja nostetaan päällimäinen käsi ja jalka ylös, muodostaen X-kirjaimen
Jalat
Askelkyykky kävelyt eteenpäin ja taaksepäin -> juoksijalla jalka tekee pyörivän liikeradan
Kyljellään päällimmäisen jalan nostoja, niin että nostettavan jalan varpaat koko ajan maata vasten
Kyljellään, koukku jalat päällekkäin, päällimäisen jalan polvi ylös niin että lantio ei aukea
Päkiöille nousu; varpaat eteenpäin, pottuvarpaat yhdessä, kantapäät yhdessä
Olipa kerran Kaisa, joka ei osannut opettaa koiralleen noutoa. Sitten se Kaisa meni Jennin tokokoulutukseen, jossa noutoa alettiin opettamaan ns pakkonouto menetelmällä. Kaisa mutisi aikansa, monesti ;), mutta ryhtyi puuhaan. Tuntui kuitenkin, että asia ei edisty ei sitten millään. Mikä tietysti johtui laiskasta ja osaamattomasta koiranomistajasta. Lopulta koira oppi pitämään kapulaa suussaan, mutta ei suostunut liikahtamaan minnekään. Kapulan kanssa koira näytti siltä kuin olisi ollut teuraaksi menossa.
Sitten oli olemassa -vielä tuolloin- se toinen koira. Joka myös aluksi inhosi kapulaa, mutta jonain päivänä tajusi, että mitä enemmän kapulaa - ja kaikkea mahdollista - Kaisalle kuskaa, niin sitä enemmän saa namuja. Se koira tykkäsi noutaa, teki asiat vähän sinne päin ("ei kait se nyt oo niin justiinsa", tuumasi Merri), mutta nouti iloisesti - paitsi ei toki monesti putkeen, kuka sitä nyt kokoajan taukoamati jaksaisi jotain hakea? Tyhmäähän sellainen olisi, ja pakko siitä olisi sana jos toinenkin kommentoida.
Se koira, joka ei oppinut noutamaan tökki kyllä kuonolla innokkaasti kapulaa. Tai toisinaan ryntäsi kapulan perään ja hyvällä tuurilla saattoi jopa nostaa kapulan maasta - tipauttaen sen sitten takas ja jättäen niille sijoilleen - juosten samalla haukkuen takaisin ihmisen luo "näikkö, näikkö, koskin siihen, otin sen hetkeksi suuhunkin, olin niiiiiiiiiiiin taitatava - anna namu, anna! anna! anna!"
Koiran nouto alkoi edistymään harppausaskelin, kun kapula otettiin osaksi joka-aamuista ruokailua. Koira sai aamuruokansa vasta kun oli ottanut askeleen, kaks, kolme --- muutaman metrin matkan kapula suussaan. Silti koira edelleen näytti anteeksi pyytävältä. Koiraa piti myös houkutella eteenpäin/liikkeelle. Jossain vaiheessa harjoitteluun lisättiin sivulle tulo, mikä ensin oli kiven alla, mutta lopulta rupesi edes jollain tasolla onnistumaan - ännännellä vartaloapukäskyllä.
Seuraavaksi ohjelmaan otettiin kapulaan tarttuminen niin, että ohjaaja pitää sitä kädessään. Tätä alettiin opettamaan sillä pakkonoutomenetelmällä. Koira luimisteli, väisteli, puisteli päätänsä, mutta kun tilanteesta ei päässyt minnekään niin lopulta avasi suunsa. Hips, ja palkka jo tulikin. Meni ehkä viikko (?) ja koira otti jo kapulan suuhun asti, ja siitä muutama päivä ja ihminen pystyi irrottamaan otteensa kapulasta. Koiran ilme ei silti ollut kovinkaan iloinen.
Miten siitä noudosta saadaan jotain muuta kuin pakkopullaa? Ottamalla käyttöön erilainen toimintamalli. Ja yhdistellään näitä kahta ja toivotaan parasta :)
Kisman koirakoulussa tuota samaista pitoreeniä tehtiinkin niin, että kapulaa ei tyrkätty koiran suuhun, vaan koira joutui itse hamuamaan sen itselleen. Toisaalta jos tätä harkkaa olisi tehty aluksi, niin en usko, että Nemi olisi tarttunut siihen :) Eilen ko reeni meni jo hippasen paremmin kuin lauantaina (Kisman tokopäivässä):
Toinen asia mitä Kisma-päivänä reenattiin oli kapulan nosto maasta. Tätä harkkaahan on tehty Nemille jo vuosia, mutta se ei ole tuntunut etenevän mihinkään. Nyt ehkä jotain hoksaamista asian suhteen on tapahtunut, niin koiralla kuin ihmiselläkin:
edit. 27.2.2014
Näköjään en ole koskaan kertonut ja pjt-numeroinnit ovat sitä myöten menneet sekaisin! Nuo tuon viikon juoksureenit ovat olleet "PJT9".
Viime vuosina Oulun seudulle on tullut paljonkin uusia halleja/seuroja/kouluja missä treenata koiran kanssa. Me testattiin Nemin kanssa lauantaina:
Liminka. DogAntti -halli.
Jossa pidettiin Koirakoulu Kisman tokopäivä. Olin siellä aamu kymmenestä iltapäivään (hieman yli neljään) asti. Räpsin kuvia ja reenasin Nemin kanssa. Niin ja vihreän kevythäkin tarina päättyi sitten tuohon halliin kun Nemi päätti repiä sen ... Mitäs jätin sen kevariin toiseen huoneeseen.
