Jos elämä olisi mustavalkoista...

 ...voisin aina sanoa, että en voi tehdä asioita X, Y, Z ja B3 - mutta kaikki muut onnistuvat (enemmän tai vähemmän suuren harjoittelun jälkeen). Mutta valitettavasti asiat eivät mene ihan näin suoraviivaisesti. 

Mistä nyt tuulee? Kysyy ehkä joku, kun enhän ole päivittänyt (tätä) blogia edes aikoihin. Noh, viime aikoina on ollut pientä ahdistusta ilmassa aiheesta rakkaat (?) koipeni ja aksaohjaukset. 

Koska mä en ole ikinä ollut liikunnallinen persoona niin mä en voi ammentaa tietoa siihen mihin kykenen ja mihin en oikeen muusta kuin muinaisista koululiikuntamuistoista ja toisaalta tietty joistakin asioista mitkä tulevat vastaan jokapäiväisessä elämässä - ja tottahan toki aksatusreeneistä. 

Sitä taas, että johtuuko joku asia missä olen huono agiohjauksessa vain siitä, että sen ohjauksen opettelu on vaiheessa vai siitä, että se on teknisesti hankalaa jalkojeni (siis ongelma on se oikea jalka, mutta eihän vasenkaan kaikkeen yksinään pysty) takia - niin en pysty mustavalkoisesti sanomaan. 

Mä voin sanoa, että oon tosi epävarma peruuttamaan - siis peruuttaminen ei ole täysin mahdotonta, mutta se on hankalaa.



Mä voin sanoa, että en kykene kinkkaamaan muuta kuin niin että vasen jalka on maassa - onneksi agilityssä kinkataan harvemmin 

ja mä voin kertoa, että en kykene liikkumaan sivusuunnassa jouhevasti/sukkelasti (haarahyppelöt on ihan nou-nou).

Voin myös kertoa, että se että kaikki askeleeni olisivat "tietoisia ja eteenpäin vieviä" tuntuu hankalalta ajatukselta. Kun mun tuntuu olevan "pakko" välillä töpöttää, ottaa sellaisia varmiseluaskelia. Ja mikä kummalta varmasti kuulostaa on se, että mitä epävarmempi tilanne sitä enemmän haluan nähdä mihin jalkojan siirtelen (~ tätä nyt vaan ON hankala selittää). 

Talvella inhoan liukkaalla (tai tietty millon tahansa) liikkumista, koska on pakko töpöttää (liikkua ylivarovaisesti) enkä luota oikeaan jalkaani juuri yhtään. Samoinhan vasenjalka on muussakin elossa se tukijalka ja oikea "tulee mukana sen minkä pystyy".

 

Tulipahan taas sanottua 

ps. ja tän mun peruuttamis"kammoni" takia en tehnyt viime tokoreeneissäkään sitä peruutus-pujottelu harjoitusta