perjantai 26. marraskuuta 2010

Messarin kokoontuminen


 Voittaja näyttelyiden aikataulut ovat ilmestyneet. HelsinkiWinner ja normi Voittaja. Ruotsinlapinkoiria kumpaisenakin päivänä kehissä pyörii seitsemän kipaletta. Rlk:t ovat samassa kehässä kuin suomenlapinkoirat joita on lauantaina 60 ja sunnuntaina 77. 

Tämä on ensimmäinen kerta kun meiän koirat ovat yhtäaikaa Messarin näytelmässä. Merri kävi Voittajassa joulukuussa 2002 (nuo 1 / eh1) ja Nemi joulukuussa 2006 (sitä ennen toki jo EuroopanVoittajassa saman vuoden kesäkuussa) (nuo eri sert vaca pn2). 

Putkikaruselli a la Merri




Medi3, 21.11.2010 Haukipudas, tuomari: Eevaliisa Pohjanen. Kuvaaja Pirkko Riekki. Tulos: hyl.

 ja jos ei näy oikein niin... -> http://www.youtube.com/watch?v=aTKtt65uS80

Kiitos Pirkko! 

Hierottuja


 Meillä kävi eilen hierojaharjoittelija kotikäynnillä - molemmat koirat pääsivät hierottaviksi. Ja kummallakin oli samaa "vaivaa" eli takajalkojen lihakset hieman jumissa. Liekkö syynä samaan vaivaan viime viikonlopun aksailut Virpan hallissa eli kovalla alustalla luistelu ja hyppely... mene ja tiedä. Mutta ainakin jotain suuntaa ja ajatusta siihen, että ehkä ne lapinkoiratkin liirailee ja sutii tuolla vaikka oon aatellu ettei niillä ois niin kova vauhti kuin joillain joiden oon nähnyt menevän siellä "kylkimyyryä". 

Kiitoksia hierojalle ja tervetuloa taas uudestaan!  

keskiviikko 24. marraskuuta 2010

Okk:n virpiniemen kisahalli


 Puhe siitä, että Okk:n halli Virpassa ois huono kisata... niin oon aina jättänyt puheet suhinaksi korviini. Mutta nyt mun ehkä pitää kuunnella sitä suhinaa - kuitenkin eri syystä kuin muiden. Muut aattelee koiriaan, minä (minä minä minä ) ajattelen itseäni. Sillä jossakinhan sen syyn täytyy olla kun kerta kisasin yhden radan viime viikonloppuna molempina päivinä - eikä jalka ole pitkään aikaan ollut niin kipeä kun oli tuon rupeaman jälkeen. 

Kun varmasti jalalle rankempi koitos oli esim edellisvkonlopun Janitan aksakurssi AD-hallilla. Ja ihan samoin molempien yhteydessä tuli lenkitetty koiraa ees sun taas. 

Se okk:n hallin pohja on muhkurainen ja kova. Ja jos liikun muhkura-alustalla niin nilkka muljuu ja se jos mikä edesauttaa kipeytymistä... 

Jotenka nähtäväksi jää (jos oon fiksu niin siinäpä ne oli), että oliko nuo viimeiset meikämannen kisat tuossa paikassa. 

Jos elämä olisi mustavalkoista...


 ...voisin aina sanoa, että en voi tehdä asioita X, Y, Z ja B3 - mutta kaikki muut onnistuvat (enemmän tai vähemmän suuren harjoittelun jälkeen). Mutta valitettavasti asiat eivät mene ihan näin suoraviivaisesti. 

Mistä nyt tuulee? Kysyy ehkä joku, kun enhän ole päivittänyt (tätä) blogia edes aikoihin. Noh, viime aikoina on ollut pientä ahdistusta ilmassa aiheesta rakkaat (?) koipeni ja aksaohjaukset. 

Koska mä en ole ikinä ollut liikunnallinen persoona niin mä en voi ammentaa tietoa siihen mihin kykenen ja mihin en oikeen muusta kuin muinaisista koululiikuntamuistoista ja toisaalta tietty joistakin asioista mitkä tulevat vastaan jokapäiväisessä elämässä - ja tottahan toki aksatusreeneistä. 

Sitä taas, että johtuuko joku asia missä olen huono agiohjauksessa vain siitä, että sen ohjauksen opettelu on vaiheessa vai siitä, että se on teknisesti hankalaa jalkojeni (siis ongelma on se oikea jalka, mutta eihän vasenkaan kaikkeen yksinään pysty) takia - niin en pysty mustavalkoisesti sanomaan. 

Mä voin sanoa, että oon tosi epävarma peruuttamaan - siis peruuttaminen ei ole täysin mahdotonta, mutta se on hankalaa.



Mä voin sanoa, että en kykene kinkkaamaan muuta kuin niin että vasen jalka on maassa - onneksi agilityssä kinkataan harvemmin 

ja mä voin kertoa, että en kykene liikkumaan sivusuunnassa jouhevasti/sukkelasti (haarahyppelöt on ihan nou-nou).

Voin myös kertoa, että se että kaikki askeleeni olisivat "tietoisia ja eteenpäin vieviä" tuntuu hankalalta ajatukselta. Kun mun tuntuu olevan "pakko" välillä töpöttää, ottaa sellaisia varmiseluaskelia. Ja mikä kummalta varmasti kuulostaa on se, että mitä epävarmempi tilanne sitä enemmän haluan nähdä mihin jalkojan siirtelen (~ tätä nyt vaan ON hankala selittää). 

Talvella inhoan liukkaalla (tai tietty millon tahansa) liikkumista, koska on pakko töpöttää (liikkua ylivarovaisesti) enkä luota oikeaan jalkaani juuri yhtään. Samoinhan vasenjalka on muussakin elossa se tukijalka ja oikea "tulee mukana sen minkä pystyy".

 

Tulipahan taas sanottua 

ps. ja tän mun peruuttamis"kammoni" takia en tehnyt viime tokoreeneissäkään sitä peruutus-pujottelu harjoitusta 

maanantai 22. marraskuuta 2010

Okk:n marraskisat


 Lauantaina Nemin aksapäivä: B-kisa, tulos: hyl

Sunnuntaina Merrin aksapäivä: A-kisa, tulos: hyl



ja öö tuota, Nemi hyppäsi yhen hypyn väärään suuntaan ja Merri meni väärästä päästä putkeen sisään. Mut molempien kanssa oli kiva liitää, ja luulenpa niilläkin olleen aika kivaa.  

Tuomarina vkonloppuna toimi Eevaliisa Pohjanen, radat olivat mukavanoloisia. 

maanantai 15. marraskuuta 2010

Agilitypitoinen viikonloppu


 Perjantai-iltana olin kuuntelemassa Janita Leinosen pitämää Radanlukutaito -luentoa. Jossa tuli paljon asiaa! Luento oli kyllä erittäin hyvä, suosittelen jos jollakulla on mahdollisuus päästä kuuntelemaan... 

Lauantaina sitten reenailin Nemin kanssa Janitan kurssilla, samoin kuin sunnuntaina. Sunnuntaina jatkoin päivääni ja hallilla oloa vielä seuraamalla meidän jälkeen olleiden koirakoiden suorituksia (jäähyttelylenkin jälkeen tietty). Meidän suoritukset eivät menneet kuin elokuvissa, mutta hyvin opettavaista oli ja paljon neuvoja saatiin - vielä kun muistaisi ne pitkään ja osaisi noudattaakin niitä saatuja oppeja  

Onneksi sain meidän suoritukset videolle, kiitos vaan kuvaajille!, niin voin mutustella tekemisiämme pitempäänkin. 

Ja jotta tässä ei olisi vielä kaikki, niin ostin myös  Tekniikka1 - agility DVD:n. 

maanantai 1. marraskuuta 2010

Syysloma viikon touhut


 Tiistaina Nemin aksat jokka koutsasi Mari.

Keskiviikkona Nemillä korvaavuusaksat, Marin valvovan silmän alla nekin.

Torstaina omatoimireenit. Nemille vain aavistus kontakteja. Merrille aksaa ja toksaa.

Perjantaina Merrin tokoreenit ja metsälenkki kera Sumun, Saken ja Sinnin. 

Sunnuntaina omatoimireenit. Nemille agia ja Merrille tokoa ja agia. 



Ei hassumpi viikko! 

keskiviikko 20. lokakuuta 2010

Arvostelut, erkkari


 Tyypiltään erinomainen. Hyvä pää ja korvat. Oikea-asentoiset sopivan voimakkaat raajat. Hyvät kulmaukset edessä & takana. Erinomaiset mittasuhteet. Erinomaiset sivuliikkeet. Takaliikkeet kovin kapeat. Hyvä turkki. Esiintyy ja esitetään erinomaisesti.

VAL ERI1 PN1 ROP BIS3 (Nemi)

Tyypiltään erinomainen veteraaninarttu, jolla hyvä pää ja korvat. Erinomaiset mittasuhteet. Oikea asentoiset, sopivan voimakkaat raajat. Hyvät kulmaukset edessä ja takana. Erinomaiset sivuliikkeet, hieman ahtaat takaa. Hyvä turkki. Esiintyy ja esitetään erinomaisesti. 

VET ERI1 PN2 ROP-VET BIS2-VET (Merri)

rotutuomari Saara Sampakoski, bis ja bis-vet tuomari Maija Mäkinen. 




Kuva: Riikka Salminen


Rotumestaruus tokot


 Lauantain (16.10.10) toksupisteet:

Paikalla makaaminen 8

- Liikkuri sanoi "valmis? käsky!" jutskan ennen kuin minä olin valmis. Jotenka Merrin eka "maahan" -käsky meni siihen että herättelin sen siihen että jotain pitäs tehdäkin ja olla kuulolla. Alun kaksoiskäskystä siis pistemenetykset. Eli mun silmissä liike oli kymppi!



Seuraaminen taluttimetta 6,5

- Kainostelematta, ihan kamala seuraaminen. Se jäinen alusta oli jo sulanut jonnin verran (aikataulu laahasi vaikka kuinka paljon), joten en omasta mielestäni jännittänyt liikkumista siinä (niin paljoa kuin etukäteen pelkäsin), mutta Merri jätätti ihan älyttömästi. Ihme että saatiin ees tuon verran pisteitä - vaikka kyllä koiruus välillä teki asioita ihan ok:stikin. 

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9

- Pistevähennys tuli varmaan vinosta perusasennosta. Mutta nyt katsoin ts kiinnitin oikein huomiota, että makasi suorassa linjassa maassa, eli ei normaalia vinoumaa. Ei ennakoinut loppuasentoa (kuten ei muutenkaan missään liikkeessä koko kokeessa - wuhuu, bilee ;))



Luoksetulo 0

- Kun ei osata niin ei osata. En tiedä kuinka erilaisen merkin näytin kuin yleensä reenatessa, en kait niin kovin erilaista kuitenkaan? Puolen välin jälkeen koira eteni epävarmasti about mun eteen eikä tullut siitä sivulle. Eli ei ollut ees rehellinen läpijuoksu josta ois voinu saada vitskan.



Seisominen seuraamisen yhteydessä 9

- Ennen liikettä pyysin Merrin seisomaan vierelläni. Niinhän mä teen reenatessakin, eli muistutan koiralle mikä juttu olikaan kyseessä. Kannatti tehdä niin, koska liike oli vallan mainio! Sama vähennys systeemi kuin maahanmenossa.



Noutaminen 7

- Huono loppu. Alku hyvä eli ei karannu kapulalle. Olikohan tuomarin mielestä kuitenkin liian hidasta menoa tms. Merrihän ei ollut missään supervireessä tuolla, joten en ihmettele ettei ollut tsäpäkkä.



Kauko-ohjaus 7

- Ei menny ekalla käskyllä maahan. Ja joku (vai jotku, ei muistaa enää) asennon vaihdos vaati tupla käskyn. Kuulemma käskytykseni (sanottiin kehän laidalta) terävöityi liikkeen aikana. Oon ihan supertyytyväinen, että koira teki näitä asioita tässä liikkeessä! Se kun kuitenkin on joskus osannut kaukot kympin tasosesti, mikä lie lama nyt on menossa.



Estehyppy 9

- Oisko ollut hivenen hidas istuminen (vai oliko se Kokkolan vai Jyväskylän kokeessa). Vino loppuasento nyt ainakin.



Kokonaisvaikutus 8

- En muista mitä tuomari sanoi. Merri ei kuitenkaan haukkunut kokeessa, että se ei voinut olla syynä noin alhaiseen pistemäärään.



Yhteispistemäärä 134, sijoitus 4/6, avo3

tuomari Mauri Pehkonen



Mun mielestä koe oli hyvinkin positiivinen kokemus. Mitä nyt seuraaminen hirveää. Ja harmi toki luoksarin nollaus, mutta kun ei osaa niin ei osaa. Muut liikkeet olivat sellaisia mitkä menivät ihan (tämän hetkisen) tason mukaan.

Oma toiminta kokeessa oli nyt aika hyvällä mallilla. Ei tarvinnu roikkua koiran pannassa, jätin joko koiraa istumaan tai rapsuttelin sitä liikkeiden välissä. Jossain kohtaa taisin unhottaa tän ja koira jolkotti johonkin suuntaan ja kun sanoin "odota" niin se pysähty kuin seinään. Olin ihan äimänkäkenä (ja kutsuin koiran luokseni). Tosin taas liikkurin toiminta ärsytti, (siis sen paikallaolon lisäksi) se myös puuttui tuohon kun käskin koiran istumaan ja siirryin itse seuraavan liikkeen aloituskohtaan ja kutsuin sieltä koiran "mukaani". Niin liikkuri kommentoi jotain tyyliin "Eipäs taktikoida" tms jotain tosi outoa. Mitä se sille kuuluu millä tavoin hoidan liikkeiden välisen osuuden?

 

Toisaalta taas ihmetytti myös jonkun muun koirakon toiminta kokeessa. Kun itselle tokokoetilanteet ovat vielä melkoisen outo maailma. Että mikä on sallittua ja mikä ei (okei kaikki on sallittua mitä tuomari ei huomaa). Jotkut "palkkasivat" koiriaan liikkeiden välissä. Siis ei tietty namein (kait) jne mutta sellaista riekuntaa, että jossain toisaalla joku toinen tuomari ois kyllä puuttunut siihen. Itse olen jotenkin oppinut siihen, että tokokokeessa pitäisi olla hyvinkin vähäeleinen ja sanainen kehuttessa koiraa liikkeiden välissä. Että mikä sitten on liika (ns sopimatonta) palkkaamista ja mikä ei.

Joillakin / jollakin oli myös ihan selvä käsiapu sivulle käskemisen yhteydessä eikä tuomari vähentänyt siitä pisteitä yhtään. --- pitäisiköhän itsekin opettaa Merrille sellainen priima sivulle tulo missä sormilla/ranteella ohjaisi koiran sivulle? (jos se kerran on sallittua, eipä tulisi pistemenetyksiä perusasennosta)



selvitettä

Voinhan mä aina haihatella jotain tavoitteita Merrin tokoon, mutta sellainen autuaallinen hömppä onni fiilinki pulahti onneksi mieleeni tässä tän viimeisen kokeen jälkeen. Se, että mun täytyy oikeesti alkaa jättämään Merri agilitystä eläkkeelle ei tarkoita sitä että koira jäisi paitsi aktiivieloa. Ei se vaan tarkoittaa sitä, että me "humputellaan" tokoa. Sehän on ollut kaikille selvillä jo jonkinaikaa. Mutta myös se, tässä itselleni selväksi teen ja oivallan, että voin ihan hyvin käydä n kappaletta avoluokan koetta koiran kanssa ilman suuria pelkoja siittä että joskus meillä ei olisi oikeutta kisata avossa. 

Jos koira tekee perusasennot yleensä pieleen (kyllä tätä reenitään jatkuvasti, mutta silti vahvemmassa on se vähän sinne päin suoritus), olettaa ja aattelee liikoja, rauhoittelee ohjaajaa, huutaa/haistelee, ei osaa luoksetulon pysäytystä (kokeessa, kyllä se reeneissä osaa! ainakin yleensä), noudon luovutus on vielä hyvin vaiheessa ja ja ja ... niin kuinka voisin kuvitellakaan sen tekevän ne mitkä varmasti osaa prikulleen oikeen kokeessa? Ja riittäisikö sekään ykköstulokseen. 

Mutta. Ei se haittaa! Miettikääpä sitä. Tajuntaan kirmasi ajatus siitä, että oikeesti me ollaan jo pitkällä - mä voin mennä sen kanssa avo-luokan kokeeseen. Se oppi noudon !!! Se kestää (kestää ja kestää, mutta noin teoriassa ja joskus käytännössäkin) piilo paikallaolot !!! Kuinka vaikeana asiana ja suureena epätoivon aiheena sitä joskus pidinkään.