Lisää termejä ja tekniikkaa

Eilisissä Nemin agiharkoissa treenattiin ensin pakkovalssia ja sitten twistiä. Molempien harjoittelu aloitettiin ensin yksittäisellä esteellä (ensin itsekseen ja sitten koiran kanssa) ja sitten perään siirrettiin se pieneen rataharjoitukseen.

Nemin kanssa molemmat onnistuivat paremmin radan yhteydessä kuin yksittäisellä esteellä. Kummallista.

Lopuksi tein vielä kerran puomin.

Pitäisi ehtiä hallille (okk:n) joskus ittekseenkin, jotta saisin enemmän toistoja kontakteihin. Näissä ryhmäharkoissa aika loppuu aika äkkiä.

Taas

Kuten mää arvasinkin, niin aktiivimaanantait tulee olemaan melkoisia rasituksia tuolle jalalle. Varsinkin jos viikonloppuna on tehnyt suurin piirtein yhtään mitään... Onneksi loppuviikon voi -ainakin periaatteessa- palautella ja ottaa vähän lunkimmin - jotta seuraavan viikon alkaessa ei enää vanhat kivut tunnu ja voi kehitellä uusia (ts uudestaan ne samat tuntemukset).
Noh, jahka Nemin juoksu alkaa niin rasituskuorma hieman pienenee.

Nemin vuoro

Aktiivimaanantain päätös.

Koulutteluvuoron jälkeen kipitin vauhdilla säkkipimeään ulkoilmaan ja hain Nemin autosta - kävelytin sitä hitusen ja kiiruhdin takaisin halliin. Kerkesin auttamaan radan rakennuksessakin.

Ai niin, tämänkertaisella hallikaudella Nemiä kouluttavat Yliruokaset, joista eilen oli paikalla vain Jukka. Joskus kauan kauan sitten olen Merrin kanssa ollut Kirsin ryhmässä, mutta Nemiä K&J eivät ole aiemmin koulineet.
Ainakin tällä ekalla kerralla muina koirina paikalla oli 1 kääkän näköinen koira (joka ei taida sellainen kuitenkaan olla?), 1 sheltti, 1 staffi ja 1 bichon frise.

Rata näytti vaikealta. Lähekkäiset mutkaputket. Paljon hyppyjä, lyhyillä esteväleillä. Paljon mahdollisuuksia tehdä väärä rata.

Nemi oli, taas vaihteeksi, paljon parempi kuin luulinkaan. Rata meni hyvin. Ei nyt täydellisesti, mutta paremmin kuin luulinkaan joka tapauksessa.
Ensimmäisellä kerralla ei kääntynyt pujotteluun vaan hyppeli pari edessä olevaa hyppyä - kun en kerta sen kummemmin käskyllä (haltuunotolla) kuin vartalollakaan kääntänyt sitä (ajoissa) pujotteluun. Ei siinä silloin pelkkä kierrä -käsky riitä. Kun hoksasin tämän, niin haki pujon tosi hyvin - joka kerta. Ja pujotteli hyvin loppuun asti. (vasta myöhemmin tajusin, että tuo oli muka se "väärä puoli" ei siinä Nemillä ollut ongelmia, eikä mullakaan kun en muistanut ajatellakaan, että tämän pitäisi olla sen vaikeampaa kuin muukaan pujottelu )

Lopussa menin kokoajan hukkaan.. eli heitin koiraa väärälle esteelle. Jukka neuvoi minua etenemään koiran ollessa putkessa - joten ehdin tekemään valssin seuraavan hypyn taakse, joka oli paljon sujuvampi kuin oma tököhkö leikkaus.

Ai niin, nyt (olin kait skarpimpi kun esteet oli niin lähellä toisiaan) Nemillä oli lyhyet kaarrokset ts tiukat kääntymiset esteillä. Niin kait sillä onkin, jos ohjaaja on tilanteentasalla.

Rataharkan (jonka teimme kahdesti, plus korjausjankkailut) lisäksi harkkasin a:ta -hihnassa tällä kertaa (a oli sen verta lähellä rataharkkaa joten olin ylivarovainen ihan vain kaiken varalta). A sujui ihan hyvin. Plus tein puomia, koira irti, toki (en kait mä muuten yksinään ois voinutkaan sitä harkata. Oisko puolet kerroista (about 6) etutassut oli maassa - eli priima suoritus - ja puolet kerroista koira oli kokonaan kontaktilla. Hieman ujous iski, enkä tohtinut kunnolla kannustaa sitä puomilla - ja toisaalta hihkua onnistunutta suoritustakaan... homma kaipaa pientä äänenavausta hallissa siis

Lisäilen mahdollisesti myöhemmin ratapiirrustuksenkin - ja ehkä tarkennan kommentointia.

Ensimmäinen treeni

1-luokkalaisista (siellä olevia tai pian kisauran aloittavia) koostuva ryhmämme (kouluttajina allekirjoittanut ja Päivi Ollila) kirmasivat eilettäin nopsajalkaisina kaksi kertaa raatimani testiradan (ja lopuksi  9-8 eli suoralta putkelta pujotteluun) samalla kun me kouluttajat kirjasimme suorituksista kaikenlaista ylös tulevia harjoituksia silmällä pitäen. Se ratapätkä oli kutakuinkin tällainen:

Näinkin simppelin näköisen radan avulla pystyimme selvittämään koirakoista yhtä jos toista

Mietinnässä jo on, mitä harkataan ensi kerralla, mutta siitä sitten lisempää viikon päästä. Näkyilemisiin!

Aktiivi-keskiviikko on vaihtunut aktiivi-maanantaiksi

Virpiniemen kausi on korkattu!

Aloitin eilen urakan Merrin kanssa klo 18,30
Hallin nurkilla oltiin koirien kanssa jo hieman kuuden jälkeen joten ehdin hyvin lämmittelemään ne (illan autossa olo-maratoonia varten).
Merrin kouluttajana toimii tällä kertaa Jarmo Risto (hänen ryhmässään ei olla aiemmin oltukaan). Ryhmäkaverit olivat hyvinkin tuttuja: Näsä (ryhmän ainut maxi) ja joukkio minejä (Eevi, Tassu, Jere ja Nemo) eli Merri on ryhmän ainut medi.

Tehtiin kaksi lyhyehköä rataa, missä oli omat hankaluutensa. Eka harkka meni näennäisesti heti virheittä, mutta hiottavaa toki löytyi. Mm allekirjoittaneen käskytykset (hypyn jälkeinen käännös) oli myöhässä. Ja pitäisi antaa koiran itse irrota hypylle eikä mennä niin paljon mukaan.

Toisessa pätkässä olin kuvitellut leikkaavani, mutta kiirehdin itse liikaa, joten olin koiran kanssa törmäyskurssilla. Kun annoin sille etumatkaa niin leikkauskin onnistui. Putkelle menossa käytin aina vain ja uudestaan vääriä käsiä...

Jyväskylä 04.10.08

Palataanpa vielä lauantaisen tokokokeen tunnelmiin.

Koepaikkana oli Laajavuoressa sijaitsevan hotellin parkkipaikka.

Alokasluokka oli eri kehässä (eri tuomarin arvosteltavana), muut olivat tämän Aino Juhantalo-Kakkolan kehässä niin että avoinluokka oli vuorossa viimeisenä ja Merri koko kokeen kaikista viimeisimpänä koirana. En tiedä olivatko aikataulun laatijat tehneet liian tiukan aikkiksen vai mikä mätti, mutta joka tapauksessa avon koirakot pääsivät töihin paljon paljon myöhemmin kuin olisi pitänyt. Mutta sitä ei tietty voinut oikein tietää (tai suht kokemattomana tokoihmisenä en osannut päätellä paljonko aikaa kuluisi.. eli norkoilin kehän likellä hieman ennen kuin koe ajallaan olleena olisi pitänyt alkaa aina siihen asti kunnes se lopulta alkoi). Paikallamakuun jälkeen vein Merrin hetkeksi hotellihuoneeseen (ehdin pestä sen kuratassut ja istuskella tovin) - Merri rupesi vetämään jo unta palloon- itse vain olin niin levoton (ei kait me nyt vaan myöhästytä) että lähdin kuitenkin kohta takaisin tokokentän vierelle odottamaan meidän vuoroa.

Juoksutarkistus - ok, ei mitään ongelmia.

Paikallamakuu - kun kerta oltiin viimeinen koirakko niin oltiin toisen ryhmän laitimmaisina. Merri meni vasta kolmannella käskyllä maahan. Voi räkä! Tätä olin silti hieman pelännyt, kun huomasin taannoin ettei Mersuliini mielellään mene maahan/makoile märällä asfaltilla. Mikä sinällään on aika omituinen havainto, siis, että Merrissä on tuollainen "hieno neiti" -piirre. Piilossa olo tuntui kestävän ikuisuuden, onneksi sinne ei kuitenkaan kuulunut mitään "nro 22, koira karkasi kehästä tms". Kun tulin pois piilosta Merri makasi edelleen paikoillaan. Mutta kun palasin sen viereen, niin se nousi automaattisesti ylös. Aina vain ennakointia. Joten tuomarin ei auttanut muuta kuin olla antamatta suorituksestamme yhtään pistettä (0). Nollasta huolimatta olin tyytyväinen suoritukseen, en tietty super-iloinen koskei se maahanmeno oikein onnannut - mutta iloinen kuitenkin, koska koira pysyi kolme minuuttia maassa minun piiloillessa. Viime aikojen epäonniset treenailut eivät siinä mielessä jatkuneet. Pääasia suorituksesta onnistui jos ei nyt ihan kympin edestä niin hyvin kuitenkin

Vapaana seuraaminen - Merri lähti hyvässä kontaktissa liikkeelle. Meni pitkän aikaa tosi hyvin (tuomari sanoi, että alku näytti tosi lupaavalta). Mutta sitten jossain käännöksessä mielenkiinto hieman herppaantui. Eli hyvin meidän näköistä meininkiä. Osittain tosi hyvää ja sitten taas ei. (7,5)

Liikkeestä maahanmeno - Sama homma kuin viime viikon treeneissä. Eli seisoi. Meidän bravuuri on mennyt pilalle, kun olen yrittänyt opettaa sille sitä seisomista. Tylsää. (0)

Luoksetulo - Ei pysähtynyt. Tällä kertaa saatiin kuitenkin läpitulosta pisteitä. (5)

Liikkeestä seisominen - Seisoi vasta toisella käskyllä. Ja kun menin koiran taakse niin koira lähti liikkeelle. (0)

Noutaminen - tää oli huippua, siis, että opin, että voin sanoa koiralle "paikka" kun se on mun sivulla ja vasta sitten liikkurille "valmis" (tai pelkästään nyökätä). Jolloin koira ei karkaa kapulalle! Heittoni ilmeisesti ihan hyvä, koira lähti heti hakemaan ja toi kapulan mulle. Tosin jäi seisomaan eteeni, josta otin sen kapulan ja sitten käskin koiran sivulleni. Eli koira ei osaa vielä noudosta sitä loppua - sen kun pitäisi joko istua mun eteen tai tulla suoraan sivulle... Mutta liike meni ihan tason mukaisesti. (6)

Kaukokäskyt - taas maahanmeno ongelma. Siis siinä kun koira jätetään, eli tartti toisen käskyn. Muuten meni täydellisesti. Ei pomppinut yli-innokkaasti yhtään. Eli ei liikkunut. Ja vaihtoi heti käskettäessä asentoa. Ainut vaan, että itse mokasin pitämällä kättä "maahan" -käsimerkkiasennossa turhan pitkään joten tuomari tulkitsi sen pidennetyksi (tahi kaksois) käskyksi. Siksi tästä aika vähän pisteitä (6,5).

Hyppy - tää oli vähän hassua. Liikkuri kysyi Merrin korkeutta, mutta tuomarin mukaan kaikkien pitää hyppiä samalta korkeudelta. Joten este oli selvästi korkeampi kuin mihin Merri tokossa (tai agissakaan) on tottunut. Eipä se silti ollut ongelma. Homma meni nappiin (10).

Kokonaisvaikutus - tuomari kehui koiraa hyväksi ja epäili mun jännittävän ihan tosi paljon Omasta mielestäni mä en jännittänyt mitenkään älyttömästi. Jonkinverran toki. Mutta en enää ollenkaan niin paljon kuin alokasluokassa kisatessamme. (7,5)

= 89p. eli ei tulosta.

Syyserkkari

Sunnuntaina näytelmöitiin kymmenen rlk:n voimin Jyväskylässä (suomenlapinkoiria paikalla oli yli 200 ja lapinporokoiriakin yli 100), kaikki ruottinlapikkaat arvosteli Reino Korpela. Valioluokan narttuja paikalla oli kolme:

Nasta ERI1 PN1 ROP BIS3
Nemi ERI2 PN3
Merri ERI3 PN4

Muut tytöt:
Akka jun H
Ilona nuo EH1
Essi vet ERI1 PN2 ROP-VET BIS3-VET

ja poijjaat
Atte avo H
Norri val ERI1 PU1 VSP
Simo val ERI2 PU3
Sixten vet ERI1 PU2 VSP-VET

Leila & kump. esittelivät vielä kasvattajaryhmänkin eli Care Bears kennel BIS3-kasv.

Onnea kaikille!

---

Mua rupesi ahdistamaan lauantai-iltana syyskokouksessa kun useaan otteeseen puheenvuorossa olleet ihmiset (kuka millonkin ja ketään tiettyä nyt sormella osoittamatta) puhuivat kahdesta lappalaisrodusta tai molemmista lappalaisroduista yms. Teki mieli älähtää. Kunnes hoksasin, että eihän ne jättäneet ruotsinlapinkoiraa pois. Vaan joko slk:n tai lpk:n. Tuohan tietty oli vain kuulijan korvassa... kukanenkin voi itse päättää mikä se toinen lappalaisrotu on. Jos vain kahdesta puhutaan.

Silti, mun mielestä olisi korrektia mainita että yhdistyksessä on kolme rotua. Tottakait mä ymmärrän sen, että kun me nyt ollaan se selkeä vähemmistö niin tietysti se jää paitsioon. Mutta on se aika väheksyvää jos yhdistyksen virallisissa tilaisuuksissa puhutaan aivan kuin yhdistykseen kuuluisi vain kaksi rotua.

Ens vuoden hallituksen jäsenet valittiin, ja nyt ei ole sitten ketään rlk-ihmistä päättävissä elimissä. Tai, onneksi Meri sentään on jalostustoimikunnassa  - mutta hallituksessa ei ole ens vuoden alusta lähtien rlk-edustusta lainkaan.

Toinen opintomatka

Unhoitin tietysti tuloslirpakkeen kotio, joten tarkemmat pistetiedot ja selitykset vasta myöhemmin tällä viikolla. Mutta kävin siis tokottamassa Merrin kanssa lauantaina Jyväskylässä lappalaiskoirien rotumestaruus tokoissa. Jotka tuomaroi Aino Juhantalo-Kakkola.

Tuli opittua taas yhtä jos toista ja saatua hyviä vinkkejä sekä liikkurilta että tuomarilta. Jospa se siis tästä pikkuhiljaa kun nuo tokokehässä oleskelutkin tulevat meikälle tutummaksi (mitä siellä voi tehdä, miten kannattaa toimia, kun itse olisi vakuuttavampi niin koirakin ehkä tottelisi jne).

Saatiin 89pistettä. Tarkemmat selitykset yms siis myöhemmin.
(ei jäänyt kuitenkaan paska fiilis vaikka pisteistä vois niin luulla)

Syyserkkariin

Tänään porhalletaan Jyväskylään, Lappalaiskoirat ry:n järjestämille syyspäiville. Sunnuntaina M&N esiintyvät Reino Korpelan tuomaroimassa kehässä (uus tuomari meille). Merrillä ei ole juuri ollenkaan alusvillaa ja Nemi on siinä kaikkein nätimmässä vaiheessa menossa eli karva tippuu aika näkyvästi. Saas siis nähdä kuinka meirän käy 

Hallissa onpi tunnelmaa

Mukaellen sävelmää "Linja-autossa onpi tunnelmaa" Linja-auton tunnelmat olivat vähän niin ja näin, kummaa sakkia kun osa nukkui (kuin pienet lapset) välittömästi kun auton moottori hyrräsi käyntiin (ketään nyt tarkemmin sormella osoittelematta ). Kyllä, olen vain katkera,  koska itse en saanut juurikaan nukuttua koko menomatkan aikana.. luin siis kirjaa  & lehteä ja tein sudokuja lähes koko bussimatkan ajan.

Mutt siis. Starttasimme matkaan (ketkä me? Noh bussilastillinen Active Doggilaisia ja joitain meitä muita kyytiinsä hypänneitä) torstai-iltana hieman ennen yhdeksää Oulun linja-autoasemalta. Ajelimme Helsinkiin niin, että hieman ennen aamuseitsemää olimme hotelli Fennon edessä ja veimme sinne kassit jonka jälkeen siirryimme jäähallille odottamaan ovien aukaisua.

Matkanjärjestäjä oli hommannut liput keskitetysti, mikä olikin hieno homma. Liput olivat hyvältä paikalta C4-katsomosta. Itse istuskelin rivillä 6 (jossa jopa minua ei huipannut ).



Aluksi kiinnitimme alkuviikosta tekemämme "lakanan" paraatipaikalle:


Hallissa oli hillitön tunnelma, tuli nähtyä huikeita suorituksia. Mietittyä eri radoista miten itse ohjaisin Merriä / Nemiä (aivan kuin ne sellaisiin ratoihin pystyisivät, Nemi varsinkaan, mutta silti). Mietittyä mitä kaikkea omille koirille pitäisi opettaa... Välillä taas annoin opetusmatkan idean vaipua unholaan ja vain nautin agilityn hurmasta -katsomosta käsin. Käsiä tuli hakattua yhteen niin, että sattui. Elettyä suoritusten mukana ja kiljahdeltua "wau" "voi ei" aina suorituksen mukaan.





Perjantaina kisojen päätyttyä ajelimme pienellä porukalla raitsikalla ns turisti-reittiä hotellille. Typerää mutta kivaa - onneksi Anna pysyi koko ajan kartalla niin ei ajettu hotellin ohi ja pyöritty ympyrää Kun lopulta pääsimme hotellille asti oli kello jo niin paljon etten kerennyt muuta kuin käydä kääntymässä hotellihuoneessa... ja sitten kävelimme porukalla (10 hlöä) syömään. Aktiivinen matkanjohtaja oli varannut pöydän ravintola Martinasta. Syömisen jälkeen takaisin hotellille, jossa ei tarvinnut kauaa unta odotella.

Lauantaina aamiaisen jälkeen ratikalla kisapaikalle (ei maisema reittiä tällä kertaa) ja nauttimaan kisatunnelmasta.

Lauantaina kisojen jälkeen kävästiin syömässä Mäkissä pienemmällä porukalla ja sitten taas raitsikalla hotellille. Ratikassa istuessa hekotin vedet silmissä... vissiin oli vähän väsyneitä juttuja. Kiitoksia vaan mainiosta seurasta Annalle & Pirkolle.

Sunnuntaiaamuna kamat kasaan ja aamiaisen jälkeen bussilla vielä päiväksi jännittämään pelipaikalle.


Suomen pronssi-mitalin juhlintaa.


Virallinen delegaatio eli ne tärkeimmät pamput.


Aluksi ja lopuksi kaikkien maiden edustajat tulivat kentälle omana kulkueenaan.

Olipas hieno kokemus nähdä agin MM-kisat. Niin upeaa ettei sitä voi sanoin kuvata. Agiliitelyiden katseleminen kunkin parin kohdalta oli huikaisevaa. Sain tutustua uusiin ihmisiin ja juteltua vanhojen tuttujen kanssa - joista tuli opittua ihan uusia asioita (sellaisiakin  mitä ei olisi ihan äkkiä arvannutkaan ). Meininki hallissa oli perin juurin kansainvälistä ja oli kiva katsella kuinka välittömiä ihmiset olivat esim sveitsiläiset jotka bailasivat innolla chear leadersien kanssa. Jopa niin kansainvälistä että minuakin eräässä myyntikojussa luultiin ulkomaalaiseksi, mikäs siinä kävihän se kauppa englanniksikin.

Kisojen jälkeen hypättiin bussiin ja matkustettiin takaisin kotilaitumille. Niin, että kotona olin noin kahdelta su-ma yönä.

Kiitoksia matkan mahdollistaneille tahoille! Eetulle koirien kaitsemisesta ja niille jotka tekivät tarpeellsiet järjestelyt reissua varten. Sekä tietysti mukaville matkakumppaneille - erityisesti Pirkolle ja Annalle!

(virallisempaa tietoa kisoista, parempia kuvia jne löytyy mm tuolta: http://www.agilityliitto.fi/MM-2008/)